Se miksi Aatu meni vasta draftin 7. kierroksella johtui luultavasti siitä samasta syystä miksei Pendo junnumaajoukkueessakaan valinnut Aatua, eli puutteellinen joukkuepelaaminen ja tuo linnunpoikamainen vartalo ei tue ihan jokaisen joukkueen pelitapaa, kun pitäisi menestyä nimenomaan tiiviinä joukkueena.
Tästä itsekin valitin kauden alkuvaiheilla kun Niemelä jääräpäisesti peluutti Jämseniä ylemmissä ketjuissa vaikka näki varmasti nuo samat puutteet Jämsenin pelissä, mutta nyt näyttää siltä että Niemelä teki aivan oikein ja nyt Jämsen ottaa ihan eri tavalla vastuuta ketjunsa pelaamisesta ja voittaa kaksinkamppailuja omalla tavallaan, ei voimalla vaan mailalla ja oveluudella. Eihän se vieläkään mikään kahden suunnan pelaaja ole, mutta nyt ei jätä tilanteita enää kesken, uskaltaa yrittää omia juttujaan ja olen varma että Niemelä käyttäisi termiä "uskaltaa onnistua" ja "antaa itselleen mahdollisuuden onnistua".
Itse näen Jämsenissä paljon samaa kun nuoressa Joel Armiassa, josta myöhemmällä iällä kehittyi loistava kahden suunnan pelaaja, mutta se vaati Armialta suunnattomasti nöyryyttä ja ymmärrystä pelistä, tiedostamista että huikeat kädet, kikkapoikamaisuus ja hyvä laukaus eivät yksin riitä raivaamaan tilaa NHL:ssa, vaan pelaajasta pitää olla hyötyä joukkueelle myös silloin kun pisteitä ei tule. Armia teki oikein kun lähti kehittämään heikkouksiaan ja teki niistä itseasiassa koko pelaajaprofiilinsa uudelleen määrittelevän vahvuuden, sen sijaan että olisi kehittänyt hyviä ominaisuuksiaan entistä paremmaksi, kuten moni on tehnyt.
Tämän kun Jämsen pitää mielessä ja miettii mitä todella haluaa olla isona ja missä tähtäin on, luulen että tekee vielä hyvän uran kirkkaammissa valoissa, kun vaan riittävä nöyryys treenaamiseen ja itsensä kehittämiseen löytyy.