Minusta on tullut aamuihminen vaikka vielä joku aika sitten en olisi ikinä niin uskonut käyvän. Onkohan se jotain ikääntymisen "varjopuolia"? :D
Meinaan tällä sitä, että aikanaan aamun tarkoitus ei ollut mikään muu kuin lähteä äkkiä vain liikkeelle. Nyt oma aamuni koostuu vähintään puolen tunnin lehdenlukusessiosta ja olen alkanut syömäänkin aamiaista ihan kunnolla niin, että setissä on paistetut kananmunat ja leivät ja jugurtit ja kahvit sun muut tuoremehut. Aiemmin ei välttämättä syönyt juurikaan mitään. Aamu ei lähde kunnolla käyntiin jos ei saa kunnon vatsantäytettä ja paria isoa kuppia kahvia.
Toisaalta olen miettinyt sitä, että voisiko tämä muutos johtua osittain siitä, että lopetin vajaa puoli vuotta sitten tupakoinnin eikä ole enää pariin kuukauteen enää aamuisin käynyt edes mielessä lähteä partsille spaddua imemään? Aiemmin kun hommahan meni niin, että ennen kuin kunnolla oli edes silmät auki niin tupakka oli jo huulessa. Onko tämä aamupalansyönti vain korvike tupakan jättämiselle?