23.3 HIFK-Jokerit 2-4
Matsissa tuli oltua paikalla ja hyvä matsi olikin.
Alku oli hieman epävarma nimittäin The Pena oli jätetty ilman tarvittavaa suojelua, joten meidän piti hoitaa homma. Kaikesta hulinasta huolimatta Pena saatiin saatettua autosta ulos ja turvallisesti halliin. Paikalla oli muutenkin yllättävän paljon tunnettuja kiekkomiehiä, kuten Viitaluoma, Hirschovits, Järvinen, Häppölä, I. Filppula sekä jopa Virmas-Masa.
Ottelu alkoi ja IFK vei suvereenisti. Pitkään aikaan en ole nähnyt niin ylivoimaista menoa, kun ottelun alussa. Ei olisi uskonut, että pelataan finaaleja. Laskeskeltiin kaverin kanssa, että peli olisi voinut olla ensimmäisen kymmenen minuutin jälkeen jo 0-5. Jokerit ei saanut avattua peliään ollenkaan ja hyökkäyksiin lähteminen oli tuskaista. Myllytyksestä huolimatta IFK ei kiekkoa sisään saanut ja maalinteon aloittikin vastahyökkäyksestä Jokerit. Maalintekijä tais olla Sami Lepistön upeasta esityöstä Mikko Silvennoinen.
Jokereiden johto ei ollut kovin oikeudenmukainen, ja pelin pyöriminen senkun jatkui hyvin torjuneen Tommi Niemelän maalilla. Lopulta pyöritys toi tulosta, kun Arttu Luttinen antoi keskelle loistavan syötön, joka tippui ilmasta suoraan Eetu Holman lapaan. Holoma laukoi heti ja matala rannelaukaus yllätti Niemelän.
Sama meno jatkui, mutta Jokerit pääsi taas varkain iskemään johtomaalin. 1-2 maali syntyi, kun Kantee sai kiekon viivaan ja laukaisi lepakon. Limnell IFK-maalissa oli pahasti maskissa, eikä pystynyt estämään maalin syntyä.
2-2 tuli aika nopeasti edellisestä. Aika samanlainen maali Holmalta kuin hänen aikaisempansa. Kiekon kanssa suht lähelle ja rannelaukaus ilmeisesti längistä sisään. Näytti muuten siltä, että IFK-johto olisi painottanut matalia laukauksia. Toki onhan siellä tuttu veskari jokerimaalissa. Eihän siitä kauan ole, kun Niemelä naapurista siirtyi.
Pikkuhiljaa IFK:n ylivoimaisuus mureni ja Jokerit rupesi saamaan paikkoja säännöllisemmin, eikä pelattu jatkuvasti kuin ylivoimaa. 2-3 tais mennä Arto Koiviston nimiin. En ole aivan varma miten meni, mutta maalin edestä pääsi lyömään ylös.
Lopussa IFK:n yritys oli kovaa ja päävastuun Kollien takaa-ajosta saivat kentän paras kentällinen Fagerstedt-Holma-Luttinen. Kovia paikkoja tuli, mutta lopulta takaa-ajo katkesi IFK:n jäähyyn noin minuutti ennen loppua. Jossain vaiheessa Kantee vielä teki toisensa ja peli oli 2-4. Äijä pääs olemaan maalin edessä aivan yksin ja kiekko oikeaan kulmaan. Vielä ajassa 59:45 tutkittiin tilannetta, kun kiekko oli pyörinyt maaliviivan tuntumassa. Itse olin istumassa aikalailla maalin takana ja näin selvästi, ettei kiekko ylittänyt viivaa. Mielestäni se ei itse asiassa ollut edes viivalla, kuten joku totesi.
Mitäs tosta nyt vielä sanois? Erinomaista fyysistä peliä. Sai taklata ilman, että joutui jäähylle. Vauhtia löytyi, eikä taitotasokaan hirveästi liigasta eroa. Ehdottomasti loistavaa lätkää, kun vertaa liigameininkiin. Suosittelen kaikille, jatkossa menen varmasti katsomaan useita Kollien matseja. Hallissa oli muuten yllättävän hyvä fiilis. Pointsit IFK-henkisille siitä, että alkoivat kannattaa joukkuettaan juuri silloin kun oli tarve.
Hyvissä ajoin alkoi huomata, ketkä esiintyvät selvästi edukseen. Eetu Holma kakkosketjun sentterinä oli aivan loistava. Äijä on niin powerforward kun vaan voi olla, jonka lisäksi kiekollinen pelikin toimii. Itse asiassa Holmasta ei löydä tuskin mitään puutteita. Isoksi mieheksi luistin kulkee ja kiekko pysyy mukana mainiosti. Tällasia pelaajia kun ois tarjolla enemmänkin, aiheutti jatkuvasti jyräämisellään vaaran paikkoja jokerimaalille. Jos ei NHL-varausta vielä ole niin luulenpa, että ensi kesänä menee yllättävän korkealla. Holman pelityyli sopii NHL-kaukaloihin aivan erinomaisesti.
Luttinen pelasi erinomaisesti Holman kanssa yhteen. Tässä jätkässä on oikeasti luonnetta. Ei paljon mieti etukäteen, että tykkääköhän toi toinen jätkä, jos käyn vähän tönimässä ja painimassa. Ilme ei värähdäkään missään tilanteessa. Kiekollinen peli myös erinomaisesti hallinnassa.
Fagerstedt oli mulle pettymys Holman ja Luttisen ketjussa. Aika näkymätön ja hukkasi kiekkoja paljon.
Positiivinen yllätys oli 85-syntynyt Pasi Salonen, joka pelasi Porthenin ja Hautajoen kanssa. Salonen on erittäin hyvä liikkumaan ja vielä nimenomaan pienessä tilassa jalat liikkuivat näyttävästi ja kiekko pysyi mukana. Tulevaisuuden nimi.
IFK:n puolustuksen ykkönen ehdottomasti Hannu Pikkarainen. Olen nähnyt Pikkaraisen otteluja tällä kaudella vain liigassa, ja täytyy sanoa, että pelasi kuin eri mies tänään. Äijä oli aivan loistava kiekollinen pakki, ja esitti koko ketjun hienoimmat harhauttelut. Todella näppärä kiekon kanssa ja tekee hyviä nousuja. Erinomainen esitys tänään.
Jokereiden puolelta taas silmään pisti numero 44 eli puolustaja Kevin Kantee. Hyvää kiekollista peliä ja tuli jotenkin mieleen Martti Järventie. Toivotaan, että ensi kaudella vakituisesti liigaan Kaltevan kanssa. Olisin odottanut enemmän Valtteri Filppulalta, mutta toisaalta Jokereiden hyökkäyspeli oli kokonaisuudessaan hakusessa. Kerran Filppula pääsi veivaamaan mukavasti, mutta ei muuten tehnyt niin suurta vaikutusta, kun olisi saanut odottaa runkosarjatehojen perusteella. Muita hyvin pelanneita nähdäkseni Pentikäinen, Koivisto, Lepistö ja Nyrhinen. Mäki taklaili hyvin ja piti hyvää liikettä yllä, mutta mitään ratkaisevaa ei juuri saanut aikaiseksi. Ei IFK Mäkeä tarvitse, kun on vielä parempia junnuja, joilla on sitäpaitsi IFK-sydäntä.
2-4 ja sarja jatkuu tiistaina Pirkkolassa. En ole varma pääsenkö itse paikalle, mutta menkää kaikki ilman muuta. Kerrankin toivoi tällä kaudella, että matsi jatkuisi, kun summeri soi. Liigan höpöhöpöpelailun voi unohtaa.
PS. Missäs Kaikkonen oli, kun ei edes penkillä näkynyt? Tai sitten näkyi, mutta en pystynyt itse havaitsemaan. Alussahan Keijon nimi kuitenkin kuulutettiin.
