8.12.2004 HIFK 1 - 4 Ilves
Ajattelin lainata tännekin oman viestini Ilves.comista, vaikka raportti ei sinänsä hirveästi IFK-tietoutta tarjoile...
Pelin seuraaminen oli sinällään vähän hankalaa, koska lähes kaikki pelaajat olivat outoja, eikä kotiläksyjä juurikaan tullut tehtyä ennen peliä. Junnupelissä kävin viimeksi, ja ainoan kerran, joskus viisitoista vuotta sitten. Kokemus oli loppujen lopuksi tällä kertaa aika miellyttävä; liput halpoja, hallilla tilaa, voi istua minne haluaa, kahvia ei tarvitse jonottaa ja pelikin oli lopulta viihdyttävää. Varmasti tulee mentyä vielä tällä kaudella useamminkin, vaikkakin lähinnä IFK:n peleihin, kun nyt satun täällä Helsingissä asumaan. Mutta asiaan…
HIFK 1- 4 Ilves (0-1, 1-2, 0-1)
1.erä
Todella sekavaa peliä. Syötöt meni kummaltakin joukkueelta aivan mihin sattui, ja tässä kyllä huomasi yhden näkyvän eron miesten ja poikien pelin välillä; syötöt ja niiden vastaanottaminen. Kentältä erottui oikeastaan vain kaksi pelaajaa ja hekin kai lähinnä fyysisten ominaisuuksiensa perusteella, Chicagon longshot Marko Anttila ja pitkätukka Jaakko Marttila, joita yritinkin loppupelin seurailla.
Anttilaa ei kyllä pysty missamaan kentällä, sillä niin huvittavan näköistä vaappumista jättiläisen luistelu oli varsinkin ensimmäisessä erässä. Vähän pelotti pysyykö mies lainkaan pystyssä. Kun tuohon hoiperteluun sitten silmä tottui, niin huomasi, että kyllä hän kuitenkin etenee varsin liukkaasti eivätkä käännöksetkään tuota vaikeuksia. Marttila puolestaan luisteli hulluna, räksytti ja pyrki taklaamaan. Tuntui vain, että vauhtia oli huomattavasti paljon enemmän kuin järkeä, mutta toisaalta niin oli kaikilla muillakin.
Maali kuitenkin nähtiin jo ottelun alussa. Noin neljän minuutin kohdalla Iiro Nenonen sai läpisyötön Juho Mieloselta, harhautti nätisti IFK-veskari Jani Niemisen kahville ja laittoi kiekon oikealta jäätä pitkin sisään. Toisen syötön sai Miikka Luodes. Tämän jälkeen Ipa ehkä hienokseltaan hallitsi peliä myös sen vuoksi, että sai pelata erässä kolme yv:tä, vaikkakin tuloksetta. IFK:lta mieleen jäi lähinnä #12, eli Tobias Salmelainen, joka pyrki pari kertaa nousemaan hyvin maalille.
2.erä
Peli jatkui aika sekavana, mutta oli kaiken lisäksi erän ensimmäisellä puoliskolla helvetin tylsää. IFK oli hieman niskan päällä ja saikin lopulta palkintonsa, kun Lauri Tuohimaa päätti nopean hyökkäyksen ohjaamalla hyvän ja kovan poikittaissyötön maalin edestä oikeaan yläkulmaan. Syöttöpisteet Miikka Jouhkimaiselle ja Jarkko Oikariselle.
Lähes heti tasoituksen jälkeen Tuukka Rask hölmöili pahasti maalin takana ja lahjoitti kiekon IFK:lle. Tilannetta seuranneen sählinkin aikana kiekko päätyi Ilves-reppuun, mutta tuomari katsoi maaliin siirtyneen paikaltaan ja hylkäsi osuman. IFK jatkoi painostustaan vielä vähän aikaa, kunnes Ilves yhtäkkiä iski kahdesti noin minuutin sisään ja käänsi koko ottelun itselleen. Ensin Marttila toi kiekon hyvin ylös oikeaa laitaa, kääntyi ja toimitti limpun viivalle kapteeni Juha Keinäselle. Keinäseltä veto maalille, jossa Marttila oli jo itse aivan vapaana sutimassa riparin sisään. Osuma syntyi erittäin tärkeään paikkaan ja jäikin lopulta ottelun voittomaaliksi. Marttila vielä juhli ”mammattelemalla” IFK:n maalilaulua, mikä kirvoitti harvalukuisesta yleisöstä mukavat naurut.
Vähän tämän jälkeen IFK-lupaus Teemu Laakso otti jäähyn koukkaamisesta ja Ilves pääsi jälleen yv:lle. Aivan erän viime sekunneilla oli aloitus IFK:n päässä. Kiekko saatiin viivaan, josta ilmeisesti Luodes toimitti sen maalille. Hirveä häsläys ja limppu maaliin. Erää oli jäljellä tässä vaiheessa vain 3 sekuntia. Maalin tekijäksi kuulutettiin jälleen Nenonen, syöttäjiksi Perttu Lindgren ja Luodes.
3.erä
Kolmas erä oli selvästi vauhdikkain ja paras, ja enimmäkseen Ilves hallintaa. Luistimet laitettiin kuitenkin nyt tosissaan liikkeelle ja varsinkin Ipalaiset pyrkivät taklaamaan ärhäkkäästi. Jos silmäni eivät pahasti valehdelleet, niin #5, eli Jussi Väinölä, niittasi pariinkin otteeseen erittäin näyttäviä avojään pommeja ainakin Tuohimaahan ja itseään paljon isompaan Rami Hoviseen. Tuomari vieläpä kaiken lisäksi salli nämä töötit, miesten peleissähän noista olisi lentänyt heti pihalle. Tuomarilinja oli muutenkin oikein hyvä, kova peli sallittiin, mutta koukut ja kiinnipitämiset otettiin surutta pois.
Ilveksellä, ja varsinkin Nenosella, olisi ollut paikat löylyttää IFK:ta kunnolla, mutta kolmannessa erässä nähtiin lopulta vain yksi maali. Maalin järkkäili sama kolmikko kuin edellisenkin, ja Nenonen sai kunnian viimeistellä hattutemppunsa maalin edestä Lindgrenin hyvästä syötöstä. Erän puolessa välissä Nenosella oli vielä yksi läpiajo, jonka Nieminen kuitenkin torjui. Läpiajon syöttäjää en huomannut. Noin viisi minuuttia tästä Nenosella oli jälleen edessään tyhjä maali, mutta mies ei valitettavasti tällä kertaa osunut kiekkoon.
Erän lopussa IFK sai vielä jonkinlaisen takaa-ajon aikaiseksi, mutta Rask piti Ipan hyvin pystyssä rauhallisilla torjunnoillaan. Oikarinen ja Aleksi Putkonen(?) pelasivat Ipan puolustuksen kahville parilla hyvällä syötöllä ja Oikarinen pääsi kasvotusten Raskin kanssa. Turhan hätäinen ratkaisu päätyi kuitenkin suoraan Tuukan syliin. Vähän tämän jälkeen Rask poimi vielä eleettömästi toisen hyvän vedon. Kaiken kaikkiaan Tuukka oli aika hyvä, lukuunottamatta tuota yhtä aivan järkyttävää mokaa, joka olisi voinut kääntää koko matsin IFK:lle.
Maalivahtien torjunnat:
Tuukka Rask 21
Jani Nieminen 19
Kiekkolehden tähdet:
*** Nenonen ** Lindgren * Luodes
Itse olisin voinut antaa jonkun tähden myös Marttilalle, sillä mies oli ehdottomasti ottelun kovin tsemppaaja ja teki voittomaalin tärkeään paikkaan.
Lisähuomioita ja kysymyksiä:
Kuten aiemmin sanoin, tuli pelissä seurailtua vähän tarkemmin Marko Anttilan edesottamuksia ja kyllähän miehessä selkeästi aika kovaakin potentiaalia on. Kädet on hyvät, suojaa kiekkoa isolla kropallaan hienosti ja laukaus lähtee vihaisesti, mutta yksi asia jäi eilisestä kaivamaan mieltä. Miksi hemmetissä mies ei taklaa? Luulisi, että tuolla ruholla laitettaisiin vastustajat itkemään, mutta jotenkin löysän näköistä peli oli. Ei hän kuitenkaan käsistään niin virtuoosimainen kaveri ole, että NHL kutsuisi, jos ei fyysisyyttä löydy paljon lisää.
Katsoin vasta pelin jälkeen pistepörssiä. Antit Ruotsalainen ja Kangasniemi eivät pelissä pistäneet silmään, vaikka ovatkin iskeneet kaudella hyviä tehoja. En tosin tajunnut heitä sen ihmeemmin seuratakaan. Voisiko joku enemmän pelejä nähnyt laittaa kavereista hieman luonnehdintoja?
Nenonen tuplasi kauden maalisaldonsa ja paikkoja olisi ollut helposti viiteen maaliin. Mistä aiemmin kiikastanut?
Huomasin, että pelissä kolme syöttöä antanut Miikka Luodes on tilastojen mukaan vain 70 kg ja pituutta on melkein kaksi metriä! Kuulostaa aikamoiselta luurangolta. En tajunnut pelissä kiinnittää miehen fyysiseen peliin erityistä huomiota. Voisiko joku valaista tätäkin asiaa?
IFK ei selvästikään ollut eilen parhaimmillaan, eikä sen pelistä voi oikein näin maallikkona sanoa paljoakaan, varsinkin kun keskityin lähinnä Ilves-pelaajiin. Kenttäpelaajista jäivät jotenkin mieleen lähinnä Tobias Salmelainen sekä maalin tehnyt Lauri Tuohimaa. Jani Niemistä ei voi maaleista syyttää, sillä puolustus oli vähän tuuliajolla. Tuntui hieman siltä, IFK ei pärjännyt omassa päässään liikkeessä eikä varsinkaan fyysisyydessä. Ennen ottelua ajattelin seuraavani Teemu Laaksoa, mutten sitten oikeastaan huomannut miestä kuin pari kertaa jäähyaitiossa.
