Mietin tätä jo silloin, kun tieto lupaavien HIFK-junnujen siirroista muualle oli tapetilla ja nyt asia saattaa olla Lehteränkin kohdalla ajankohtainen.
Nimittäin agentin rooli ja sopimusodotukset kasvattajaseuralta ja niiden vaikutus tulevaan sopimukseen. Tällä tarkoitan sitä, että agentin odotukset nyt Jokereilta on ihan eri luokkaa kuin Tapparalta. En nimittäin millään jaksa uskoa, että Tapparassakaan luvataan Lehterälle varmaa pelipaikkaa ylemmistä ketjuista. Ei ainakaan pitäisi, koska kyllähän peliaika pitää ansaita, oli sitten kuinka superlupaus tahansa. Ja tuskin liksakaan on niin paljon korkeampi, että sen takia nuoren jannun kannattaa vaihtaa maisemaa kättelyssä 3-vuotisella sopparilla.
Se on selvä, että agentin tehtävä on saada neuvoteltua asiakkaansa kannalta paras mahdollinen soppari, mutta se, miten "paras" määritellään onkin sitten toinen juttu. Voisin kuvitella, että jonkinlaista takuuta pelipaikasta Jokereiltakin halutaan. Täytyy myös muistaa, että asuminen Stadissa on hurjan paljon kalliimpaa kuin Tampesterissa, joten tämän kun lisää liksan päälle, Jokereiden kokonaistarjous voi hyvinkin olla rahallisesti täysin samanarvoinen. Pelaajaa toki kiinnostaa vain käteenjäävä osuus. Mutta ainahan voi jättää työsuhdeauton ja -asunnon ottamatta ja maksaa kaikki kulut omasta pussista, jos uskoo, ettei työnantajalle mikään maksa juuri mitään. Harva tätä kuitenkaan tekee.
Toinen juttu on myös se, että kuinka paljon omallekaan junnulle kannattaa maksaa, vaikka olisi kuinka lahjakas ja potentiaalinen tulevaisuuden lupaus. Pääkaupunkiseudun jengejä arvostellaan siitä, että heittävät rahaa sinne tänne, mutta nyt on ilmeisesti stoppi tullut/ tulossa sillekin. Ja hyvä niin. Näiden junnujen kanssa pitäisikin neuvotella jonkinlainen bonussoppari, jolloin pienempikin kehittyminen näkyy palkkapussissa. Kummasti kasvattaa motivaatiota, jos tulos näkyy heti.
Tottakai omille junnuille pitää tehdä kilpailukykyiset tarjoukset, mutta samalla järkeä pitää myös käyttää. Ja tämä ei todellakaan ole mikään TheVirmanen Ja SirPentti-puolustuspuhe, vaan yksinkertainen fakta. Ja samalla herää kysymys, missä on junnujen rakkaus omaa seuraansa kohtaan? Jokeri- tai IFK-sydäntä, kun ei kaiketi voi rahalla ostaa, vaan kyllä se on enemmän tai vähemmän kasvamista siihen. Ilmaiseksi ei kenenkään pidä pelata, mutta välillä tuntuu, että nykyjunnuilla, kenties vanhempineen, on sellainen "kaikki-mulle-heti-nyt"- meininki. Se on hyvä, että uskoa omiin suorituksiin löytyy, mutta tuntuu, että ihan kaikki realiteetit eivät aina ole kohdallaan. Fysiikan laitkin asettavat omat rajansa, henkisestä kasvusta puhumattakaan.
Tiedä sitten, pitääkö mikään kirjoittamastani paikkansa esim. Lehterän kohdalla. Mutta jotain outoa näissä lupaavimpien junnujen siirroissa muualle tuntuu olevan. Olisiko sama agentti?
