Kun nyt hävittiin Ruotsille, niin lienee paikallaan muistella vanhoja Ruotsi-otteluja ja muutamia muitakin vanhoja turnauksia. 70-luvun asiat ovat monien muistissa, joten seuraavat ovat niitä aikaisempia asioita.
Ensimmäisen kerran Suomi pelasi hyvän Ruotsi-ottelun peräti jo vuoden -59 MM-kisoissa. Tuolloin Ruotsi johti ottelua jo 4-1 ja luuli ilmeisesti voittaneensa ottelun. Kuitenkin neljä minuuttia ennen ottelun loppua Teppo Rastio kavensi jo 4-3:een ja vain reilu minuutti ennen loppua Raimo Kilpiö tasoitti ottelun. Suomi selvisikin turnauksen loppusarjaan, mutta hävisi siellä kaikki ottelunsa. Tosin Suomi piinasi sielläkin Ruotsia loppuun asti häviten vain 2-1. Suomen ongelma alusta asti ovat olleet ottelut heikompia maita vastaan. Esimerkiksi loistavan 4-4 Ruotsi-tasapelin jälkeen Suomi meni ja hävisi 4-5 Italialle. Muissa vanhoissa arvokisoissa tappioita on tullut usein L-saksalle ja I-Saksalle.
Tässä yhteydessä on syytä kuitenkin muistaa, että jo vuoden -57 MM-kisoissa Suomi pelasi erittäin hyvät kisat ja oli itseasiassa hyvinkin lähellä mitalia. Todellinen syy tähän oli tosin kiekkoilun ulkopuolinen, eli Kanada, Usa ja myös L-Saksa jäivät Moskovassa pelatusta MM-kisoista pois edellisenä vuotena tapahtuneen Unkarin kansannousun takia. Suomi oli turnauksessa lopulta neljäs ja sitä parempaa sijoitusta MM-kisoissa saatiin odottaa aina vuoteen 1992 asti!! Eli 35 pitkää vuotta. Suomen tärkein ottelu oli "pronssiotteluksi" tiedetty ottelu Tsekkejä vastaan. Kaksi erää Suomi pysyi hyvin ottelussa mukana, mutta kolmannessa erässä Tsekit ratkaisivat pronssien kohtalon voittamalla ottelun 3-0. Lopulta turnaus meni siis hyvin, koska kaikki heikkomat joukkueet voitettiin. Turnaus oli tosin lähteä käyntiin huonoimmalla mahdollisella tavalla, koska ensimmäisen ottelun toisessa erässä Puola oli siirtynyt jo 3-0 johtoon. Yrjö Hakala käynnisti kuitenkin SUomen takaa-ajon kahdella maalillaan ja Voitto Soini lopetti sen puhtaalla hattutempullaan. Ottelu päättyi Suomella siis 5-3.
Samankaltaiset kisat pelattiin myös -62 Colorado Spring:ssä, tuolloin Itä blokin maat olivat poissa ja mitali olisi ollut mahdollista ottaa. No mitali tulikin, tosin vain EM-hopea. On muuten Suomen historian ensimmäinen arvokisamitali. Se MM-mitali jäi edelleen saavuttamatta, tulosena oli neljäs sija. 3-6 tappio Usa:lle ja käsittämätön tappio kisojen heittopussi Iso-Britannialle vei Suomelta pronssin. Varsinkin Tappio 40-kymppisille papoille kirveli pitkään suomalaisten mielissä. Sen huonompaa ottelua en ole ikinä pelannut muisteli muun muassa Suomen maalivahti Juhani Lahtinen. Keinonen taas totesi ottelusta näin: "Jokainen meistä oli parempi pelaaja kuin yksikään niistä, mutta kun me löimme päätä seinään, ne tekivät maalin. Kyllä ne papat mahtoivat nauraa ivallisesti jostain peräkylästä tulleita juntteja, jotka koohottivat kaukalossa kanain lailla". Britit jäivät turnauksessa viimeiseksi ja ainoat pisteet tulivat Suomi-ottelusta. Maaleja Britit päästivät keskimäärin yli kymmenen joka ottelussa. Suomi Hävisi ottelun 7-5, vaikka johti sitä parhaimmillaan 4-2.
Seuraava Suomen tähtihetki oli luonnollisesti jälleen Ruotsi-ottelu vuoden -65 kotikisoissa. Tuolloinhan Matti Keinonen teki Suomen molemmat maalit 2-2 tasapeliin päättyneessä ottelussa. Valitettavasti yllätyksestä ei ollut paljoa iloa kun SUomi jäi lopulta seitsemänneksi. Tappiot tulivat myös heikkoja USA:ta ja I-Saksaa vastaan.
Seuraavat huippukisat Suomi pelasi Tukholmassa -70. Pronssi jäi käytänössä kiinni 3-4 tappiosta Itä-Saksalle. Turnaus sisälti eräitä Suomen parhaimmista otteluista kautta aikain. Ruotsi voitettiin ensimmäisessä ottelussa upeasti 3-1 ja sekös raivostutti Ruotsin valmentajat: "En pure, en niele tätä! Jääkiekossa voi voittaa tai hävitä toiselle joukkueelle. Mutta tuo satans Finland ei ole joukkue! Suomi on kokoelma kummia ihmetyyppejä. On yksi sirkushyrrä (Keinonen), on jokin Pisan kalteva torni kaatumassa kaikkien päälle (Ketola), on ryhmä vain yhden asian osaavia miehiä (Linnonmaa, leimu), on outo mörkö puolustussiniviivalla (Vehmanen). On puolustus, jossa on muutama täydellinen sähkötuoliehdokas. On se jäätiekiitäjä, joka tekee pelillisesti kaiken väärin (Mononen). Pelimiehiä on tasan kolme: kaksi maalivahtia ja Lasse Oksanen." Toisessakin ottelussa Suomi oli todella lähellä voittoa, Suomi johti ottelua 3-1, mutta lopulta Ruotsi väänsi väkisin ohi ja voitti 4-3. Myöskin turnauksen viimeinen ottelu pronssia voittanutta Tsekkejä vastaan oli hieno. Suomi voitti ottelun 5-3, valitettavasti Suomi oli hävinnyt edellisen ottelun Itä-saksalle ja kun eroa tsekkeihin ja pronssiin tuli tuon tappion myötä kolme pistettä jäi voitto tsekeistä merkityksettömäksi. Turnauksessa oli hyvin lähellä myös ehkäpä Kaikkein suurin mahdollinen sensaatio, koska piste Neuvostoliitolta oli todella lähellä. Kaksi erää mentiin 0-0, kolmannessa neukut teki kaksi maalia, joista Pekka Leimu kuittasi jälkimmäisen. Ottelu päättyi Neukkujen 2-1 voittoon, mutta Maltsevin ottelun lopussa ottama jäähy tarjosi Suomelle tasoitusmahdollisuuden. Suomi runnoi ja yritti, mutta tasoitusmaalia ei tullut. Turnauksen toisessa ottelussa Neuvostoliitto kuritti Suomea oikein kunnolla, 16-1 eivät jättäneet paljoa jossiteltavaa. Muutenkin ailahtelevuus oli Suomen perisynti, esimerkiksi ensimmäisen Tsekki peli hävittiin 9-1, mutta toinen voitettiin 5-3.
