Cracked Ice
Jäsen
Läpihuutojuttu pt. 7
Tietysti helsinkiläiset lähtevät viimeiseen ja ratkaisevaan otteluun ehdottomina suosikkeina. Sellaisiahan he olivat jo tätä play off -sarjaa aloiteltaessakin; kirjoittivathan maan johtavat urheilutoimittajat että HIFK-Ilves -kamppailut tulevat olemaan näiden taistojen ainoa läpihuutojuttu.
No joo, se "läpihuutojuttu" oli sitten ainoa joka meni täyteen seitsemään matsiin.
Nimenomaan kotijoukkueen mahdollisuus katsoa, mikä ketju iskee mitäkin ketjua vastaan on se ase, jolla HIFK ilmeisesti ratkaisevan ottelun itselleen kääntää, sillä Harkinsin vitjalla ei eilenkään ollut mitään jakoa kovaa Rajamäki-Vorel-Peltomaa -kolmikkoa vastaan. Torstaina runkosarjan pistekuninkaat voivat sitten yrittää onnistumisia muita vastaan.
Täysin aseeton ei kuitenkaan ole Ilveskään: yksikin onnistunut vastahyökkäys, yksikin haparointi nyt pilviin nostetulta, mutta kovasti kankean oloiselta Lundellilta ja meillä onkin käsissämme se "upouusi pallopeli".
Vaikka viimeisestä pelistä pataan tulisikin, jää tämä kausi kuitenkin Ilves-historiassa siksi seasoniksi, jolloin lehti käännettiin ja kelvoton valmennus vaihtui huippuluokan koutsaamiseksi.
Ja vielä lopuksi kiitokset HIFK-faneille, sillä sen jälkeen kun Seliniin kyllästynyt vanha kaveri luopui toista vuotta sitten perinteisistä tuoleistaan, on vieressäni istunut kaikissa tärkeissä matseissa vastustajan kannattajia.
Poikkeuksetta parhaat ja asiantuntevimmat löytyvät HIFK-leiristä. Terveisiä vain sille perjantaina HIFK-lippis tiukasti takaraivolla jännittäneelle intomieliselle kaverille kuin eiliselle vanhemmalle herrasmiehelle. Voittajan fania käteltiin kummallakin kerralla reilusti, ja perjantaina siinä tokaisinkin, että seitsemään matsiin tämä sota taatusti menee...
Karseimmat kannattajat sitten löytyvätkin Hämeenlinnasta - känniläisten köyhistä herjoista saa tarpeekseen jo yhdessä erässä. En tiedä, millainen ihmispolo kerää kiekkonautintonsa vastustajalle irvimisestä eikä omiensa kannustamisesta.
Mutta niinhän se on, ettei perinteitä voi ostaa!
Tietysti helsinkiläiset lähtevät viimeiseen ja ratkaisevaan otteluun ehdottomina suosikkeina. Sellaisiahan he olivat jo tätä play off -sarjaa aloiteltaessakin; kirjoittivathan maan johtavat urheilutoimittajat että HIFK-Ilves -kamppailut tulevat olemaan näiden taistojen ainoa läpihuutojuttu.
No joo, se "läpihuutojuttu" oli sitten ainoa joka meni täyteen seitsemään matsiin.
Nimenomaan kotijoukkueen mahdollisuus katsoa, mikä ketju iskee mitäkin ketjua vastaan on se ase, jolla HIFK ilmeisesti ratkaisevan ottelun itselleen kääntää, sillä Harkinsin vitjalla ei eilenkään ollut mitään jakoa kovaa Rajamäki-Vorel-Peltomaa -kolmikkoa vastaan. Torstaina runkosarjan pistekuninkaat voivat sitten yrittää onnistumisia muita vastaan.
Täysin aseeton ei kuitenkaan ole Ilveskään: yksikin onnistunut vastahyökkäys, yksikin haparointi nyt pilviin nostetulta, mutta kovasti kankean oloiselta Lundellilta ja meillä onkin käsissämme se "upouusi pallopeli".
Vaikka viimeisestä pelistä pataan tulisikin, jää tämä kausi kuitenkin Ilves-historiassa siksi seasoniksi, jolloin lehti käännettiin ja kelvoton valmennus vaihtui huippuluokan koutsaamiseksi.
Ja vielä lopuksi kiitokset HIFK-faneille, sillä sen jälkeen kun Seliniin kyllästynyt vanha kaveri luopui toista vuotta sitten perinteisistä tuoleistaan, on vieressäni istunut kaikissa tärkeissä matseissa vastustajan kannattajia.
Poikkeuksetta parhaat ja asiantuntevimmat löytyvät HIFK-leiristä. Terveisiä vain sille perjantaina HIFK-lippis tiukasti takaraivolla jännittäneelle intomieliselle kaverille kuin eiliselle vanhemmalle herrasmiehelle. Voittajan fania käteltiin kummallakin kerralla reilusti, ja perjantaina siinä tokaisinkin, että seitsemään matsiin tämä sota taatusti menee...
Karseimmat kannattajat sitten löytyvätkin Hämeenlinnasta - känniläisten köyhistä herjoista saa tarpeekseen jo yhdessä erässä. En tiedä, millainen ihmispolo kerää kiekkonautintonsa vastustajalle irvimisestä eikä omiensa kannustamisesta.
Mutta niinhän se on, ettei perinteitä voi ostaa!