Eipä ollut Penasta sateentekijäksi ainakaan tänään nähdyn perusteella. Pelicans tosin pelasi järkevää peliä puolustuksen kautta ilman virheitä. Ja kun pussileuat iskivät vielä maalinsa niistä muutamasta tekopaikasta mitä heillä oli, niin se oli sitä myöten selvä juttu. Kentän hahmo oli Pasi Kuivalainen. Erityisesti se Zidlickyn avopaikan torjuminen oli sellainen, joissa veskari onnistuu yleensä kerran kahdessa vuodessa.
<BR>
<BR>HIFK tuli otteluun hyvällä asenteella. Jokainen luisteli mallikkaasti, eikä kiekkokaan poltellut lavassa.
<BR>Sitten pikkuhiljaa se sama vanha tehottomuus otti vallan. Peli-ilo oli sittenkin satunnaista, ja tuloksena tästä jäällä nähtiin tuskaista puurtamista. Tänään tosin lauottiin enemmän kuin muutamassa viime pelissä yhteensä, mutta aika moni laukaus viuhahti yli tai ohi. Loput hoiteli Kuivalainen.
<BR>
<BR>Pudotuspeliviiva lähenee kovaa vauhtia, ja tämäniltaisella esityksellä se tuleekin ihan kantaan kiinni. Ei se riitä että pelissä on pari kolme hyvää momentumia, joiden aikana peli kulkee. Siinä vaiheessa kun isot pojat alkavat pelata tosipelejä, niin se kuuluisa noutaja saapuu nähdyillä otteilla.
<BR>
<BR>Plussana pitäisin sitä, että Matikainen on pelissä mukana koko ajan, ja sen huomaavat ja kuulevat myöskin pelaajat. Pienenä yksityiskohtana mainittakoon että kun IFK otti aikalisän, niin Matikainen ja Kaarela keskustelivat kiihkeästi pelaajien kanssa mitä tulisi tehdä. Arvatkaas mitä teki Jönni?: Kaivoi nenäänsä, eikä puuttunut tapahtumiin millään lailla.