Onnittelut Kärpille ansaitusta mestaruudesta.
Päällimmäinen fiilis on, että takki on tyhjä ja hopea on hävitty mitali. Ainakin, kun ottaa huomioon vallinneet olosuhteet: ennakkosuosikin asema, kotietu ja peliesitykset, joilla kirkkain mitali olisi ollut otettavissa.
Pettymys on melkoinen, mutta ei kuitenkaan äärimmäinen. Tähän on lukuisia syitä:
*Eilen ei vituttanut läheskään siinä määrin kuin torstain ottelun jälkeen. Siinä oli matsi, joka olisi pitänyt hoitaa - niin pelitapahtumien kuin ottelusarjan kannalta. Eilen Kärpät pelasi parhaan ottelunsa koko finaalisarjassa; ainoastaan Lassila ja hyvä onni pelastivat meidät jatkoajalle. Tepsin voitto olisi ollut vähintään saman tasoinen Rouva Fortunan kumarrus kuin Kärppien kaksi ensimmäistä voittoa (mikä toki olisi tasapuolisuuden nimissä ollut... antaa olla).
*Vaikka perjantain voitto jäikin ottelusarjan lopputuloksen kannalta kuriositeetiksi, sillä oli kuitenkin itselleni iso merkitys kokonaisfiiliksen kannalta. 3-0 -tappiossa olisi ollut huomattavasti enemmän sulatettavaa. Joukkue taisteli tukalasta asemasta huolimatta erinomaisesti ja torstain katkeraakin katkerampi tappio saatiin kuitattua. Optimistisena voisi nähdä tämän jonkinlaisena lupauksena ensi kautta ajatellen. Säkkiin ei ole syytä pukeutua, vaikka takkiin tulikin.
*Kärpille häviäminen ei kaikesta huolimatta ole pahin mahdollinen kohtalo. Ensinnäkään Kärppiä tai Oulua vastaan ei ole kehittynyt minkäänlaista erityistä kilpailuasetelmaa (vrt. Jokerit 90-luvulla); myöskin esim. Hifkille häviäminen korpeaisi paljon enemmän. Yrittäessäni ennen perjantain ottelun alkamista luoda taistelumielialaa keräämällä antipatiaa vastustajaa kohtaan, huomasin, ettei Kärpissä ole oikeastaan mitään ärsyttävää tai vihaamisen arvoista - eikä tätä tarvitse ymmärtää vittuiluna.
Siksi toisekseen, Kärpille suo mestaruuden ihan mielellään, osittain samoista syistä kuin Tapparalle viime kaudella. Edellisestä mestaruudesta kulunut jo pitkä aika, sen jälkeen koettu nöyryytyksiä, kärsivällinen ja pitkäjänteinen työ, pitkään kasassa ollut joukkueen runko, hyvin menestyneen ja omissa silmissäni aliarvostetun valmentajan viimeinen kausi joukkueen peräsimessä... Kun tähän vielä lisää erinomaisen juniorityön, jonka hedelmät ovat näkyneet niin nykyisessä mestaruusjoukkueessa kuin Tepsin takavuosien kokoonpanoissa, sekä yleiset aluepoliittiset syyt (kultamitalin on syytä mennä Tku-Hki-Tre -kolmion ulkopuolelle edes kerran vuosikymmenessä), voi todeta, että tämän kauden liigajoukkueista Kärpät oli ihanteellinen vastustaja, jolle hävitä loppuottelussa. - Hyi helvetti. Käyn pesemässä kieleni.
(Eräihin edellä mainittuihin kriteereihin nojautuen HPK olisi myös ollut joukkue, jolle olisi voinut suoda menestystä, mikäli omat eivät voita. Kerholle tuli kuitenkin hävittyä Jalosen (Kari) aikana pari pudotuspelisarjaa, joten päiväjärjestyksen palauttaminen oli paikallaan. Kärppien menestyksen puolesta puhuivat useammat syyt. Sitä paitsi mainituista joukkueista Kärpillä on Jatkoajassa näkemäni perusteella tosikkomaiselle luonteenlaadulleni sopivammat (so. vähemmän omalaatuiset) fanit, joten parempi todellakin näin.)
*Kauden kokonaissaldo on Tepsin osalta positiivinen. Parin viime vuoden aikana syntynyt laskukierre saatiin katkaistua ja joukkue palasi sinne minne kuuluukin, SM-liigan huipulle (Etelä-Suomen ykkösjoukkue, kuka pistää paremmaksi?) Tästä ehkä enemmän joskus toiste.
*Aurinko paistaa.
Vielä kerran onnittelut Ouluun. Te olette tämän ansainneet, joten nauttikaa ja juhlikaa.
Huonona häviäjänä en voi olla purkamatta vitutustani epäolennaisuuksiin. Näin lopuksi haluankin lähettää terveisiä kaikille Turkuhallin yleisömääristä itkeneille neropateille. Voitte tulla laukomaan "meillä olis kyllä saatu halli täyteen" -tyylisiä kommenttejanne sitten, kun 1) suosikkijoukkueenne on menestynyt viidentoista vuoden ajanjaksolla edes lähimain samantasoisesti kuin TPS vuodesta 1989 lähtien (12 kertaa loppuottelussa), 2) suosikkijoukkueellanne on kotihalli, johon mahtuu enemmän katsojia kuin Turkuhallissa oli ensimmäisessä loppuottelussa (8328). Ennen kuin nämä ehdot ovat täytetty, teillä ei ole mitään varaa moralisointiin ym. ylemmyyden tunteisiin. Mikäli on seurannut aihetta vähänkään kokonaisvaltaisemmin, on voinut panna merkille, etteivät myymättä jääneet paikat pudotuspeleissä ole pelkästään turkulainen ilmiö.