Re: Frankenstein jyrää ...
Viestin lähetti aika epeli
Jos valkoinen olisi punaista ja olut Lapin Kultaa, ehkä noin. Mutta aivan toisin tulee käymään. Frankenstein kynii taklauksillaan isonokkaisten lintukiekkoilijoiden sulat, yllättää pelikaanien pesänvartijan laukomalla 3-1 voittomaalin toisen erän lopussa ja huipentaa iltansa täyttämällä Statoksen pelipullon grappa-viinalla toisen ja kolmannen erän tauolla, jonka ansiosta molarimme vetää loppuminuutit zorbasta onnistuen torjumaan lahtelaisten rankkarin vasemmalla tanssiluistimella kädet ristissä, kiekkoon katsomatta.
Z - hän pelaa.
Kaipa se allekirjoittaneenkin täytyy jonkinnäköinen yhteenveto pelistä vetää, kun tuli mentyä ennakkokaavailutkin värkkäämään.
Epelille: Pääsee kommentoimaan vasta nyt... Mrazek veti sitten sen miellyttävämmän vaihtoehdon ensimmäiseen try-outtiinsa, maalin, voitti aloituksen puhtaasti, oli halukas kentällä, piti kiekkoa taidokkaasti, osoitti peliälyä muutamissa tilanteissa ja esitti muutamaan otteeseen fyysistä olemustaan vastustajille ja pari taklauksen näköistäkin sekä itseluottamus vaikutti olevan eri luokkaa kuin muutamilla muilla meidän pelaajilla. Sai Pelikaaneilta tilaa itselleen, kun nämä ryhtyivät kaksissa miehin ihmettelemään, että kuka (piip) tää jätkä oikein on? Kykeni kiekolliseen peliin sekä vääntämään. Ei mikään maailman nopein luistimilla, mutta osoitti että tahtotason ollessa jatkossakin sama mahtuisi meille. Niin maalinedustalle röyhkeäksi kivireeksi vastustajan pakeille, kuin sopivassa kentässä pelotteeksikin. Oli täysi yllätys ainakin muutamille vastustajille tänään ja siksi saikin tilaa mukavasti - ja käytti myös sen. Ei hassumpi iltapuhde tulokkaalta, jolla meriitit olivat jälleen luokkaa ö. Omat tsekit olivat antaneet sopivasti tietoa kaverille miten tulisi pelata tänään.
Itse otteluun... 6-4 taululla ja kaksi pistettä taskussa. Pisteisiin ja maalimäärään tyytyväinen, mutta itse otteluun en. Pelicans ei ollut aivan yhtä hengetön kuin oletin, vaikka kyllä totuus oli se, että IFK pelasi taas kerran itsensä ulos ottelusta tietyksi aikaa nukkumisella. Lukemat eivät vastaa pelitapahtumien valossa ottelun kulkua. Oikea joukkue siis voitti ansaitusti, mutta puolustuspelaaminen haisee edelleen. 2-3 tilanteessa ei tullut pelkoa tappiosta ja onneksi pelaajat tulivat viimeiseen erään sillä asenteella, millä pitäisi koko ottelu pelata. Ei sinänsä, etteikö suurin osa pelistä olisi ollut IFK:n lähes suvereeniä hallintaa lukuunottamatta Saarisen ja Hedbergin yhteistoilailuja kentällä.
Tietyllä tavalla itseäni ärsyttää tämä vielä paremman maalintekopaikan hakeminen, mitä IFK on harrastanut tällä kaudella. Näyttävää? Kyllä. Nostaa fiilistä? Kyllä. Tehokasta? Ei. Yleensä tähän vieläpä ryhdytään silloin, kun ottelu on pahasti kesken ja tulos vielä auki. Leikitteleminen 2-0 tilanteessa ei ole kovin kannattavaa, vaikka se mukavalta tuntuisikin. Toisaalta, ei sitä yhteispeliä saadakaan uomiinsa millään muulla tavalla kuin harjoittelemalla. Menkööt tämä leikittely ja johdon hukkaamiset vielä tällä hetkellä kun kausi on "vasta" lähestymässä puolta väliä.
Ruudun kenttä oli käytännössä pitelemätön tänään. Ottelun parasta antia. Kuten jo aikaisemmin mainitsin, tämä Ruudun halu olla esimerkkinä ja näinkin vahvassa roolissa vastuunkantajana mitä tällä hetkellä esittää tuli alkukaudesta minulle yllätyksenä. Kunhan saataisiin muutamat muutkin jätkät tsemppaamaan yhtä innokkaasti, niin oltaisiin pitkällä. Pärssinen ja Kuhta täydensivät loistavasti tämän triangelin. Kyllä, maaleja olisi voinut yhtä hyvin syntyä kuusikin jo pelkästään tälle vitjalle. Vaikka Keinäset nyt pisteiden valossa olivatkin tuloksellisesti paras koostumus.
Vihko oli tosiaan hieman kateissa ja hänelle pitäisi värkätä jokin toisennäköinen kentällinen kuin missä tänään oli. Ehdottomasti joku joka pysyy edes viivan miehen vauhdissa mukana. Itse kokeilisin vaihtaa Hirschovitsin ja Häppölän päittäin kentissä, saisiko se miehissä liikettä aikaiseksi.
Puolustus oli varsin hukassa, joka ei ole oikeastaan kovin suuri yllätys. Saarinen kävi tekemässä yhden kohtuullisen hyvän kiekon ylöstuonnin ja katosi sitten lähes kokonaan hyvässä. Vanha harjoituskauden pakkipari Hedberg-Saarinen kasattiin jälleen yhteen ja jälki oli kuin Jatkosodassa, oma pää vuotaa ja miehet pakenevat sekasorron vallitessa. Ikäväähän tälläinen haukkuminen on, mutta kun äijillä ei löydy puhtia taistella. Hedbergillä nyt ehkä vielä sitäkin löytyy, mutta muut avut eivät anna periksi. Saarinen puolestaan tarvitsisi kunnon satsin anabolisia steroideja, niin ehkäpä sillä saataisiin aggressiivisuutta lisää. Hänet pitäisi laittaa ylimääräisiin paini/nyrkkeily-treeneihin pariksi viikoksi, josko siitä olisi jotain apua. Toisiko kunnossa oleva Lehtonen tämän miehen otteisiin apua? Ei ainakaan tarvitsisi pelätä pakkiparin toilailuita. Tässä vaan olisi vaarana, että aina oltaisiin jälkijunassa, joten pitäisi olla jokin kankea kenttä tyyliin Vopat-Simicek/Häppölä-Mrazek edessä. Tai sitten tälläinen pyörremyrsky-vaihteen omaava Viitaluomat / Ruudut. Saarinen on ilmeisesti sisäistänyt parhaiten puidenhalaajien ajatusmallin, tunne on tärkein, ei tulos. Ollaan yhtä sen vastustajan kanssa. Nekin on vaan ihmisiä. Ei miehen sopimus nyt niin huono ole, etteikö turhia jäähyjäkin uskaltaisi ottaa...
Zidlicky oli selkeä johtohahmo ja hyökkäyspään häärijä. Piste. Näkyvä siten kuin vain voi olla. Söderholm syötti huolimattomasti ylivoimassa kiekkoa, mutta korvasi tämän sitten sisuuntuneena tehden illan tahtomaalin numero yksi. Pelicans otti pelin hallintaansa silloin kun IFK sitä tarjosi. Aika vähän oli keskialueen ihmettelyä, josta olin tyytyväinen. Ehkä aika kultaa jo muistot. ;)
Maalivahdeista Rämö veti pitemmän korren, mutta Davey otti muutaman kopin silloin kun niitä piti ottaa. Parille maalille hän ei juurikaan mitään voinut, puolustajat (tämä aateloitu Sir Niclas ja Von Saarinen -pari) haahuilivat tai eivät ottaneet miestä. Kosmeettinen 6-4 maali oli hieno peliajatus omasta päästä suoraan aloituksesta ja ei aivan parasta Stathistia todellakaan, ilmeisesti jotain tälläistä on jossakin palavereissa suunniteltu pelikaanien aivoituksissa. Tosin siinäkin näkyi jälleen se, kuinka hanakkaasti IFK säntää nykypäivänä omaa maaliaan suojelemaan pelin ollessa pelaajien mielessä ratkennut.
Kuusi maalia ja kaksi pistettä. Kiitos ja hyvää yötä.