Minun ongelmani tuon Englannin perinteisen "ylihypettämisen" suhteen on, että luen pääasiassa Guardiania ja Independentiä mitä brittijalkapalloon tulee, ja siellä ollaan - tietysti - oltu kautta linjan sangen murhaavia joukkueen ja sen kapeuden suhteen. Guardian vielä absoluuttisen hauskasti maailmansota-retoriikkaa satirisoiden. Tietysti jos tutkii vain Sunia niin voi "ehkä" löytää ihan pikkaisen (rakasta Anteroamme lainaten) hölmöyksiä. Olen myös antanut itselleni kertoa, ettei makuasioista voi kiistelä ja ettei olisi olemassa mitään absoluuttista tapaa mitata vaikkapa jalkapallon pelitapojen esteettistä hierarkiaa. Minusta etenkin se takavuosien haukuttu Englanti pelasi äärimmäisen kaunista peliä, esteettisesti ja eettisesti, mutta näistähän on paha mennä kiistelemään. Sinänsä on omituista sokeutta ajatella, ettei Englanti olisi yksi lajin perinteisiä suurmaita, tai ettei näkisi vaikka karsintapeleillä olleen mitään merkitystä joukkueen ennakkomahdollisuuksia mitatessa. Jos jossain vaiheessa Englannilla oli perusteetonta gloriaa niin nyt sillä lisäksi on kosolti täysin perusteetonta ja hölmöä vastustusta.