Päivälleen tasan vuosi sitten Eurooppa heräsi uuteen aamuun synkissä ja epäuskoisissa tunnelmissa. Venäjän hyökkäystä Ukrainaan oli spekuloitu ja ennakoitu jo hyvän aikaa, mutta suora hyökkäys iski vasten kasvojamme silti yllätyksenä.
Ensimmäiset tunnit olivat hajanaisine uutislähteineen kuumottavia täältä turvallisesta Pohjolastakin käsin ja kun hyökkäyksen "totaalisuus" avautui, olivat allekirjoittaneen tunnelmat, eivät pelokkaat, mutta kenties alkushokin myötä ennen kaikkea jännittyneet. Uutisia Ukrainan onnistuneesta vastarinnasta sai odottaa ja hetkittäin vaikutti (tänne käsin) siltä, että romahtaako koko Ukraina samalla tavalla, kuin Krim kahdeksan vuotta aiemmin.
Näin ei käynyt. Ukraina taisteli vastaan. Ukraina työnsi vainolaisen pääkaupunkinsa liepeiltä, maksaen uroteosta suunnattoman inhimillisen hinnan, josta me eurooppalaiset tulemme maksamaan velkaa. Ukraina taisteli puolestamme.
Tasan vuosi kaikkien meidän elämän muuttaneen päivän jälkeen allekirjoittaneen tunnelmat ovat varsin ristiriitaiset. Olen suunnattoman kiitollinen urhoollisen Ukrainan kansan taistelulle, mutta samanaikaisesti huoli tulevasta nostaa yhtä lailla päätään. Vaikka Ukraina ja ennen kaikkea Kiova onkin pysynyt pystyssä, on merkittävä osa Ukrainaa edelleen Venäjän miehittämänä ja Ukrainan voitto näyttää edelleen olevan valitettavan kaukana. Voittoon on kuitenkin meidän kaikkien uskottava, sillä ainoastaan vapaa, länsiorientoitunut Ukraina on oltava tavoitteenamme.
Jätän estradin teille. Mielenkiintoista kuulla muisteloita, anekdootteja ym. maailmanhistoriaan jäävästä päivästä.
Slava Ukraini!
Ensimmäiset tunnit olivat hajanaisine uutislähteineen kuumottavia täältä turvallisesta Pohjolastakin käsin ja kun hyökkäyksen "totaalisuus" avautui, olivat allekirjoittaneen tunnelmat, eivät pelokkaat, mutta kenties alkushokin myötä ennen kaikkea jännittyneet. Uutisia Ukrainan onnistuneesta vastarinnasta sai odottaa ja hetkittäin vaikutti (tänne käsin) siltä, että romahtaako koko Ukraina samalla tavalla, kuin Krim kahdeksan vuotta aiemmin.
Näin ei käynyt. Ukraina taisteli vastaan. Ukraina työnsi vainolaisen pääkaupunkinsa liepeiltä, maksaen uroteosta suunnattoman inhimillisen hinnan, josta me eurooppalaiset tulemme maksamaan velkaa. Ukraina taisteli puolestamme.
Tasan vuosi kaikkien meidän elämän muuttaneen päivän jälkeen allekirjoittaneen tunnelmat ovat varsin ristiriitaiset. Olen suunnattoman kiitollinen urhoollisen Ukrainan kansan taistelulle, mutta samanaikaisesti huoli tulevasta nostaa yhtä lailla päätään. Vaikka Ukraina ja ennen kaikkea Kiova onkin pysynyt pystyssä, on merkittävä osa Ukrainaa edelleen Venäjän miehittämänä ja Ukrainan voitto näyttää edelleen olevan valitettavan kaukana. Voittoon on kuitenkin meidän kaikkien uskottava, sillä ainoastaan vapaa, länsiorientoitunut Ukraina on oltava tavoitteenamme.
Jätän estradin teille. Mielenkiintoista kuulla muisteloita, anekdootteja ym. maailmanhistoriaan jäävästä päivästä.
Slava Ukraini!