Muistelot on aina kivoja...
Niin - minä, Jyväskylässä syntynyt ja koko elämäni täällä myös asunut ihminen, olen suunnilleen saman ikäinen kuin jyväskyläläisjääkiekkoilun liigahistoria. Koska isäni ja kuusi vuotta vanhempi isoveljeni, jotka myös ovat alkuperäisiä jyväskyläläisiä, kävivät Hippoksella ja seurasivat JyP HT:n otteita tiivisti syntymäni aikoihin, tuli JYP ikään kuin automaattisesti yhdeksi, tärkeäksi osaksi minua, heti elämäni alusta asti.
JYPin liiganoususta en mitään muista - olihan ikää mittarissani tuossa vaiheessa vain reilu vuosi - mutta jo sen kuuluisan vaahtosammutimen kokoisenahan sitä noiden edellämainittujen perheemme miesten kanssa tuli Hippokselle lähdettyä.
Vieläkin paremmin mieleeni on kuitenkin jäänyt ensimmäinen näkemäni JYPin vieraspeli kaudella 1992-93 Tamperella, minne sinnekin tuli lähdettyä isän ja isoveljen kanssa. Lisäksi henkilöautosamme oli mukaamme myös äitini ja lapsuudenkaverini samasta talosta.
Jo avauserän jälkeen isäntä Tappara taisi johtaa 2-0, mutta maalittoman toisen 20-minuuttisen jälkeen JYP (HT) nousi päätöserässä tasoihin ja kruunasi kirinsä jatkoaikamaaliin. Sen teki Jiri Jonak, joka kokonaisuudessaan oli JYPin 90-luvun alun muista tshekkejä, hyökkääjäkaimaansa Dolezia ja legendaarista pakkia, Leo Gudasta, heikompi, mutta nyt onnistui makeaampaakin makeammassa paikassa.
Paluumatka ensimmäisestä suosikkijoukkueensa näkemästä vieraspelistä ei juuri mukavampi olisi voinut olla ja mikä parasta, samaa herkkua oli tarjolla samassa autossa ja lähes saman matkaseuran (kaveri oli vaihtunut mummoon, mutta vanhemmat ja isoveli olivat yhä mukana) kera myös samalla kaudella pelatusta ensimmäisestä näkemästäni JYPin vieraspudotuspelistä. Siinä runkosarjassa pettymyksellisesti vasta kuudenneksi jäänyt, edelliskevään runkosarjan voittaja ja hopeamitalisti JYP (HT), riisti HIFK:lta puolivälieräsarjan kotiedun ottelussa, joka oli erittäin kuuma niin kentällä kuin katsomossa ja aiheutti jälkipuinteja vielä myöhemminkin kuin vain seuraavana päivänä.
Muutama viikko myöhemmin kotoisalla Hippoksella tuli puolestaan todistettua omin silmin myös JYPin historian toistaiseksi viimeistä mitalia. Korttelikiekkopasilla pääsi pronssiotteluun ilmaiseksi ja muistaakseni jo 16 sekunnin pelin jälkeen sain todistaa kotijoukkueen avausmaalia.
Jatkossa Ässät toki uhitteli kovasti, mutta JYP (HT) kuitenkin onnistui pitämään himmeimmät mitalit Jyväskylässä 4-3 -luvuin.
90-luvun puolivälissä myös ensimmäiset matkani fanijunassa ja fanibussissa ovat olleet erittäin mieleenpainuvia tapahtumia. Tosin tuon junareissuun Turkuun marraskuussa -94 voisin mieluusti vaikka unohtaa, sillä ensimmäisellä erätauolla Elysee-areenan valotaululla komeilleista 1-4 -luvuista huolimatta, isäntä TPS nappasi voiton kaukalopallolukemin 9-7 taitaen tehdä kaikki maalinsa ylivoimalla.
Sen sijaan neitsytmatkaani fanibussissa syyskuun lopussa -96 ei ole mitään syytä unohtaa. Viimeistä kauttaan HT-päätteen kanssa pelannut, vielä edelliskeväänä putoamiskamppailuissa liigan hännillä rämpinyt JYP, jatkoi nimittäin mahtavasti kauden viidennessäkin ottelussaan tappiottomien joukkueiden kerhossa hakien rakkaan paikallisvastustajastansa KalPan kotikentältä - eli Niiralan montusta - makean voiton muistaakseni luvuin 5-3.
Viime vuosina ei Hiippoksella mitalipelejä ole katsomaan päässyt. Lähikausien paras muisto kotipeleistä tuleekin ihan runkosarjan alusta syksyltä 2000.
Tuolloinhan talouden tervehdyttämisprojektin edelliskeväänä uuden toimitusjohtajansa Tomi Hassisen johdolla aloittanut JYP oli ns. asiantuntijoiden taholta tyrmätty varmaksi jumboksi, mutta nappasikin noita ennusteluja vain pönkittäneen avausviikon kahden selvän tappion ja niitä häviöitä seuranneen voittoisan Porin-reissunsa jatkeeksi nyt jo toisen perättäisen täyden kahden pisteen saaliin. Ja millä tavalla!
Koko ottelun kestäneestä kotijoukkueen hallinnasta huolimatta päätöserään taidettiin lähteä vierailija SaiPan 4-1 -johdosta. JYP kuitenkin kiri eron tasoihin ja kruunasi iltansa jatkoajalla tuolloin ensimmäisen kautensa Jyväskylässä aloittaneen Antti Virtasen ylivoimalla paluukiekosta täräyttämään 5-4 -voittomaaliin, joka vielä silloin tarkoitti myös vastustajan jäämistä kokonaan ilman pisteitä.
Tämä ottelu oli mieleenpainuva myös siksi, että yleisömäärä oli poikkeuksellisen alhainen (2 700 ja rapiat muistaakseni) ja siksi, että tuona syksynä muutenkin paljon puhutanneen Hippoksen surkean jäänlaadun takia jouduttiin tasan puolivälissä kolmatta erää vaihtamaan päätyjä, jotta molemmille joukkueille saatiin tasapuoliset olosuhteet. Kotijoukkueelle tuo vaihdos tuntui sopivan erinomaisesti, sillä "väärässä" päädyssä JYP teki niin 3-4 -kavennuksen, 4-4 -tasoituksen kuin 5-4 -voittomaalinsakin.
Voitto tuollaisen kirin jälkeen on tietysti jo sinällään mahtavaa, mutta erityisen hienoa oli se, että tuli toinen perättäinen voitto tällä varmaksi jumboksi tuomitulla poppoolla, jolla oli tämän matsin jälkeen uskottavuutta kuin jo ihan oikealla SM-liigajoukkueella.
