Lisäksi mihin Suomi tarvitsee viittä maalintekijälaituria, pitäisikö kolmen ensimmäisen kentän laitureista 5/6 olla näitä maalintekijöitä?
Toisaalta onko Suomella koskaan ollut joukkueessa liikaa maalintekijöitä? Roolitus on tietysti tärkeää, mutta pitäisin sitä positiivisena asian, että nyt riittää kolmeen ensimmäiseen kenttään maalintekoon pystyviä pelaajia.
Aikaisemmissa junnuturnauksissahan Suomi on kaatunut juuri siihen, ettei ole ollut kuin yksi superketju. Vastustajalle on melkoisen helppoa pimentää yksi ketju, jos taustalta ei löydy yhtään ratkaisuvoimaa.
Se on kyllä mielenkiintoista nähdä, miten Marjamäki lopulta hyökkäyksen roolittaa, erityisesti laitureiden osalta, johon on paljon tunkua.
En usko, että esimerkiksi Jesper Piitulainen ja Julius Junttila mahtuvat molemmat tässä laituritilanteessa lopulliseen kisajoukkueeseen. Välttämättä eivät mahdu kumpikaan, jos roolitus painottuu kolmosketjussa enemmän puolustamiseen ja fyysiseen pelaamiseen.
Samalla tavalla mielenkiintoista nähdä, mikä on Marjamäen ratkaisu laitureista esimerkiksi Valtteri Virkkusen ja Mika Partasen suhteen. Virkkunen on pelannut hienon kauden SM-liigassa, kun taas Partasella on ollut vaikeuksia OHL:ssä.
Virkkunen on pienikokoinen energiapelaaja, joka aiheuttaa luistelullaan vastustajille päänvaivaa, mutta viimeistely ontuu usein. Partanen on puolestaan isokokoinen ja fyysinen laituri, joka omaa vaisusta alkukaudesta huolimatta huomattavasti enemmän maalintekopotentiaalia.
Sentterien tilanne on sikäli selvä, että Mikael Granlund, Erik Haula ja Joonas Nättinen ovat varmoja valintoja, jos vain ovat terveenä. Mutta siinä on juuri huolenaihe, että Granlund ja Nättinen ovat tällä hetkellä sairastuvan puolella.
Sen suurempia piruja seinälle maalamatta erityisesti Granlundin tämän hetken tilanne huolestuttaa. Granlundinhan paluu kaukaloonhan aivotärähdyksen jälkeen on viivästynyt ja viivästynyt.
Nyt Granlund jäi sitten (ilmeisesti varotoimenpiteenä) myös tulevasta turnauksesta sivuun, mikä varmasti onkin ihan järkevä ratkaisu. Aivotärähdykset ovat sen verran ikäviä vammoja, että täytyy nyt vain toivoa Granlundin olevan sitten maajoukkuetauon jälkeen täydessä kunnossa, eikä paluu pitkittyisi entisestään.
Nelossentterin paikka on pedattu Henri Tuomiselle, mutta sen jälkeen onkin yllättävää kilpailua mahdollisesta ylimääräisestä sentterin paikasta. Mikael Salmivirran olen olettanut olevan vahvimmilla, mutta nyt Marjamäki valitsikin yllättäen Joel Mustosen ja Oula Palveen Tshekin turnaukseen paikkamaan loukkaantumisia.
Kumpikaan ei mahtunut vielä viime keväänä alle 18-vuotiaiden maajoukkueeseen, joten nopean nousun ovat tehneet maajoukkuekuvioihin mukaan. Mustonen on sikäli mielenkiintoinen tapaus, että hän pelaa Ruotsissa Skellefteån junioreissa ja teki tässä hiljattain sopimuksen edustusjoukkueen kanssa, mutta ei ole siellä vielä päässyt pelaamaan.
Tehoja ei ole kamalasti tullut, joten ilmeisesti kyseessä on paremminkin puolustava sentteri, joskaan kokoa ei ole kovin paljoa. Saa nyt kuitenkin hyvän näyttöpaikan, joten mielenkiintoista nähdä, miten onnistuu.
Myös puolustuksessa on Marjamäeltä muutama aika yllättävä veto, joihin kuuluvat koko uransa ensimmäiset maajoukkuepelit pelaava Juha-Pekka Pietilä sekä vasta 16-vuotias Olli Määttä.
Erityisesti Määtältä on kova suoritus, jos nousee kisajoukkueeseen kolmekin vuotta muita nuorempana. Samaan temppuun eivät ole aikaisemmin suomalaisista pystyneet kuin Reijo Ruotsalainen, Mikael Granlund ja Janne Niinimaa. Itse asiassa Määtästä tulisi käsittääkseni kaikkien aikojen nuorin suomalaispelaaja nuorten MM-kisoissa, sillä hän on syntynyt vasta elokuussa.
Siitä on tullut aikaisemminkin kirjoitettua, miten ohkainen Suomen puolustus on ja osaltaan sekin kertoo tilanteesta, että Marjamäki ottaa kaksi uutta kasvoa mukaan vielä viimeiseen turnaukseen ennen kisoja.
Se kyllä puolustajien valinnoissa hiukan ihmetyttää, että Lauri Kärmeniemi on tiputettu haastajaryhmään, vaikka hän on pelannut säännöllisesti liigaa HPK:ssa. Tiedä sitten johtuuko siitä, ettei löydy oikeaa roolia, kun on Vatasen tavoin pienikokoinen, kiekollinen rightin pakki.
Maalivahdeista Joni Ortio ja Sami Aittokallio ovat selviä valintoja. Lisäksi Christopher Gibson otetaan varmasti ainakin varaveskariksi mukaan ja saattaa mahdollisesti saada torjuntavastuutakin.
Kokonaisuudessaan Suomen tilanne näyttää siis nimilistan perusteella parhaalta vuosikausiin. Toisaalta karu fakta on se, että alle 20-vuotiaiden on pelannut alkukaudella 7 ottelua, joista tuloksena on ollut kuusi tappiota varsinaisella peliajalla ja yksi rankkaritappio.
Tietysti esimerkiksi elokuun otteluissa kivikovia USA:ta ja Ruotsia vastaan Suomella ei ollut aivan paras mahdollinen joukkue. Se antaa ehkä kuitenkin jonkinlaista perspektiiviä voimasuhteista, että tuosta Ruotsin alle 20-vuotiaiden joukkueesta neljä pelaajaa (Magnus Svensson-Pääjärvi, Oliver Ekman-Larsson, Jacob Josefsson ja Robin Lehner) ovat pelanneet tällä kaudella jo NHL:ssä.
Mutta nyt Tshekin turnauksessa Suomella on muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta paras mahdollinen joukkue, joten nyt sitten viimeistään nähdään, missä todellisuudessa mennään kansainvälisellä tasolla.