Voi jeesus kristus!
Lätkä ja kaikki joukkueurheilumuodot on vaan viihdettä. Ei sitä pidä ottaa liian vakavissaan.
Oikea elämä on jossain muualla. Ainakin pitäs olla. Ehkä. Mimmonen elämä, mikä on tämän kaiken tarkoitus, millainen on oikea elämä?
Suomessa nyt ollaan toistaseks vielä siellä terveen fanaattisuuden rajamailla. Jos jossain Seria A:n peleissä ois yhellä joukkueella noin paljon tiukkoja, yhen maalin erolla ratkeavia pelejä, useilla jatkoajoilla maustettuna, niittäis viikatemies varmaan useemman iäkkäämmän fanin jännityksen tiimellyksessä.
Kyllä Kärpillä on näitä huikeita pelejä ollu varmaan monen kevään tarpeiks. Jokerisarjas ainakin neljä peliä päätty yhen maalin erolla (voitot 3-2, 2-1,2-1, tappio 1-2), HIFK-välieris kolme jatkoaikavoittoa ja yhen pelin hävisivät kahella maalilla, vika tyhjiin. Eka finaali ratkes vikan viiden minuutin kahteen maaliin vaikka tilanne näytti jo aika pahalta. Noita nousuja on nähty useempia, joskus vastustajakin tullu kahen maalin takaa tasoihin mutta silti Kärpät kääntäny pelit voitoiks.
Sympatiat ollu Kärppien puolella, ku Ässiltä ei ihan vielä mestaruutta voinu odottaa. Elän aika tunteella mukana, vaikka ohan se eri asia kannattaa The omaa joukkuetta. Sisarkatraan kanssa tietysti tulee pientä kuittia kun 2/3 toivoo Tepsiä.
Mutta itse peli. Kärpät sai ekan ja tokan maalin lievästi onnekkaasti, siis ainakin tilanteet. Kiekko pomppi sopivasti. Tokaa maaliakin edelsi vieraiden jonkinlainen painostus. Mutta vaikka kiekko pomppikin onnekkaasti, ratkasut teki miehet, joilta niitä saatto odottaa ja jotka homman osaa hoitaa: Machulda ja Smyth, maalintekijät jumalan armosta. No, eihän se Machuldakaan ihan kaikkea saanu sisään. Molemmat maalit painu oikeelta tulleista laukauksista taka-alanurkaan. En pistäs ihan hirveesti Lassilan piikkiin, tokas ois voinu sijottua aavistuksen toisin.
2-0 maalin jälkeen jatkettiin mihin jäätiin: Tepsi taklas, vei kaikki helvetin b-pistealotukset ja vihdoin pääs kaventamaan vahvan ottelun pelanneen Koivun hienon syötön ja Schneiderin maailmanluokan käsien ansiosta. Tuntu että J. Koivu sai psyykattua kolleegaansa paremmin joukkuettaan. Mies huus naama punasena – vissiin pientä teatteriakin – ja joukkue pelas miehekkäästi, vääns ja taklas ku miehet. Jopa Vykoukal ja toipilas Vahalahti ajo komeet pommit. Heräs ajatus että nytkö Kärpillä alkaa vihdoin jalois painaan?
Veikkasin ekalla erätauolla että Tepsi tasottaa tokas tai vikas ja mennään taas jatkoajalle. Ja sieltä se tuli myllytyksen jälkeen. Bäckströmille sattu harvinainen virhe, joukkue oli muutenki vähän jäässä. Ois voinu mun mielestä haalia kiekon alleen, mutta tökkäs sen maalin edestä ulospäin, pisti vaan väärään paikkaan. Nurminen diivaili ja ohjas maaliviivalta Aallon vedon verkkoon. Tämän jälkeen palattiinpitkästä aikaa siihen peruspeliin eli molemmat pelas tiiviisti ja kuteja tuli molempiin päihin.
Kolmannen puolessavälissä tehtailtu yv-maali kääns avaimet Tepsin haltuun. Hienosti haistettu tilanne, viivakarvaajat pelas ittensä ulos ja alas jäi vaan yks pakki. Mikkola laitto Aallon poikittaissyötön verkkoon. Kuten tiistaina, tuntu taas ettei Kärpillä ole kykyjä ja energiaa tasotukseen. Tosin näitä pelejä on nähty jo niin paljon että pieni toivonkipinä oli vielä. Ja niin vaan Machulda taas oli oikees paikas, sopiva veto oikeesta laidasta otetun spurtin jälkeen etunurkkaan. Sopiva siks että meni maaliin, siihen asti hyvin pelanneelta Karjalaiselta pieni lapsus. Se Seikolan maalin hylkäys oli mun mielestä ihan oikein, N. Mikkola työns pakin veskan päälle. Machuldan tasotuksessa Smythin luistin leikkas sinistä aluetta mutta niinhän se menee, että hylätään vaan jos pelaaja häiritsee selkeästi maalivahtia. Olihan siinä lopussa Kärpillä vielä pari paikkaakin, vissiin Pesosella ja Machuldalla.
Varsinaisella peliajalla Tepsi ois kenties ansainnu työvoiton. Jatkoaika oli taas selkeesti Kärppien. Tepsi ehkä vähän passivoitu, Kärpille tää on jo tuttua kauraa, nää lisäerät meinaan. Vykoukal pääs tälläämään Rauteen hyökkäyspään alotusvoitosta suoraan mutta Niken syliin. Sitten lähti valkonen jäähylle, Stouniko se oli. Suht hyvin viheltäneeltä Favorinilta kovaan paikkaan vislattu jäähy, ihan aiheellinen tosin. Selkeet koukut keskialueella otetaan tarkemmin ku estot kulmapelissä.
Aluks tuntu että Tepsin alivoima on rautaa, mutta sitten iski jälleen kerran Kärppien ulkolaisosasto:
Lieversin jäänuoliainen painu vauhdikkaan nousun jälkeen längistä. Vähän ehkä nelikko jätti turhan aukon Lieversin purjehdittavaksi. Ja-maalit nyt tasan Lievers 2-Tenkrat 2.
Oli taas Kärpiltä huikee lopetus. Mutta huominen kaiken muuttaa voi. Kolmas finaali neljään päivään, Tepsin isolla jääalalla vielä. Näkyykö Kärppäjaloissa väsymisen merkkejä? Jos Tepsi pelaa yhtä aggressiivisesti kuten tänään, on Kärpiltä löydyttävä lisää liikettä tai Tepsi luo tilanteita solkenaan. Tietysti keskustaa sumputtamalla pääsee pienin askelin eteenpäin mutta Koivu, Alatalo, Aalto ja kumppanit menee kyllä heittämällä ohi jos pakki ei oo hereillä. Tepsi pelaa kotona veitsi kurkulla, Kärpät ei saa ainakaan mennä siihen ansaan että ottelupalloja on vielä toinen kotona. Mutta jäädään jännäämään, sitäkin palaavatko Lehtonen ja ”paikannetun ylävartalovamman” saanut Hulkkonen peliin. Sehän ajeli Jokista alivoimalla ekassa pelissä ja tais ilmalentonsa jälkeen tippua kyynärpäänsä päälle.