Churchmoor Crabs - Hurricanes
Crabsin ykkösketjun Ovechkin ja Bergeron loistivat nuorten MM-kisoissa ja muodostavat tässäkin liigassa joukkueen huippuvaarallisen hyökkäyskaksikon. Tätä kaksikkoa tukee Wingsin ykkösprospecti Igor Grigorenko, jolta jäi viime kausi pelaamatta auto-onnettomuuden vuoksi. Crabsille ykkösketju on elintärkeä ja ketjun kokonaisuus toimiikin hienosti. Kaikki kolme ovat nopeita, erinomaisia suojaamaan kiekkoa ja pystyvät iskemään maaleja. Kun ketjusta löytyy myös riittävästi fyysisyyttä, roolitus toimii hienosti. Ovechkinin ja Grigorenkon peli sopii hienosti pieneen kaukaloon (toki myös nopeasti ajattelevan Bergeronin), jossa nämä pelit pelataan ja Bergeronilla riittääkin vaihtoehtoja hyvien syöttöjen antamiseen kun laidoilla pörrää kaksi kovan luokan
Venäläislupausta. Kun koko kolmikko on näyttänyt tasonsa jo miestenkin tasolla, ongelmia ei tule.
Kakkosketju, eli "euroketju" antaa ykköselle hyvin hyökkäystukea ja kokeneena ketjuna sillä on suuri asema tässä pelissä. Ketjun sentteri, isokokoinen ja hyvän työmoraalin omaava Milan Kraft on kehittynyt NHL tason kakkossentteriksi
lupaavien junnu- ja AHL pelien jälkeen pikku hiljaa. Viime kaudella NHL:ssä tulleet 40 pistettä olivat hyvä työnäyte tästä. Isokokoinen sentteri on omimmillaan vastustajan maalin lähellä, jossa pitkillä käsillä on hyvä iskeä kiekkoa sisään. Miehen heikkoutena on pidetty aloituksia ja luistelunopeutta,
mutta nämäkin ominaisuudet ovat kehittyneet viime kausina. Kraftin laitureina toimivat Martin Erat ja Juraj Kolnik ovat nopeita hyökkääjiä ja sopivat joukkueen hyvin luistelevaan yleisilmeeseen hyvin. Ennen kaikkea he toimivat Kraftin laidoilla täsmälaitureina.
Tshekkisyntyinen Erat iski viime NHL kaudella komeat 49 pistettä ja oli joukkueensa toisiksi paras tehotilastossa Nashvillessa. Energisenä, erittäin nopeana ja Kraftin tavoin myös hyvän työmoraalin omaavana pelaajana Erat nousi Predators valmentaja Barry Trotzin suosikiksi. Ketjun oikealla laidalla viilettää "köyhän miehen Ziggy Palffy", 99 NHL ottelun kokemuksen omaava Juraj Kolnik. Kolnik oli aikanaan huippuvaarallinen QMJHL:ssa, jossa mies iski yhden
kauden aikana yli kaksi pistettä peliä kohden ja lisäksi hänet valittiin Memorial Cupin all-starsiin (2000). Tämän loistavan junnu-uran jälkeen Kolnikilla on ollut kuitenkin yllättävän suuria vaikeuksia mahtua NHL joukkueisiin ja miehen tilille on tullut pääasiassa farmipelejä. Tosin viime Kolnik sai vastuuta Floridassa päälle 50 pelin verran.
Crabsin kolmosessakin europelaajia riittää. Keskellä pelaa hienot junnukisat pelannut Rostislav Olesz, jolla on oikeastaan kaikkea, mitä hyvältä sentteriltä voi vaatia. Olesz on hyvä luistelemaan, riittävän fyysinen, omaa erinomaisen pelikäsityksen ja pelaa kahteen suuntaan. Oleszilla onkin iästään huolimatta suuri rooli joukkueessa. Vasemmalla laidalla pelaa kokenut Oleg Saprykin ja oikealla laidalla tummapintainen Anthony Stewart, joka petti odotuksia junnujen kisoissa, mutta joka kuuluu hyvänä maalintekijänä Oleszin tavoin Floridan suuriin tulevaisuuden toivoihin. Kokonaisuudessaan ketju on aika nuori, mutta lahjakas ja pelaajien ominaisuudet tukevat toisiaan. Parin kauden päästä
ketjulla on suuri rooli Crabseille, mutta vielä tällä hetkellä kokemattomuus näkyy.
Crabsin nelosessa pelaa huippulupaava Phil Kessel, USA:n vastaus Sidney Crosbylle. Junnujen MM-kisoissa kolme maalia Ruotsia vastaan tehnyt Kessel tuo joukkueeseen huippuluokan tulevaisuuden hyökkääjän parin kauden päästä, mutta vielä ei ole hänen aikansa näissä karkeloissa. Nelosessa piilee muutenkin Crabs hyökkäyksen pienet ongelmat. Sekä Kessel, O'Sullivan, että Radulov ovat lahjakkaita hyökkääjiä omassa ikäluokassaan (Kessel poikkeuksellisen lahjakas), mutta joukkueelta puuttuu roolitus melko lailla kokonaan. Olisinkin toivonut enemmän fyysisiä ja hyviä puolustavia pelaajia mukaan.
Puolustuksessa Crabsin ykköspari Barker-Liles on erinomaisesti liikkuva ja todella hyvin hyökkäävä. Ongelmia tulee kuitenkin vastustajan maalin takana, jossa puolustajat törmäilevät toisiinsa. Hyviä avaussyöttöjä kaksikko pystyy
tarjoamaan paljonkin, mutta olisin jälleen toivonut enemmän puolustavaa pakkia tähän kaksikkoon. Nuorten MM-kisoissa loukkaantunut, kesän 2004 kolmosvaraus Barker on kaksikosta erittäin lahjakas, mutta vielä aika kokematon tähän peliin.
Kakkosparissa taitava, hyvin liikkuva ja kahteen suuntaan pelaava Christian Ehrhoff saa vierelleen toisen samanlaisen hyvän nuoren puolustajan Paul Martinin. Kaksikko muistuttaa aika paljon toisiaan ja molemmat ovat hyviä liikuttamaan jalkojaan ja antavat tarkkoja syöttöjä. Ehrhoff kehittyi hienosti Saksassa Krefeldin joukkueessa, jossa hän sai valtavasti vastuuta nuorena pakkina. Yhtä hieno oli Martinin kehittyminen Minnesotan yliopiston joukkueessa. Näistä Martin pelasi viime kaudella jo 70 peliä Devilsin paidassa NHL:ssä ja teki tulokaspakille komeat 24 pistettä. Tärkeä kaksikko Crabseille.
Crabsin kolmosparissa Keith Ballard on jälleen yksi hyökkäävä pakki liikkuvassa joukkueessa. Erittäin hyvin luistelevana ja hyvin pelin näkevänä pakkina Ballardilla on ollut hieno ura Minnesotan yliopiston joukkueessa, mutta NHL tasolle päästäkseen miehen pitäisi oppia pelaamaan omaa päätään paremmin. Ballardin pakkipari Denis Grebeshkov jatkaa joukkueensa linjaa taitavine pakkeineen. Venäjän nuorten MM-kisojen mestarijoukkueessa vuonna 2003 all-stars kenttään valittu kahden suunnan puolustaja pelasi ensin kaksi kautta Jaroslavin joukkueessa, ennen kuin mies nousi ensimmäisellä kaudellaan Los Angelesin farmijoukkueen Manchesterin puolustuksen avainpelaajien joukkoon ja pelasi tämän lisäksi
muutaman pelin Showssa. Erittäin hyvänä luistelijana ja teknillisesti mainiona pakkina Grebeshkovilla on tulevaisuudessa top neljä paikka Kingsin puolustuksessa. Tällä kaudella Grebeshkov on ollut erittäin hyvä AHL:ssa. Kokonaisuudessaan Crabsilla on todella liikkuva ja hyvin peliä
lukeva, kokenut puolustus, mutta olisin toivonut mukaan ainakin yhtä fyysistä peruspakkia. Roolitusta olisi siis voitu miettiä hyökkäyksen tavoin enemmänkin kokonaisuuden kuin yksittäisten pelaajien hyökkäystaitojen mukaan.
Maalilla Crabsilla ei ongelmia tule. Marc-Andre Fleury on yksi lahjakkaimmista nuorista maalivahdeista ja iästään huolimatta Marc-Andre pelasi jo viime kaudella pääosan kaudestaan NHL:ssä. Tämä on harvinaista maalivahdeille ja
Fleury olisikin ilman työsulkua mennyt samaan kastiin Jocelyn Thibaultin ja Sean Burken kanssa maalivahtina, joka ei ole juuri farmissa pelannut ennen NHL uraansa (Burkella ei ollut yhtään farmipeliä ennen NHL uraansa, Thibaultilla oli neljä peliä ja Fleurylla 10). Kakkosmaalivahti Henrik Lundqvist oli
aikanaan vasta Rangersin seitsemännen kierroksen varaus, mutta nyt miehen NHL mahdollisuudet näyttävät jopa hyviltä hienojen Elitserien pelien ansiosta. Kokonaisuudessaan erittäin lahjakas ja Lundqvistin myötä kokenut maalivahtikaksikko, jolla on iso rooli Crabs joukkueen hyökätessä suurella innolla.
Hurricanesin ykkösketjussa huipputehokkaalla Ilja Kovalchukilla riittää vastuuta. Ultranopea, erittäin hyvän laukauksen omaava laituri iskee maaleja vaikka yksin ja hänen ympärilleen Canesin tehot pitkälle kasaantuvatkin. Ketjun
sentteriltä, ulottuvalta Josef Vasicekilta moni on odottanut läpimurtoa NHL:ssä jo pari kautta, mutta ainakaan toistaiseksi suurta sellaista ei olla nähty. Viime kauden 45 pistettä oli miehen nelivuotisen NHL uran selvästi paras saldo. Toisella laidalla Hurricanesissa pelaa viime kaudella polviongelmista kärsinyt isokokoinen Milan Michalek, San Josen ykkösvaraus kesältä 2003. Michalekilla on isona, hyvänä kahden suunnan pelaajana lahjakkuutta suuriinkin tekoihin, mutta miehen todellinen potentiaali Pohjois-Amerikassa on vielä ainoastaan yhdeksän pelin jälkeen (kesän 2004 hyvästä harjoitusleiristä huolimatta) kysymysmerkki. Perustaidot Michalekilla ovat kunnossa, mutta miten polven kanssa...?
Canesin kakkosketjua johtaa pari viime kautta Floridan NHL joukkueessa pelannut Stephen Weiss. Tällä entisellä Plymouth Whalersin kapteenilla ura isossa liigassa ei ole alkanut niin hyvin, mitä Panthers johto aikanaan odotti (oman Draftinsa nelosvaraus), mutta miehen kahden suunnan pelaaminen on vaikuttavaa ja peliälyn johdosta nuori sentteri tullee saamaan jatkossa roolia Pantterien riveissä. Canesille Weiss on arvokas kakkossentteri ja kokeneena pelaajana pystyy vastaamaan Crabsin Kraftille. Weissin ketjussa vasenta laitaa pelaa Los Angelesin ykkösvaraus kesältä 2003, Dustin Brown. Brownin sijoitus omassa Draftissaan oli aikanaan sikäli yllätys, että mies rankattiin CSB:n toimesta sijalle 2 kaikista Pohjoisamerikkalaisista pelaajista ja lopullinen sijoitus Draftissa oli "vasta" 13. Tällä kaudella tämä kova taistelija on tehnyt kovaa jälkeä Los Angelesin farmissa Manchesterissa. Viime kauden Brown pelasi Chicago pelissä sattuneeseen loukkaantumiseensa saakka Kingsien riveissä NHL:ssä.
Canesin kakkosen toista laitaa pelaava Stanislav Chistov oli oman Draftinsa kuuma pelaaja. Cheljabinskissa kasvanut ja siellä ensimmäiset luistimenpiirtonsa tehnyt nuori Venäläinen muutti 12-vuotiaana kotoaan Magnitogorskiin, jossa kehitti peliään ja loisti myöhemmin Venäjän nuorten maajoukkueissa. Aikanaan Chistovin lahjakkuudesta pelaajana puhuttiin jopa
enemmän kuin hänen Draftinsa ykkösvarauksesta Kovalchukista, mutta sittemmin nämä puheet ovat loppuneet. Pienikokoisella Chistovilla on ollut vaikeuksia fyysisessä Pohjoisamerikkalaisessa pelissä ja hän jäikin viime
kaudella AHL:ssa selvästi alle piste/ottelu tahdin. Myös tällä kaudella tämä tahti on jatkunut, sillä tällä hetkellä Chistov on Cincinnatissa pelatessaan 45 pelin jälkeen vain 23 pisteessä. Kokonaisuudessa Canesin kakkonen on kuitenkin vahva; nopeutta, taitoa, maalintekovoimaa ja puolustusosaamista.
Hurricanesin kolmonen on mielenkiintoinen ketju. Ketjun sentteri Matt Stajan on ollut positiivinen yllätys Torontolle ja pitkälle hänen kehityksensä johdosta seuralla oli varaa treidata Brad Boyes pois. Viime kaudella hyvin peliä lukeva
sentteri pelasi koko kautensa Toronton NHL joukkueessa ja sai jonkin verran vastuuta sekä ali- että ylivoimissa. Stajan kuuluu siihen joukkoon pelaajia, jotka ovat tehneet maalin ensimmäisessä NHL pelissään. Ketjun oikea laita Branko
Radivojevic oli Stajanin tavoin positiivinen yllätys niin Phoenixille kuin seuranvaihdon jälkeen Philadelphiallekin. Viime kaudella tämä kova taistelija pelasi koko kautensa NHL:ssä ja teki reilut 30 pistettä - ei ollenkaan huonosti
aikanaan varaamattomalta pelaajalta.
Ketjun vasen laita Jussi Jokinen on noussut hiljalleen erittäin hienosti esiin ja esiintynyt hienosti aina maajoukkueessa saakka. Jokisella on erittäin hyvä peliäly ja selvästi maalintekijän lahjoja. Hyvä ja vahva luistelu mahdollistaa sen, että Jokiselta on vaikea saada kiekkoa pois. Tällä hetkellä Jokinen on pelaamassa uransa selvästi parasta kauttaan SM-liigassa. Omaan piste-ennätykseen on matkaa enää kolme pistettä ja pelejä jäljellä 14. Ketjun
kokonaisuus toimii hyvin. Stajan älykkäänä pelaajana tekee peliä, Jokinen ampuu maaleja ja Radivojevic kaivaa kiekkoja, raataa ja puolustaa toisella laidalla. Kokemuksen ansiosta Canesin kolmonen vie selkävoiton Crabsin nuoresta kolmosketjusta.
Canesin nelosessa keskellä pelaa Philadelphian lahjakas ja erittäin hyvät nuorten MM-kisat pelannut Jeff Carter. Hänestä kehittyy parissa kaudessa Canesin monipuolinen ykkössentteri, kunhan Carter saa lisää voimaa. Kahden suunnan sentterinä ja hyvänä maalintekijänä Carter pystyy kantamaan nuoresta iästään huolimatta jo nyt vastuuta joukkueensa pelistä. Sen sijaan niin Carterin oikealla laidalla pelaava Nikos Dimitrakos kuin vasemmalla laidalla pelaava Marek Svatos ovat minun silmiini ihmeellisiä valintoja nelosketjuun. Jos pitäisi valita joukkue pisteiden mukaan, kaksikko voisi olla tässä mukana, mutta ei nyt. Toisaalta myös Crabsilla oli joukkueessaan näitä yhden suunnan pelaajia nelosessa, joten tämä ei tähän pariin vaikuta.
Canesin puolustuksen ykköspari on kova. Isokokoinen, fyysinen ja kovaa taklaava Robyn Regehr oli viime kaudella finaalijoukkue Calgaryn ykköspakki ja nytkin hän saa pelattavakseen suuria minuutteja. Erittäin kokeneena, vahvana ja jo nyt World Cupiinkin valittuna pakkina Regehrilla on tehtävänä pelata Crabsin Ovechkinia ja Bergeronia vastaan. Regehrin pakkiparina pelaa Suomen lahjakkain puolustaja Joni Pitkänen, joka kantaa hyvänä luistelijana ja kiekon käsittelijänä parissa kiekollisen vastuun. Vuoden 2003 nuorten MM-kisojen paras puolustaja tukee hienosti hyökkäyksiä ja on omassa päässäänkin tilanteissa mukana. Kauden aikana nähdäänkin usein Pitkäsen syöttö täyteen vauhtiin Ilja Kovalchukille ja näistä tilanteista Hurricanes osittain elää. Todella hienosti roolitettu pakkikoostumus.
Hurricanesin puolustuksen kova taso jatkuu kakkosparissa. Vahva all-around puolustaja Nick Schultz pelasi nuoresta iästään huolimatta viime kaudella päälle 20 minuuttia Minnesotan puolustuksessa ja häntä voidaan käyttää tässäkin
joukkueessa monessa eri roolissa. Hyvin voimaa parin viime kauden aikana saanut Schultz tuo joukkueen takalinjoille paljon syvyyttä. Schultzin pakkiparina pelaava Andrej Meszaros pelasi hyvät nuorten kisat Slovakian joukkueessa.
Vahvana hyökkäävänä pakkina Meszaros antaa Canesille mahdollisuuksia erilaisiin peluutuksiin ylivoimalla ja liikaa hyökkäysintoakaan ei miehellä ole, joten hän sopii Schultzin pariksi etenkin tulevaisuudessa hyvin. Tällä hetkellä
kokemattomuus tässä kovassa pelissä aiheuttaa pientä huolestuneisuutta.
Hurricanesin kolmosessa pelaavat Anton Volchenkov ja Ladislav Smid sopivat hekin rooleihinsa hyvin. Volchenkov muistetaan ehkä parhaiten nuorten kisoista vuodelta 2002, jolloin mies ampui kisojen voittomaalin finaalissa Kanadaa vastaan. Vanhoja pelejä nähneet saattavat muistaa Volchenkovin isän Alexein, joka pelasi puna-armeijan riveissä legendaarisessa "uudenvuodenaaton tasapelissä" Montrealia vastaan vuonna 1975. Volchenkov ei ole hyökkäyspäässä maailman lahjakkain pelaaja ja voimaakin tarvitaan vielä lisää, mutta miehen hyvä pelisilmä ja todella taisteleva luonne paikkaavat paljon. Viime kausi meni poskelleen joulukuussa sattuneen loukkaantumisen vuoksi.
Pakkikaveri Smid palasi hyvät nuorten MM-kisat ja silmiin pistävää oli miehen kehittynyt all-around peli. Kovan laukauksen omaavana Smidiakin voidaan peluuttaa ylivoimalla tarpeen tullen, vaikka kuten Meszarosilla, myös Smidilla kokemusta ei vielä paljon ole. Varalla olevat nuoret Jeff Schultz ja Kiril Lyamin eivät joukkueessa paljon pelaamaan pääse. Lyaminin kausi on ollut pieni pettymys eikä hän mahtunut edes Venäjän nuorten joukkueeseen, jossa ei puolustuksen taso historian paras ollut. Schultz on isosta koostaan huolimatta enemmän peliä tekevä puolustaja kuin taklaaja ja monet scoutit ovatkin kritisoineet miehen laiskalta näyttävää kamppailuhalukkuutta.
Maalilla Hannu Toivonen on luotettava ykkösmaalivahti, joka pelasi jo viime kaudella kokeneen Tim Thomasin kanssa joukkueensa pelit puoliksi ja on tällä kaudella mennyt vain eteenpäin. Viime kaudella Toivonen pelasi hyvien AHL pelien lisäksi nuorten MM-kisoissa ja vakuutti siellä olleet scoutit
johdattamalla Suomen kisoissa kolmanneksi. Perhostyylillä pelaavana maalivahtina Toivosella on tulevaisuudessa hyvät mahdollisuudet ottaa NHL paikka, vaikka Bostonissa tie näyttääkin kiviseltä. Tässä ottelussa Toivonen pystyy kuitenkin haastamaan niin Fleuryn kuin Lundqvistin. Kakkosena
Hurricanesilla pelaava Marek Schwarz oli nuorten kisoissa paras maalivahti ja muutenkin nuori Tshekki on pelannut hienoja pelejä Vancouver Giantseissa tällä kaudella. Tulevaisuudessa Schwarz haastaa Toivosen tosissaan, mutta vielä ei ole hänen aikansa ja Toivonen saa pelattavakseen paljon pelejä.
Tämän parivaljakon voiton vie minun papereissani paremman puolustuksen omaava Hurricanes ja peli päättyy 4-2. Jussi Jokinen tekee pelissä kaksi maalia, joista jälkimmäisen tyhjiin. Pelin arvokkaimmaksi valitaan Canesin puolustaja
Robyn Regehr. Ilja Kovalchukia istutetaan kolmas erä penkillä kun mies tuittuilee Josef Vasicekille, jonka syötöt eivät löydä joukkueensa avainhyökkääjää tarpeeksi usein.
Näin finaaliin menevät minun papereissani Generation of Doom ja Hurricanes.