Eilen saattoi suhteellisen hyvillä mielin lähteä hallilta kahden erän jälkeisestä harmistuksestaan huolimatta. Sen verran hienolta tuntui Ässien nousu tasapeliin. On muuten kummallista, miten tärkeä kannattajalle henkisesti on juuri hyvä kolmas erä. Jos joukkue pelaa ensimmäisen erän hienosti, toisen kelvollisesti ja kolmannen surkeasti, saattaa jopa voitosta huolimatta hallilta lähteä erittäin huonolla tuulella. Ja sitten taas toisinpäin.
Kahdessa ensimmäisessä erässä Blues ylitti keskialueen helposti ja painoi pelin Ässien päätyyn. Ässät oli ajoittain todella helisemässä omassa päässään Bluesin karvatessa voimakkaasti. Kun Blues sai kiekon, Ässillä oli vaikeuksia saada se pois vastustajalta puhumattakaan, että olisi päästy kontrolloituihin hyökkäyksiin. Blues käytti maalipaikkansa kohtuullisen hyvin, ja
1-4- maalin jälkeen tuli väistämättä mieleen, miten rumat pelin loppulukemat mahtaisivat olla.
Ehkä Blues hellitti hieman kolmannessa erässä juuri päälle painamistaan ja alkoi mielessään tavallaan varmistella voittoaan. Ässät sai erään ihan erilaisen ilmeen. Luistin liikkui, Bluesin yritykset katkottiin suurimmaksi osaksi viimeistään jo oman siniviivan tuntumassa, tilanteisiin mentiin hanakammin ja kiekkoa pistettiin nopeammin eteenpäin.
Maaleja tehtiin jo tavaksi käyneestä poiketen nyt neljä, mikä saattaa olla jatkoa ajatellen erittäin hyvä juttu. Mielestäni Ässät yritti laukoa enemmän kuin edellisissä kotipeleissään, vai johtuuko mielikuvani siitä, että laukaukset olivat kokonaisuutena ehkä laadukkaampia. Onneksi Pölläsen tasoitusmaali tuli niin nopesti edellisen maalin jälkeen. Blues ei ehtinyt toipua siitä oikeastaan koko erässä ja Ässä-pelaajat taas eivät ehtineet alkaa miettiä, kuinka toivottoman vaikeaa on tehdä maali.
Mitä Jokelan peliin tulee, niin kaikki kunnia Antille, vaikka hän ei torjunnallisesti koville joutunutkaan. Erän alkupuolella kiekko pyöri muutaman kerran ikävästi maalilla, mutta muuten Ässät kontrolloi peliä niin selvästi, että oma maalivahti sai olla rauhassa. Koin myönteisenä Jokelan rauhallisen peruspelaamisen mailalla, koska kiinnitin huomiota siihen juuri hänen pelaamattomuutensa vuoksi tyyliin saako hän pysäytettyä kiekon maalin takana ja pystyykö hän purkamaan tuon kiekon kunnolla laitaan. Kannattaa tosiaan muistaa, että Jokelan pelaamisesta emme sinänsä voi eilisen pelin perusteella päätellä mitään. Niin helpolla hän pääsi.
Toivottavasti hyvä kolmas erä ja tappioputken katkeaminen parantavat ripauksen Ässien itseluottamusta, ja pelaajat huomaavat, että ei maalien tekeminen sentään niin ylitsepääsemättömän vaikeaa ole tällekään joukkueelle. Kotipeleihin ainakin pitäisi saada sen verran taistelua ja onnistumisia, että paikalle saapuva yleisö viihtyy. Samalla saattaisivat myös viimeaikaiset yleisömäärät vähän parantua. Porilaiset tuntien iso osa yleisöä on jo nyt menetetty tältä kaudelta tai sen takaisin saaminen vaatisi ainakin melko huikeita suorituksia.
