No niin, pitkäksi venyneiden varpajaisjuhlien jälkihoureissa pientä raporttia ottelusta. Edellisen kerran olin ollut Helsingissä Jokerit - Blues -peliä seuraamassa nordenskj.. hallissa vuonna 1992 tai 1993. Kyseessä oli tosin Espoolaisten kotiottelu ja joukkueen nimi oli Kiekko-Espoo, joka makean 4-0 alun jälkeen romahti täysin ja vain maaginen Petro Koivunen piti huolen siitä, että edes yksi piste jäi kotijoukkueelle tasoittamalla pelin 5-5:een, kun pelikello muistaakseni näytti aikaa 59.5x. No niin, se siitä eli asiaan, asiaan...
- Juuri ennen ottelun alkua kaiuttimista pärähti kokonaisuudessaan Opuksen Life is Life -niminen kappale ja hetken jo luulin että olenkin Tampereella. En ollut, mutta jännittävä veto Ilmalan dj:ltä. Jäin odottelemaan erätauolla Let's Play Hockey:ta, mutta sitä ei koskaan tullut.
- Mielestäni peli oli huonoa kiekkoa molemmilta, itse asiassa todella huonoa. Näillä esityksillä kerho marssii runkosarjan voittoon helposti. Jos tämä oli todella Jokeri-leirin mielestä joukkueelta hyvä esitys, niin ehtoota. Blues väläytteli vain paikka paikoin ja hallitsi peliä kaksi erää puolivaloilla. Todella hengetöntä menoa.
- Areenan tunnelma. Hil-jais-ta. Lukuisia otteluita autotallissa tälläkin kaudella seuranneena en voi kehua Bluesinkaan kotiotteluiden tunnelmalla, mutta tämä oli vielä lässähtäneempää. Paikoitellen Jokerien fanikatsomo piti hieman ääntä, mutta ...
- ... Jokerien fanikatsomo. Olin kuullut puhuttavan tuosta tragikoomisesta ugh ugh -ölinästä, jolla ilmeisesti viitataan ulkomaalaispelaajien ei-suomalaiseen rotuun. Ensimmäisessä erässä ainakin Jirsille tuota fanikatsomonälykkyyttä mainiosti ilmentävää apinointia esiteltiin, mutta jostain syystä samaa tarjottiin myös Seb Sululle. Jäin ihmettelemään miksi. No, onneksi niillä ei sentään ollut rumpua.
- Tunnelmasta vielä. Jokereiden tanssitypyt tuntuivat kilpailevan flegmaattisuudessa ja aneemisuudessa tosissaan pelaajien kanssa. Ei sitä voi selittää, se pitää nähdä. Paikallinen urkuri Luzhniki-tyyliin sen sijaan oli ihan hyvä oivallus, tällaisia pikku koukkuja ja persoonallista otetta halleihin juuri kaivataan.
- Blues tänään:
* Telomo harjoitteli edelleen pystyssä pysymistä ja syöttämistä. Maalipaikkoihin asti ei päässyt. Sen sijaan vapautti erinomaisesti vastaustajan pelaajan vapaaseen maalipaikkaan 1. erässä antamalla ns. lättysyötön rystyllä lapaan. Hienoa Teemu.
* Jamon vaikeat pelit jatkuvat. Kaksi ensimmäistä meni täysin pakkien piikkiin, ei apuja sieltä. Kolmannessa erinomainen maski. Jotenkin tuntuu siltä, että Blues saa aina Jamon näyttämään huonolta petaamalla vastustajalla muutaman avopaikan, vaikka peli muuten olisi ns. hanskassa. Tälläkin kertaa 16 (?) torjuntaa ja kolme omiin, mutta eipä niitä voi Jamon piikkiin laittaa. Kun Myllyniemi ja Heinonen astelivat maalin suulle, niin kyllä koko joukkueen puolustuspeli näytti aivan toisenlaiselta.
* Smurphy palasi. Hieno asia, mutta eilen vielä aivan pihalla. Jokerien toinen maali Smurphyn piikkiin. Toivottavasti pääsee pian täyteen kuntoon, on varsinkin hyökkäyspäähän oiva lisä.
* Melomolle mahdollisuus. Jossain vaiheessa syksyllä Melomo pelasi muutaman pelin Sarnon kanssa ja homma näytti ihan hyvältä. Ahonen kakkosesta helvettiin ja Melomo tilalle. Uskon edelleen, että jos Melomolle löytyy oikea paikka ja muutama onnistuminen niin jälki on erittäin hyvää. Toisi lisää kovuutta ja vauhtia Sarnon ja Rivimiehen rinnalle.
* Määttä kylmää edelleen.
* Ylivoimapeli luokatonta. Pelin käännekohta taisi olla Kankaanperän keihästys, sen jälkeen Bluesin peli sekosi täysin. Onnea Markukselle hyvästä vedosta. Joka tapauksessa, Blues taisi saada tuon viiden minuutin aikana kuvion kaksi kertää pystyyn lyhyeksi toviksi, muuten molemmat joukkueet löivät kiekkoa päätyyn vuorotellen.
Jotain muutakin olisi, mutta en jaksa enempää. Kamalan pitkä sepustus nyt jo. Jos tämä jotenkin pitäisi tiivistää, niin sanoisin HERÄTKÄÄ. Koskee molempia joukkueita.
Eilinen oli huonoa viihdettä.