No niin, tästä alkaa sitten se lähes kaikkien kliseiden äiti: loppukiri. Loppukiristähän höpisevät usein sellaiset urheilijat ja urheiluseurat, jotka ovat olleet aikalailla ”luusereita” ko. sanomishetkeen asti. Työelämässä tähän loppukiri-termiin voi törmätä myös, jos/kun projektissa epäonnistuneet henkilöt koittavat parsia asioita väkipakolla hyvään lopputulokseen lyhyehkössä ajassa.
IFK:n kausi on ollut synkkä peliesitysten kohdalla. Varsinkin kotipelit ovat olleet pääsääntöisesti faneille hirveää tervanjuontia. Tällä hetkellä olemme ehkä liigan epätasaisin joukkue, jolle rutiinisuorittaminen on yhtä vieras sana, kuin kapakka Liisa Hyssälälle. Rutiinisuorittamisella tarkoitan sitä, ettei hyvän ja huonon pelipäivän ero saisi olla niin järkyttävä, vaan huononakin päivänä taso olisi edes kohtuullinen. Silloinkin voisi voittaa yksittäisiä pelejä, vaikka esitys ei niin maaginen olisikaan. Tasaisuus (ei tasapaksuisuus) on ollut aina valttia menestyksessä. En näe mitään muutosta tässä nytkään… super-erikoisesta/huonosta liigakaudesta huolimatta.
Näillä esityksillä ei voida edes puhua kuuden sakkiin menosta. Varsinkaan kun homma ei ole enää omissa käsissä, niin pelkkä pistekeskiarvon hienoinen nosto ei riitä mihinkään. Kuudennen sija tavoittelu on itse asiassa HPK:n käsissä, niin häpeälliseltä kun se kuulostaakin. Lisäksi Lukko, Pelicans ja Ilves ovat kaikki tällä hetkellä IFK:ta tasaisempia joukkueita ja kovemmassa vedossa muutenkin, joten edes Hämeenlinnalaisten romahdus ei toisi todennäköisesti IFK:lle suoraa poff-paikkaa, vaan sinne kiilaa joku toinen joukkue. Toki tästä eteenpäin alkava huikea IFK:n voittoputki muuttaisi asian, mutta eiköhän nyt unohdeta sellaisesta haaveilu ja palataan todellisuuteen.
Eli lähtökohta on se, että Rautakorven poppoo on kuudes, ja IFK on uudemman kerran sääleissä. Miten hienoa. Vastaan asettuu Lukko, Pelicans tai Ilves (en usko Tapparan enkä TPS:n pääsyyn 10-sakkiin). Näistä jengeistä runkosarjassa Lukon kanssa voiton tasan, samoin Pelicansin. Ilvestä ei ole kaadettu, edes kolmen maalin etumatkalla, joten siinä hieman pähkinää jatkoon. Toisaalta pidän näistä kolmesta vastustajaehdokkaasta Ilvestä heikoimpana joukkueena isommassa kuvassa. Ehkä vain uskon enemmän Aravirran ja Uraman tyyliin vrt. Pietilä. Rajallinen määrä noiden kolmen pelejä on kuitenkin tullut tällä kaudella nähtyä.
Sääleistä on ennakkosuosikkia vaikea hakea (HIFK – Lukko/Pelicans/Ilves), mutta toivottavasti pelimme asettuu uomilleen, ja puoliväriin päästään. Jos niin käy, niin katsotaan sitten uudestaan, mitkä ovat mahdollisuudet kärkijengejä vastaan. Ennakkoon eivät hyvät, mutta saihan USA:kin mustan presidentin, joten ihmeiden aika hengittää niin kauan kuin se on teoreettisesti mahdollista. Käytäntö on sitten ihan oma lukunsa. Asia riippuu paljon siitä, mihin suuntaan IFK:n peli on mennyt runkosarjan lopussa ja sääli-poffien aikana.
Loukkaantuneiden paluun merkitys IFK:lle: SUURI. Tarvitsemme Kuhtaa, Petrelliä ja täydessä iskussa olevaa Loppia todella paljon. Myös hyvään peruspeliin kykenevää Turusta ei sovi unohtaa loppukauden karkeloista. Turunen on pelimies kaikesta huolimatta, eikä peräpää kestä monipuolisen pakin poissaoloa. Sekin on surullista, kun puhutaan kuitenkin vain yhdestä peruspakista, jonka puuttumisen ei pitäisi näkyä isossa kuvassa mitenkään. IFK:ssa kuitenkin näkyy. Hyökkäys on aivan liikaa Hirson ketjun varassa. Nuorilla riittää välillä virtaa, mutta ratkaisukyky ontuu. Eli tarvitaan kipeästi se toinen pistelinko-ketju. Ja sellainen saadaan, kunhan vaan lasaretti-osasto palaa remmiin, ja Loppi toipuu täydellisesti. Hänelle(kin) tämä viikon pelitauko tuli enemmän kuin hyvään saumaan. Niemisen hyvään pelaamiseen maalilla uskon jatkossakin, siihe emme kaatune tällä kaudella.
Mihin uskotte IFK:n rahkeiden riittävän tällä kaudella? Oma uskoni riittää tällä hetkellä siihen, että sääleihin peli paranee jonkin verran, ja päästään puolivälieriin, johon tie valitettavasti taas kerran tyssää. Toki kaikkien palikoiden loksahtaessa kohdalleen on mahdollisuudet mitalipeleihinkin tässä omituisessa sarjassa, mutta se vaatii selkeää tasonnostoa ja suoritusvarmuuden parantumista todella paljon. Uskon parempaan heti kun näen parempaa. Ei sen kummemmasta asiasta ole kysymys.
IFK:n kausi on ollut synkkä peliesitysten kohdalla. Varsinkin kotipelit ovat olleet pääsääntöisesti faneille hirveää tervanjuontia. Tällä hetkellä olemme ehkä liigan epätasaisin joukkue, jolle rutiinisuorittaminen on yhtä vieras sana, kuin kapakka Liisa Hyssälälle. Rutiinisuorittamisella tarkoitan sitä, ettei hyvän ja huonon pelipäivän ero saisi olla niin järkyttävä, vaan huononakin päivänä taso olisi edes kohtuullinen. Silloinkin voisi voittaa yksittäisiä pelejä, vaikka esitys ei niin maaginen olisikaan. Tasaisuus (ei tasapaksuisuus) on ollut aina valttia menestyksessä. En näe mitään muutosta tässä nytkään… super-erikoisesta/huonosta liigakaudesta huolimatta.
Näillä esityksillä ei voida edes puhua kuuden sakkiin menosta. Varsinkaan kun homma ei ole enää omissa käsissä, niin pelkkä pistekeskiarvon hienoinen nosto ei riitä mihinkään. Kuudennen sija tavoittelu on itse asiassa HPK:n käsissä, niin häpeälliseltä kun se kuulostaakin. Lisäksi Lukko, Pelicans ja Ilves ovat kaikki tällä hetkellä IFK:ta tasaisempia joukkueita ja kovemmassa vedossa muutenkin, joten edes Hämeenlinnalaisten romahdus ei toisi todennäköisesti IFK:lle suoraa poff-paikkaa, vaan sinne kiilaa joku toinen joukkue. Toki tästä eteenpäin alkava huikea IFK:n voittoputki muuttaisi asian, mutta eiköhän nyt unohdeta sellaisesta haaveilu ja palataan todellisuuteen.
Eli lähtökohta on se, että Rautakorven poppoo on kuudes, ja IFK on uudemman kerran sääleissä. Miten hienoa. Vastaan asettuu Lukko, Pelicans tai Ilves (en usko Tapparan enkä TPS:n pääsyyn 10-sakkiin). Näistä jengeistä runkosarjassa Lukon kanssa voiton tasan, samoin Pelicansin. Ilvestä ei ole kaadettu, edes kolmen maalin etumatkalla, joten siinä hieman pähkinää jatkoon. Toisaalta pidän näistä kolmesta vastustajaehdokkaasta Ilvestä heikoimpana joukkueena isommassa kuvassa. Ehkä vain uskon enemmän Aravirran ja Uraman tyyliin vrt. Pietilä. Rajallinen määrä noiden kolmen pelejä on kuitenkin tullut tällä kaudella nähtyä.
Sääleistä on ennakkosuosikkia vaikea hakea (HIFK – Lukko/Pelicans/Ilves), mutta toivottavasti pelimme asettuu uomilleen, ja puoliväriin päästään. Jos niin käy, niin katsotaan sitten uudestaan, mitkä ovat mahdollisuudet kärkijengejä vastaan. Ennakkoon eivät hyvät, mutta saihan USA:kin mustan presidentin, joten ihmeiden aika hengittää niin kauan kuin se on teoreettisesti mahdollista. Käytäntö on sitten ihan oma lukunsa. Asia riippuu paljon siitä, mihin suuntaan IFK:n peli on mennyt runkosarjan lopussa ja sääli-poffien aikana.
Loukkaantuneiden paluun merkitys IFK:lle: SUURI. Tarvitsemme Kuhtaa, Petrelliä ja täydessä iskussa olevaa Loppia todella paljon. Myös hyvään peruspeliin kykenevää Turusta ei sovi unohtaa loppukauden karkeloista. Turunen on pelimies kaikesta huolimatta, eikä peräpää kestä monipuolisen pakin poissaoloa. Sekin on surullista, kun puhutaan kuitenkin vain yhdestä peruspakista, jonka puuttumisen ei pitäisi näkyä isossa kuvassa mitenkään. IFK:ssa kuitenkin näkyy. Hyökkäys on aivan liikaa Hirson ketjun varassa. Nuorilla riittää välillä virtaa, mutta ratkaisukyky ontuu. Eli tarvitaan kipeästi se toinen pistelinko-ketju. Ja sellainen saadaan, kunhan vaan lasaretti-osasto palaa remmiin, ja Loppi toipuu täydellisesti. Hänelle(kin) tämä viikon pelitauko tuli enemmän kuin hyvään saumaan. Niemisen hyvään pelaamiseen maalilla uskon jatkossakin, siihe emme kaatune tällä kaudella.
Mihin uskotte IFK:n rahkeiden riittävän tällä kaudella? Oma uskoni riittää tällä hetkellä siihen, että sääleihin peli paranee jonkin verran, ja päästään puolivälieriin, johon tie valitettavasti taas kerran tyssää. Toki kaikkien palikoiden loksahtaessa kohdalleen on mahdollisuudet mitalipeleihinkin tässä omituisessa sarjassa, mutta se vaatii selkeää tasonnostoa ja suoritusvarmuuden parantumista todella paljon. Uskon parempaan heti kun näen parempaa. Ei sen kummemmasta asiasta ole kysymys.