Urheilussa, yhteiskunnassa jne on aina oleva jonkin verran "eriarvoisuutta", ei sille mitään voi, eikä se väärin ole. Vai pitäisikö pelin päätyttyä molemmat joukkueet julistaa esim yhtä hyviksi riippumatta ollenkaan tulostaulun lukemista? Pitäisikö ehkä koko maalien tai pisteiden laskeminen lopettaa?
Tietysti hyvä homma, jos sen eriarvosuuden ei anneta isommassa mittakaavassa revetä ihan hallitsemattomiin mittoihin. Yhtä tavalla toivoisi jotain tolkkua sosiologeilta ym. sortavia rakenteita sun muita mörköjä näkeviltä "tutkijoilta" siinä, että kuvastaako joku jäävuoron pituus syrjintää.. voi hyvänen aika.
Hieno ele Anttoselta, jota arvostin jo ennestään kovasti. Onhan hän ollut mm. pelastamassa suomalaista hiihtoa Lahden tapahtumien jälkeen ja bisneksestä mies ymmärtää "jotakin".Jääkiekko ottaa jättiharppauksen vähävaraisten perheiden tukemisessa – lahjoittajalta junioreille miljoona euroa vuodessa | Yle Urheilu | yle.fi
Mika Anttonen on päättänyt tasoitella hieman eriarvoisuutta jääkiekossa, hieno teko sillä tiedän poikia jotka ovat joutuneet lopettamaan kovien kustannusten takia.
Yleensä kun puhutaan yksilötasolla lasten / nuorten "syrjimisestä" ja "epätasa-arvosta", niin yleensä on kohteena joukkueurheilulajit. Yhtä hyvin voitaisi keskustella samoista asioista esim. musiikin saralla. Jos joku ei osaa laulaa, hän ei todennäköisesti pääse laulukuoroon. Jos joku on epämusikaalinen eikä opi soittamaan, niin hän tuskin pääsee orkesteriin. Jos joku on vailla rytmitajua tai on muuten peruskömpelö, niin hänestä ei ole balettitanssijaksi. Sama asia lähes kaikessa - myös urheilussa ; jos ei ole liikunnallisia lahjoja tai edellytyksiä johonkin tiettyyn lajiin, niin on syytä hakeutua sellaisen lajin pariin, johon on edellytyksiä. Urheilussa ei ole pakko hakeutua lajiin jossa tähtäin on kilpaurheilussa. Liikuntaa voi harrastaa itsekseen tai muiden samanhenkisten kanssa ja tehdä itse itselleen tavoitteet jotka on mahdollista saavuttaa. Itsensä voittaminenkin tuo tyydytystä.
Yleensä kun puhutaan yksilötasolla lasten / nuorten "syrjimisestä" ja "epätasa-arvosta", niin yleensä on kohteena joukkueurheilulajit. Yhtä hyvin voitaisi keskustella samoista asioista esim. musiikin saralla. Jos joku ei osaa laulaa, hän ei todennäköisesti pääse laulukuoroon. Jos joku on epämusikaalinen eikä opi soittamaan, niin hän tuskin pääsee orkesteriin. Jos joku on vailla rytmitajua tai on muuten peruskömpelö, niin hänestä ei ole balettitanssijaksi. Sama asia lähes kaikessa - myös urheilussa ; jos ei ole liikunnallisia lahjoja tai edellytyksiä johonkin tiettyyn lajiin, niin on syytä hakeutua sellaisen lajin pariin, johon on edellytyksiä. Urheilussa ei ole pakko hakeutua lajiin jossa tähtäin on kilpaurheilussa. Liikuntaa voi harrastaa itsekseen tai muiden samanhenkisten kanssa ja tehdä itse itselleen tavoitteet jotka on mahdollista saavuttaa. Itsensä voittaminenkin tuo tyydytystä.
Olennaista on kuitenkin se, että tätä harrastusta, kuten liikuntalajia, on mahdollista myös ihan vain harrastaa ilman kilpailullista tavoitetta. Valitettavasti näin ei ole kuitenkaan nyt aina mahdollista. Esim. jos haluat vain omaksi iloksi ja kavereiden kanssa pelailla jotain joukkuelajia, urheiluseuran puolelta tämä ei ole välttämättä mahdollista.
Lähes kaikissa suomalaisissa seuroissa on myös harrastetoimintaa. Ne seurat, joista tätä ei löydy, sijaitsevat kaupungeissa, joista löytyy jokaiselle myös harrastepohjalta toimiva joukkue.
"Tuore harrasteliikunnan raportti kertoo, että nuorten harrasteurheilun ja -liikunnan kehittäminen perinteisissä urheiluseuroissa on ollut 2000-luvulla nihkeää. Pullonkaulaksi on muodostunut henkiset, taloudelliset tai olosuhteisiin liittyvät resurssit. Osa seuroista on myös rajannut lähtökohtaisesti harrasteliikunnan pois seuran ydintavoitteiden joukosta." (Lähde: Urheiluseurat 2010-luvulla. 2012)
"Seuratoiminta on suosittua ja monet aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että yli 200.000 lasta nykyistä enemmän haluaisi harrastaa seurassa, mutta syystä tai toisesta se ei tällä hetkellä ole mahdollista (esim. Kansallinen Liikuntatutkimus 2010)." (Lähde: Drop-out vai throw-out? Tutkimus lasten ja nuorten liikuntaharrastusten kustannuksista. 2014)
Edellä olevissa faktoissa ei sanota, ettei seuroja, joissa harrastaminen ole mahdollista, ole. Tällaisia seuroja löytyy, enkä sitä kiistäkään. Nämä sijaitsevat kuitenkin isoilla paikkakunnilla ja niiden, jotka haluavat aloittaa tai jatkaa harratusta harrastuspohjalla täytyy silloin vaihtaa seuraa.
Pienemmillä paikkakunnilla harrastaminen on lähes aina mahdollista. Kun harrastusta ei pienemmissä seuroissa, joista löytyy harrastustoimintaa ole, voi jatkaa on kyseessä ollut muutamia poikkeustapauksia lukuunottamatta vanhempien kyvyttömyys tulla seuran tai joukkueen kanssa toimeen. Tästä tullut siis omakohtainen näppituntuma, onko tasan faktaa, en tiedä.