Kotkaniemen peiltavassa annetaan ihan liikaa vaihtoehtoja ja se on monelle ei niin taitavalle pelaajalle myrkkyä. Toinen mikä pistää silmään, on oman alueen täyttäminen, tulee karmaisevia virheitä. Mielestäni pelitapaa on lähdetty rakentamaan väärästä päästä eli hyökkäyksen kautta. Tästä seuraa suuria ongelmia puolustusalueen puolustuspelaamisessa ja nimenomaan omien paikkojen ja vastustajien merkkaamisissa. Ensin pitäisi olla perusasiat selkärangassa, sen jälkeen voisi varioida hyökkäyssuuntaan.
Eilinen voittomaali oli hyvä esimerkki Kotkaniemen ajattelusta, Lähteenmäki ja Peltola taistelivat kiekosta maalin takana, Tukonen karkasi vastustajan siniselle. Jos Kakko olisi voittanut kiekon maalin takana TPS:lle, heillä olisi ollut 3 vst. 2 tilanne Ässien maalin edessä. Minusta hyökkääjät voivat varastaa ja ottaa riskejä, "neppailla", mutta tällöin puolustuksen rakenteen pitää olla kunnossa, nyt näin ei ole.
Jaan täysin tämän näkemyksen. Kotkaniemeltä selvää näkemyksen puutetta, ettei pistänyt puolustusalueen puolustuspelaamista kuntoon jo harjoituskaudella. Puolustuspelaaminen on kuitenkin helpompi ja nopeampi pistää kuntoon kuin hyökkäyspelaaminen niin se kannattaisi pistää kuntoon heti aluksi ja loppukauden voisi hyvillä mielin keskittyä hyökkäyspelin hiomiseen, kun puolustus olisi kunnossa eikä koko ajan kolisisi omissa. Jo pelkkä hyvä puolustuspelaaminen antaisi kauden alussa hyvät mahdollisuudet voittaa pelejä, kun oma pää pitäisi ja joka pelissä kuitenkin tulisi maalipaikkoja ilman mitään erityistä panostamista hyökkäyspeliin. Vähän vaikuttaa siltä, ettei Kotkaniemi ymmärrä perusasioidenkin vaativan käsittelyä ja työntekoa. Koko ajan tuntuu enemmän ja enemmän siltä, että Kotkaniemeltä puuttuu nöyryyttä ja näkemystä. Tai osaamista.
Sanonta "jääkiekko on yksinkertaisten miesten yksinkertainen peli" sisältää paljon viisautta. Jääkiekko on niin nopea peli, että tilanteisiin pistää pystyä reagoimaan todella nopeasti. Monien vaihtoehtojen punnitsemiseen ja pähkäilyyn ei ole aikaa vaan reagoimisen pitää usein tulla selkäytimestä ilman miettimistä. Siksi pitää olla riittävän yksinkertainen pelitapa, jota kaikki pystyvät toteuttamaan hyvin nopealla päätöksenteolla. Pajuojan aikana ongelmana oli juuri liian monisyinen pelitapa, josta seurasi, että pelaajat olivat aina epävarmoja miten heidän pitäisi kulloisessakin tilanteessa toimia. Nytkin vaikuttaa vähän siltä, ettei aina oikein tiedetä mitä pitäisi tehdä. En sitten tiedä onko valmennukselta tullut ohjeita liikaa vai liian vähän.