Tappioden aikana aina nousee esiin kaikenlaisia juttuja.
Tämä kyllä pitää vahvasti paikkansa. Draamaa ja rytinää löytyy taas.
Vaikka Ässät on kuudentoista joukkueen sarjataulukossa seit... no, ainakin kahdeksantena, kun Ilveksellä on pari peliä vähemmän.
Se on aikaisempiin kausiin verrattuna vähintään ihan jees.
Järvine on pistepörssin etusivulla ja muutenkin Ykkösketju on suorittanut erittäin hyvin. Hämeenahon bensa ei ole vielä loppu ja Erholtzista on kuoriutunut hyökkäyksen nöyrä ramimäättä.
Lisäksi Juhola ja Noiva ovat "toisella kaudellaan" pelanneet edelleen joka matsissa 1üga-tasolla ja Ortiokin löytyy hätinä maalivahtien TOP-kympistä torjunta% ja päästettyjen maalien kanssa. jnejne.
Peli ei ole Kiveen kirjoitettua puolustustaistelua ja pakiston kiintiotsekki on parannus Zabranskyyn. Rami Määttä.
On tässä tosiaan kymmenen vuoden aikana tapahtunut masentavampiakin asioita, kuten Lötkö Davidsson ja valmentaja-Kotkaniemen organisoima hyökkäyspeli.
Yleisöä on hallilla ollut yli 4500 per peli ja kukaan ei ole tehnyt paskaa italianpataa, tai palkannut spontaania mysteerivalmentajaa.
Mutta ei. Palstalla (varsinkin) tappiopelien jälkeen peli on paskaa, paska valmentaja on veltto ja lomaileva vätys, keskikaista on surkea ja paska ja mitään kivaa ei ikinä tapahdu. Aurajuustokin on homeessa, saatana.
Ei kaikki positiivista ja kivaa ole. Tää on Pori.
Mutta silti joskus vähän ihmetyttää, kun ensin lukee kommentit ja sitten vilkuilee pelin jälkilähetyksenä.