Erikoistilannepelaaminen on kulttuurikysymys, ihan samoin kuin maalivahtivalmennus. Maalivahtivalmennus oli Porissa retuperällä ja ainoastaan organisaation ulkopuolelta tullut voima pisti asian kuntoon, nyt tuskin kukaan ajattelee, että Ässiä ilman maalivahtivalmentajaa.
Nykyjääkiekossa erikoistilanne pelaaminen on kaikkein pisimmälle vietyä kuurakettitiedettä, koska siellä pieni ero suoritustasossa antaa konkreettista eroa tulostaululle. Ässät on tällä alueella vielä tukevasti 90-luvulla ja kuvitellaan, että erikoistilannepelaaminen tulee kuntoon siinä muun pelaamisen sivussa. Samalla tavalla ajateltiin maalivahtipelaamisesta, kyllä sillä jo joulun aikaan alkaa tarttua.
Erikoistilanne pelaaminen jakautuu useisiin itsenäisiin kokonaisuuksiin kuten, aloittaminen, aloituksen jälkeinen pelitilan voittaminen, viivan pitäminen, sisäänvienti, uhkien rakentaminen, maalineduspelaaminen, laukaiseminen, syöttäminen ja niin edelleen. Ja alivoimassa kääntäen. Näitä tulisi kaikkia harjoitella lähes kauden ensimmäisestä tapahtumasta lähtien, siis myös jään ulkopuolella, että tekeminen menee suoraan selkärangaan. Ässissä on perinteisesti luotettu yksilöön, joka ratkaisee omalla tekemisellään homman, mutta nykyään vastustajan tekeminen on hiottu sen verran pitkälle, että tarvitaan käytännössä saumaton yhteispeli kaikkien kentällä olevien kesken.
Toinen iso asiakokonaisuus on tietenkin pelaajien valinta. Vaikka harjoittelet asiat hyvin, väärillä pelaajilla ei tule tulosta. Marginaalit ovat kuitenkin pienet. Isoja otteluita on hyvin vaikea voittaa ilman toimivaa erikoistilannepelaamista, joten täytyy toivoa, että Ässät saavat homman kuntoon ihan näillä näppäimillä. Itse kyllä pelkään, että se vaatii tuon kulttuurimuutoksen ja sitä kautta asia voi olla aikaisintaa kunnossa ensi kaudella tähän aikaan.