Lähtisin melkeinpä siitä liikkeelle, että ei ole ykkös/kakkos YV:tä enää :)
Mielestäni viivalla ei kannata kahta pelaajaa pitää, koska siellä poikittaissyötöstä ei saada hyötyä samalla tavalla kuin lähempänä maalia.
Viivalla Morrow on toisessa YV:ssä ja toisessa sitten Kotkansalo, Vuorisalo tai kenellä nyt se paras laukaus sitten muista onkin ja on kokoonpanossa.
Tärkeintä olisi kiekko saada toimitettua maalille asti.
Käyttäisin B pisteillä Meyer - Wännström ja Stenkku - Rattie pareja, Meyer ja Stenqvist eivät mitään onetimer miehiä ole, mutta ranteella voi maaleja tehdä kumpikin kun pääsee kaarelta ampumaan ja kumpikin vielä laukoo mielellään, joten ovat uhkia siinäkin mielessä. Stenqvistin kätisyydelläkään ei ole tuon onetimerin kannalta niin väliä. R pelaajan on helpompi ajaa lähemmäs maalia oikealta, kun kiekko "ulkopuolella".
Maaliviivan tasalla peluuttaisin yhtä hyökkääjää kiekollisella puolella ja toista maalin edustalla sektorilla josta voi hakea veto paikkaa vaikka "maaliviivamiehen" syötöstä ja muuten taas esimerkiksi molemmat näistä maskissa ja ripareita latomaan, kun kiekko viivalla.
Näissä voi miestä vaihtaa kun puoli vaihtuu, riippuen keitä siinä halutaan käyttää.
Tuohon rooliin olisi Tiivola, Hirvonen, Killinen ja Kivenmäki. Mutta myös kovuutta sinne voisi hakea, vaikka Järvisen muodossa, jolloin ei tarvitse paikkoja vaihdella.
Kivenmäen YV paikka ei välttämättä ole välttämättä ihan kiveen hakattu ja se on harmi.
Oton ongelma on ollut vähän siinä, että ei käytä laukaustaan riittävästi ja toisaalta ei myöskään hae niitä helppoja syöttöjä, vaan mielellään katsoo ja katsoo ja koittaa antaa sen ratkaisevan syötön, jolloin koko YV hidastuu ja syöttö on aika helppo lukea pois.
Joskin tämä nuoriso YV ei ole YV kuvioita saanut juurikaan hierottua, kun ei ole oikein edes kuviota saatu kasaan.
Mutta mahdollisuus on myös pistää Stenkku toiseen kenttään viivalle ja Kivenmäki ja Hirvonen Rattien vastapelureiksi.
Saas nährä miten valmennus tämän YV:n ajattelee.