Mitä hyötyä on hienoista kuvioista ylivoimassa jos sitä maalia ei hyvistäkään paikoista sitten tehdä? Ja jos löydetään kuvio, joka niitä maalipaikkoja tuottaa niin kohtapikaa vastustajat lukevat sen pois eikä se enää toimikaan?
Ehkäpä Ässiltä on puuttunut pelaajia, jotka olisivat tarpeeksi luovia ollakseen jatkuvasti ylivoiman moottoreita. Maalintekovoimaa on puuttunut myös, sekä hyökkäyksestä että puolustuksesta. Kyllähän tämä on nimenomaan pelaajamateriaaliin liittyvä kysymys, ollut sitä jo monta kautta
Palolan pipi oli ikävä juttu, koska hänellä oli silmää maaleja tehdä, eikä hän siinä mielessä ole nykymateriaalilla korvattavissa. Tammelan paluu voi auttaa ylivoimaakin. Pelote siniviivalta puuttuu edelleen.
Ehkäpä on niinkin myös, että ylivoima herättää turhankin voimakkaita tunteita, ei se ikinä niin hyvää ole, että esimerkiksi neljästä ylivoimasta voisi ilman muuta maalia odottaa, saatikka jokaisesta ylivoimasta.
YV on henkisesti hankala paikka sitä pelaaville, koska todella usein YV on juuri se milloin niitä onnistumisia odotetaan.
YV on aina se jolloin on mahdollista nousta mukaan peliin tai ottaa pientä niskalenkkiä 3:ssa erässä tasatilanteessa, lyödä naulaa vastustajan arkkuun 2 maalin karkumatkalla.
YV:llä kokemus on ainakin viime vuosina ollut valttia, ei niinkään pelinopeus eikä ainakaan liike, mutta liigan parhaat YV:t on aika usein ollut lähes tai ihan MM tason pelaajien entisten tai nykyisten organisoimaa.
Tärkeää on pelintekijällä, että pystyy myös itse olemaan se uhka ja siten vaikeuttamaan AV:n pelaamista.
Mututuntumalla Ässät on tälläkin kaudella onnistunut YV:llä, silloin kun merkitys ei ehkä ole niin suuri. Ekassa erässä jossain 0-0 tilanteessa saa vielä suht paineettomasti vetää YV:tä.
YV melko usein toimii, jos joukkueen pelaaminen on muutenkin suhteellisen hyvällä mallilla ja voittoja tulee, jolloin jonkinlainen rentous ja sitäkautta se luovuus sekä monipuolisuus säilyy.
YV myös on sellainen, että jos se ei toimi, niin se puristaminen alkaa näkymään ja silloin pitäisi kyllä vaan keskittyä siihen laukomiseen ja yksinkertaiseen tekemiseen.
Tästä päästään aasinsiltana siihen, että Ässien peli ei ole kovin usein kuitenkaan toiminut ainakaan 2000 luvulla, jolloin YV:llä on aina ollut paineita onnistua ja siksi se ehkä on niin isosti tikun nokkaan noussutkin.
Ässissä ei ole myöskään näitä kokeneita huippupelaajia näkynyt, jotka pystyisivät sen YV:n tasoa pitämään yllä ilman flowta tai pelillistä rentoutta.
Mutta on niitä toimivia YV ketjuja tullut puskistakin esim. Tiivola, Meyer, Wännström.
Siinä oli loppujen lopuksi roolit suhteellisen selvät ja toki onnistumiset ruokki onnistumisia, Wänä kyllä pisti kovalla prosentilla kiekkoja sisään välillä kauempaa ja välillä lähempää.
Meyer pelasi ennakkoluulottomasta ja luomusti vähän missä tahtoi, mutta myös itse oli vaarallinen painaen 16 maalia 53 peliin.
Monipuolisen pelintekijän lisäksin on tärkeää toki myös se, että löytyy muillekkin paikoille hyviä oikean tyyppisiä pelaajia, jotta saadaan niitä variaatioita niihin kuvioihin.
Talaja teki pari kertaa kiepautuksella, viime vai edellispelissä Tiivola pisti nopealla Fabrelle loistotontin maalineteen.
JMJ;n pelaaminen on nyt ainakin taas jämähtänyt liian yksinkertaiseksi.
Tarvisi siihen omalle laidalleen maaliviivalle, pelaajan, joka pystyy siitä haastamaan itse maalille tai sitten syöttö keskustaan Erholtzille tai ketä siellä nyt onkin. Tammela kun toipuu, mutta miksei siinä voisi olla vaikka Tiivola.
Juhola kakkosYV:lle aloittamaan ja vaikka sitten maalineteen jos ei muuta tonttia löydy.
Talajalle pitää löytää selvä tontti YV:ltä.
Olen seurannut Talajaa ja on yksi niistä harvoista pelaajista jostain syystä, joka YV:llä jatkaa luistelua ja antaa pitkän syötön viivalle, jolloin tilanne rauhoittuu.
Monet muut pysähtyvät kulmiin ja jäävät odottamaan kiekolla, että muut menevät paikoilleen ja sitten annetaan niitä kahden metrin syöttöjä kulmasta viikselle tai maalin taakse ja aina on vihut paineistamassa.