TPS ei riitä
Maalit ratkaisee, ei painostus. Tosiasia kiekko ottelusta nähtiin taas. Ei se vaikka painaisi 58 minuuttia päälle riitä, jos toinen tekee niissä kahdessa minuutissa tarvittavat voittomaalit. Tämä oli siis vain esimerkki, vaikkakin TPS painosti ottelun ajasta varmaankin noin 60-65 % pelistä.
Hienoja maaleja kaikki. Kohu-Koivu aloitti maalinteon hienolla one-timerilla, jolle Langkow ei voinut juurikaan mitään. Ei siinä vielä mitään. Sitten nähtiin pelin hienoin yksilösuoritus. Ässien Kiilholma lähti hienoon nousuun, veivasi pari vastustajaa pois ja siellä lepää! Tämä poika jatkaa uransa noususuhdannetta, eikä ne pelkät pisteet ratkaise, koska Kiilholmasta on paljon käyttöä muussakin roolissa. Hienot maalit jatkuivat, kun Ässät sai kahden miehen ylivoimalla pyörityksen päälle ja TPS:n saadessa neljännen pelaajan pyöritys sen kuin meni hienommaksi. Eikä kauan kulunut kuin tilanteeksi tuli Ässien johto 2-1. Jäähyaition oven rikkoutuminen aiheutti erän päättymisen paria minuuttia aikaisemmin.
Luppominuutit alta pois ja toinen erä käyntiin. Maitojuna-Mikko oli kuumana kuin hellankoukku. Olin aivan varma, että kymppi napsahtaa jossain vaiheessa, mutta niin ei käynyt. Glad maalasi lukemiksi jo 3-1, kunnes TPS-jyrä painoi päälle. Kankaanperän tehdessä kavennuksen mieleen tuli aiemmat TPS-pelit. Aina ne pirulaiset pääsee tasoihin ja viime minuuteilla painaa ohi. Onneksi nyt ei niin käynyt. Niin lähellä käytiin liian monta kertaa Ässien pelin ollessa välillä totaalisen sekaisin. Taistelua riitti ja se riitti myös tällä kertaa voittoon. Hyvä niin, sillä nyt saatiin TPS:n päänahka taas pitkästä aikaa kotipeleistä.
TPS:stä parhaiten mieleen jäivät kovasti yrittänyt Sykkö, Schneider ja paljon vastuuta saanut ykköskenttä. Eloranta oli ihmeen kuumana, kunnes keskittyi lopulta pelaamiseen. Kultaranne oli jäässä. Eiköhän ne takuuvarmat 20 häkkiä kuitenkin kauden aikana taas tule. Ässien parhaimmistoa olivat - yllätys yllätys - Langkow, ykköspakkipari Sheriffi-Pele, Korppi (joka laukoo edelleen liian kaukaa) ja Kiilholman kenttä. Kuuselan tsemppi jäi myös mieleen positiivisessa mielessä.
Krittiikkiä musiikista. Yö ja Bon Jovi ovat ihan jees bändejä, mutta pitääkö kyseisten bändien tuotoksia soittaa koko tuotannon edestä? Okei, Lindholmin Ollin läsnäolon takia ymmärtää Yön yliluukutuksen, mutta silti mielestäni kolmannen erän alkuun ei sopinut niin millään Yön ja Päivi Lepistön slovari. Jääkiekkopelissä kuuluu olla jytkettä! Tunnelataus tulee huippuun, jos soi menevää musiikkia. Olisiko pitänyt ottaa matkamusiikkina ollut Dance Now mukaan hallin "dj:lle"?
