Voittamisen pelko
TosiFanin kanssa samaa mieltä, että Ässien peliä leimaa edelleen voittamisen pelko. Rentous ja iloisuus puuttuu, erityisesti silloin kuin pitäisi pistää kiekko maaliin. Tuntuisi siltä, että laukauksia vaan kohti vastustajan maalia, eikä niinkään enää syöttöjä parin metrin päässä maalista. Maalinteon lisäksi johtoasemassa pelaaminen on outoa ja vaikeaa. Kärpät pelissä Ässät pelasi suvereenia peliä johtoasemassa, mutta esim. eilen johtoasemassa luistelu hyytyi ja kaveri otettiin peliin mukaan. Ässien olisikin paras pelata, ainakin kotona, 60 minuuttia hyökkäysvoittoista kiekkoa, varsinkin kun Kristian Antila alkaa olla voittavan maalivahdin tasolla ja hän pystyy nykyisellään torjumaan esim. läpiajoja, joita saattaa tulla, jos vastustajan päässä pyöritään.
Taktiikan puolella Sheptakin siirtäminen hyökkääjäksi ainakin muutaman koeottelun ajaksi on hyvä veto. Palo-Perrin-Korpisalo on vääntöominaisuuksiltaan vähän heikko, eilisen tyyppisessä pelissä sekin pärjää, mutta esim. Lukkoa vastaan viime viikolla oli aika hiljaista. Sheptak puolestaan tuo liikettä ja voimaa ketjuun melkoisesti ja antaa ennen kaikkea tilaa Perrinille. Perrinhän on parhaimillaan todella älykäs pelaaja, mutta pienenä miehenä pelitilaa tarvitaan. Toki Palo on kova vääntäjä, mutta hän ei ole yhtä suoraviivainen kuin Perrin ja usein Palon kovakin tsemppaus menee vähän hukkaan tässä ketjussa.
Palon paikka on Mogerin ja Lipin rinnalla kakkosessa. Mielestäni Ässien nykyisen hyökkäysmateriaalin syvyyttää osoittaa se, että Mikko Konttila löytyy vasta kolmosesta Tähtisen ja Viinikaisen kanssa. Jäljelle jäävistä nelosketjun paikoista on kisaamassa vielä 5 liigatason hyökkääjää, eli Immonen, Wesslin, Karjalainen, Ben-Amour ja Salonen. Hyökkäysmateriaalin on siis oikestaan hyvässä kunnossa tällä hetkellä.
Niin ikään puolustukseen löytyy 7 liigatason miestä Sheptakin hyökkääjäpestin jälkeekin. Pakkien suurin ongelma on oman siniviivan päällä tapahtuva liiallinen pudottaminen. Vastustajan kiekollista hyökkääjää pitäisi pyrkiä hidastamaan ja horjuttamaan pari metriä ennen siniviivaa, jolloin vastustajan toinen hyökkääjä ajautuu helposti paitsioon tai paitsiotilanetta välttääkseen kiekollinen hyökkääjä joutuu vain lyömään kiekon päätyyn ja näin ollen suoran hyökkäyksen riski on eliminoitu. Nykyisellään Ässien pakit päästävät usein vastustajan kiekollisen hyökkääjän ilmaiseksi puolustusalueelle, jolloin tämä tyypillisesti jarruttaa heti siniviivan jälkeen ja saa runsaasti aikaa jakaa kiekkoa joko maalille tulevalle ensimmäisen aallon hyökkääjälle tai vaihtoehtoisesti etsiä poikittaissyötöllä toisen aallon pelaajaa. Oman puolustusalueen peli toimii sen sijaan huomattavasti paremmin kuin ennen ja vastustaja pystyy vain harvoin nousemaan kunnon vetopaikoille, jos vastustajan suora hyökkäys on vain saatu ajettua kulmiin.
Ylivoimapeliin pitäisi lisäksi mielestäni rakentaa erikoiskenttä. Mogerin sijoittaisin vakituisesti maskimieheksi. Sheptak olisi laukovan pakin paikalla, koska Ässä pakeista hänellä on ehdottomasti paras laukaus. Toiseksi pakiksi olisi ollut vielä pari viikkoa sitten ehdolla joko Korpisalo tai Palo, mutta Jacesko on parantanut peliään ja ansaitsee toisen pakin paikan. Muina hyökkääjinä ainakin Lipiansky ja ehkä Perrin. Tietysti näin pelaten munat ovat aika pitkälle samassa korissa, mutta toisaalta nykyisin jääkiekko-ottelut ratkaistaan usein ylivoimalla, joten siihen pitäisi myös satsata. Kakkosylivoima voisi olla sitten Palo-Tähtinen-Korpisalo, pakkeina Peltonen ja Sammalkangas.