Sanotaan nyt ensinnä se, että Ässien ensimmäinen ongelma on tällä kaudella huonosti kasattu joukkue, josta vastuussa on ensisijaisesti muut kuin valmennus, eli Kerttula ja luultavasti myös Takko. Joukkueesta puuttuu jostain syystä lähes tykkänään oikeat keskushyökkääjät ja lisäksi kausi toisen jälkeen haaviin tarttuu ulkopuolelta pelaajia, joiden selkeä silminnähtävä heikkous on liike. Ei nykyjääkiekossa vain ole sellaista pelikirjaa, jossa esimerkiksi Ässien tämän kauden ulkomaalaiset laitahyökkääjät olisivat oikeita vahvistuksia. Realistisin silmin katsoen Ässillä on liigan heikoin materiaali, toki esimerkiksi Jukurit on voitu rakentaa myös niin, että pelaajia on joka tapauksessa pakko myydä paremmasta päästä kauden kuluessa, mutta se ei poista faktaa, että Ässät antaa pelaajamateriaalisissa rajusti tasoitusta ja huonojen joukkueiden etsikkoaika on kauden alussa.
Ensimmäisestä ongelmasta johtuu osittain sitten seuraava ongelma, eli surkeat aloittajat ja myös surkea aloitustilanteiden organisointi johtaa sitten siihen, että kiekko on jo lähtökohtaisesti huomattavasti enemmän vastustajan hallinnassa. Tästä aiheutuu sitten nykyjääkiekon hankalin ongelma, eli miten pystyt riistämään kiekon vastustajalta mahdollisimman nopeasti takaisin? Olennaista nimenomaan on nopeasti tai mielellään välittömästi. Miksi näin? No siksi, että nykyjääkiekossa sekä hyökätään että puolustetaan kiekkoa hallussapitäen ja vieläpä, että tietyn puolustuksellisen kiekonhallinta-ajan jälkeen vastustajan jäällä olevilta pelaajilta on käytännössä syöty laadukas hyökkäysaika pois ja ensisijainen tavoite on kiekonriiston jälkeen päästä vaihtamaan kiekollisena. Suurin osa muista liigajoukkueista on ymmärtänyt tämän kiekonhallintadilemman ja vastustajaan luodaan sen kiekohallintajakson alussa välitön paine ylimiehittämällä kiekollinen alue. Tässä otetaan tietysti riski, että vastustaja loistosuorituksella pystyy ohittamaan useamman pelaajan ja käytännössä seurauksena on usein lähes suora maalintekotilanne. Matemaattisesti on kuitenkin selvää, että todennäköisyys ylimiehityksen ohittamiseen ja maalintekotilanteen kapitalisoimiseen taululle on sen verran pieni, että riski kannattaa pitkässä juoksussa ottaa.
Ässät menee tässä kohtaa omia polkujaan ja pyrkii ensisijaisesti pelaamaan vastustajan välittömän hyvän maalintekomahdollisuuden pois ja näin ollen hyväksyy vastustajan pitempiaikaisen kiekonhallinnan. Nyt kovasti näyttää siltä, että muu joukkueet on enemmän oikeassa kuin Ässät ja luultavasti ainoa oikea ratkaisu on vaihtaa leiriä. Selvää on tietenkin se, että lyhyellä tähtäimellä peliajatuksen muutoksesta seuraa tuloksellisesti vielä huonompia aikoja, mutta muutos on vain pakko tehdä enemmin tai myöhemmin. Tässä mielessä on todella iso sääli, että siinä viime kevään julkisessa analyysitilaisuudessa ei ollut rohkeutta myöntää tosiasioita, vaan selitettiin kaikennäköistä peetä ryhmäytymisestä. Edelleen on päivänselvää, että menestyvä joukkue, jossa yksilöillä on mahdollisuus näyttää hyvältä ryhmäytyy ja kääntäen huonosti menestyvä joukkue ei ryhmäydy, vaan suurinosa pelaajista miettii ensisijassa mistä löytyy ensi kauden palkanmaksaja ja joukkueen etu on toissijainen.
Jottei menisi aivan mollivoittoiseksi sanotaan myös se, että Ässät liikkuu paremmin kuin viime vuonna ja kiekohallinnassa on ainakin ajoittain nähtävissä tiettyjä hyviä asioita kunhan sille on saatu luotua suotuisat lähtökohdat ja nyt se suurin kehityskohta on nimenomaan niiden suotuisien lähtökohtien hankinnassa, eli ne aloitukset ja kiekonriistäminen takaisin paljon nopeammin kuin nyt. Linus kyllä hoitaa riittävän hyvällä prosenttilla vastustajan paikat, joita syntyy aina silloin tällöin kuin kiekonriiston ylimiehitys pettää.
