Kun tänään lähtee!
kuten Jussu liki lauloi aikanaan. Jotenkin tuossa ennen kajastusta tehdyn aamukävelyn yhteydessä mietin, että josko se tästä. Ei millään taikatempuilla, suurliikkeillä taikka lepoeduilla vaan hivuttamalla promille kerrallaan pikkasen paremmin. Terävöitetään kärjestä ja nostetaan lattiaa. Tilkitään omat, korkea työmoraali ja kukin vahvuuksiensa kautta rooliaan toteuttaen.
Tamin teesit on kultaisesta nuoruudesta, mutta on myös totta, että mikäli jokin osastosta mv, yv, av laahaa pahasti pidemmän aikaa niin ikävä tulee. Joten nyt tuolta saatanan ylivoimasta täytyy kaivaa tehoja, happea, pisteitä ja voittoja.
Onhan se olo kyllä vähän kuin Bill Murraylla Punxsutawneyssä, että nää aamut on vuoden sisään nähty ennenkin. Mutta jotain piilevää ja luonnetta edelleen tuossa joukkueessa nään. Teräsmies ei oo laskeutumassa taivaista kääntämään ajankulkua, ketään poppamiestä ei olla roudaamassa penkin taakse vaan ihan omin pikku kätösin sieltä montusta täytys nousta.