Olipas taas pitkästä aikaa harvinaista herkkua Ässäfanille, aiheuttaisi suurempiakin riemunkiljahduksia ellei tilanne olisi edelleen aika tukala.
Mutta saatiin Peltsin ja Korpin synttäripäivänä suurin mahollinen saalis eli kaks pistettä. Korpisalo sano pelin jälkeen että päättivät jättää turhat paineet ulkopuolelle ja pelata pienellä riskilläkin.
Ja kyllähän esim. ylivoimapeli ajoittain pyöri jopa nautittavasti. Jokunen poikittaissyöttö viivan päällä ja kiekon annettiin muutenkin tehdä töitä. Peruskuvio toimi kolmesti ihavvitun loistavasti: pelinrakentaja ajo keskustaan imien yhden miehen nelikosta itseenä ja heitti kiekon viivaan jollon lakasijalla oli aikaa pistää kiekko maalille. Sorokins ampu niinku saatana viivalla pitääkin ja kolmasti tuhosin seurauksin, kiekon kerran mennessä jotenki Bergeronista sisään.
Ykköselle siis kaikki maalit yv:lla, Sorokins siinä Rontin tilalle, veivas välillä kahtakin yv-vaihtoa. Veikkaajas moitittiin liian pitkiä yv-vaihtoja ja kyllä ykkönen muutaman kerran jäi kentälle vaikka ei kovin tuoreelta näyttänykään. Peltonen pelas omissa ok ja jopa nosti hyökkäystä välillä.
Fandulit ei ollu yhtä aikaansaavia vaikka etenkin Tuominen oli jokseenkin pelipäällä ja jakso vääntää, Virkkunen jakso yrittää ja heittipä Slavakin pientä kynää välillä. Ja Glad yritti hyökkäyksen kärjessä peräti kahdesti 1-1 tilanteessa sitä jalkakikkaa muttei valitettvasti saanu kuteja aikaan, ihan tasapainonen esitys.
Kuuselan ketju sai jonku tilanteen aikaan vaikka ei Krisseltä voi paljo pelintekijänä vielä odottaa. Ja onneks Salonen ei loukkaantunu ku ekas eräs liuku kärppäläisen avittamana ns. länget auki päin laitaa. Entisellä taitoluistelijalla on ilmeisesti paikat vetreät.
Nelonen pelas minkä pelas, yritti vääntää, sai muutaman pyörityksen aikaan. Vähän Kiilholma ja Ketola yritti ees taklata.
Langkow oli kyllä mies paikallaan vaikka ajoittain oman pään pelaamisessa sattukin ihme hasardeja, muutenki liian usein näkee sen ettei pureta kunnolla vaan sohitaan kiekkoa vähän eteenpäin ja taas väsyny mies joutuu juoksemaan kulmaan karvaajan iskiessä kimppuun. Eritoten tilanne, jossa Lankku menetti mailansa ja kiekkoa vaan siirreltiin eikä kiskastu lämärillä pitkäks oli aika huolestuttavaa katseltavaa.
Kivenmäki väläytteli luisteluaan ja kiekonkäsittelyään, oli ykkösen näkyvimpiä pelaajia. Pelaakohan sopimusta muualle vai ammattiylpeyskö sai taas tekemään töitä? Kokenut kolmikko Peltonen-Glad-Sorokins sai paljon vastuuta ja olivat kyllä miehiä paikallaan.
Kakkosia jaeltiin kiitettävästi. Useat Ässienkin saamat ylivoimat olivat jopa harvinaisen selviä koukkuja, joskin eka Kärppäjäähy tuli pikkasen huutona ja kenties kuittina heppoiselle Ässäjäähylle.
Machulda ei ainakaan dominoinut, pelätyt Tenkrat, Smyth ja Viuhkola eivät hekään ampuneet Ässäpakistoa ihan reikäjuustoks. Rinne pomputteli puolen ottelua oululaisittain pelottavasti, yks puolenkentän hörppäsy oli lähellä mutta kiekko liru vähän ohi. Vikan erän pelas ihan ok, Ässät ois voinu ratkasta jo siinäkin, useemman kerran lyötiin takatolpalta kiekosta ohi.
No mitäpä sen enempää, kutkuttava ja taisteltu voitto sarjakärjestä vajaan kolmen donan edessä. Fiilis nousi loppua kohti. Patojen tullessa jäälle tokaan ei ees rummutkaan pärissy, kolmanteen erään yleisökin anto jo vähän ablodeja. Ja pelin lopussa jopa kannustuksen tapaisia Ässähuutoja virisi seisomakatsomossa.
Täältä tähän ja kohti mielenkiintosta SaiPa-koitosta, huomenna jännättävä JyPiä Narriluolassa.
