Lahjat ja kinkut
Epäuskoisena vaelsin taas kohti loistavia valoja. Eilinen peli tuntui yhä jaloissa ja en voinut uskoa, että tänäänkin pitäisi vielä jaksaa. Aina kuitenkin valmiina kuin partiolainen kannustamaan Ässiä.
Alkulämmittely lupasi hyvää. En nähnyt kentällä kuin yhden joukkueen, nuo punaiset uroot, jotka urheasti laukoivat hienoja vetoja kohti maalia. Olisiko tämä onnen päivä? Hyperventiloin, kun Olegs pyörähteli kentällä kuin yksin minulle. Hallissa ei tuntunut olevan ketään muuta. Unohduin omiin unelmiini.
Ensimmäinen erä oli puurtamista, lähes Hohhoijaa-tasoa. Kuin kumpikin joukkue olisi odottanut Joulupukin saapumista jäälle kinkun kanssa. Hyvä, ettei tullut, näin yksi possu sai säilyttää henkensä. Kinkuista tulikin mieleen Pasin loistava pyllytaklaus, jossa molemmat kinkut kaatoivat miehet lakoon. Sellaista herkkua saa harvoin katsella, eikä ollut edes kornin näköistä. Näytti kuitenkin, että Kärpät olivat olleet kiltempiä poikia, ja niinpä jo ensimmäisessä erässä tuli lahja, maali. Helpohko, löysä kuti siniviivalta ja punanuttuiset tontut olivat mieli maassa.
Toinen erä oli vielä haukottavampaa kuin ensimmäinen. Aloin jo toivomaan Pukilta aikaista joululahjaa, edes yhtä maalia. Maalihan sieltä tulikin, mutta jälleen väärään päähän. Ehkä Pukki ei tiedä, että punainen on joulun väri. Hannu sentään antoi peliin mukavat jouluiset mausteet toimimalla kilttien ja tuhmien erottajina, tosin siinä usein aivan epäonnistuen.
"Kiltti Pukki, anna Ässien tehdä edes yksi maali" hoin mielessäni kolmannen erän alussa. Yrittämistä ei nyt puuttunut, mutta lahjat jäivät saamatta. Itse sain kuitenkin yhden aikaisen joululahjan. Kuin kutsuni kuulleena Olegs näytti minulle muutaman tanssiaskeleen ja pyörähdyksen. Olin suorastaan läkähtyä onnesta. Ainakin minä olen ollut kiltti tyttö. Oulussa taitaa olla kilttejä poikia, sillä jälleen heille suotiin lahja. Hienoa, että kilttejä poikia on edes siellä. Mutta, kun toiset saavat lahjoja ja toiset jäävät ilman, iskee aina kateus: "Miksi mä en saanu tollasta?" Ehkäpä tämä kirvoitti Korpinkin ottamaan pienen tappelunpoikasen. Yrittänyttä ei laiteta ja niinpä Korppi yritti kaikkensa vielä aitiomatkalla. Vain kulkusten kilinä puuttui.
Joulua oli selvästi ilmassa tänään. Lanttulaatikon tuoksu leijui kaukalon yllä ja houkutteli pelaajia johonkin muuhun kuin pelaamiseen. Toivottavasti oikea Pukki on kaikille mukavampi kuin tämän päivän pukki. Mieleni teki kysyä yhdeltä Kärppä-fanilta: "Ookko nää Oulusta?", mutta en sentään viitsinyt. Ehkäpä sitä kuulee aika usein.
Vaikka peli oli mitä oli, askarruttaa mieltäni muutama seikka. Jos Pukki on Korvatunturilta, suosiko hän Kärppiä, koska nämä asuvat lähempänä häntä kuin Ässät? Sattuiko Pasin kinkkuihin taklaus? Onko Pasilla paidan alla mitään? Saako Olegs Joulupukilta tanssimusiikkia? Miksi mä en osaa tanssia?
Hyvää joulua kaikille!!!!
Epäuskoisena vaelsin taas kohti loistavia valoja. Eilinen peli tuntui yhä jaloissa ja en voinut uskoa, että tänäänkin pitäisi vielä jaksaa. Aina kuitenkin valmiina kuin partiolainen kannustamaan Ässiä.
Alkulämmittely lupasi hyvää. En nähnyt kentällä kuin yhden joukkueen, nuo punaiset uroot, jotka urheasti laukoivat hienoja vetoja kohti maalia. Olisiko tämä onnen päivä? Hyperventiloin, kun Olegs pyörähteli kentällä kuin yksin minulle. Hallissa ei tuntunut olevan ketään muuta. Unohduin omiin unelmiini.
Ensimmäinen erä oli puurtamista, lähes Hohhoijaa-tasoa. Kuin kumpikin joukkue olisi odottanut Joulupukin saapumista jäälle kinkun kanssa. Hyvä, ettei tullut, näin yksi possu sai säilyttää henkensä. Kinkuista tulikin mieleen Pasin loistava pyllytaklaus, jossa molemmat kinkut kaatoivat miehet lakoon. Sellaista herkkua saa harvoin katsella, eikä ollut edes kornin näköistä. Näytti kuitenkin, että Kärpät olivat olleet kiltempiä poikia, ja niinpä jo ensimmäisessä erässä tuli lahja, maali. Helpohko, löysä kuti siniviivalta ja punanuttuiset tontut olivat mieli maassa.
Toinen erä oli vielä haukottavampaa kuin ensimmäinen. Aloin jo toivomaan Pukilta aikaista joululahjaa, edes yhtä maalia. Maalihan sieltä tulikin, mutta jälleen väärään päähän. Ehkä Pukki ei tiedä, että punainen on joulun väri. Hannu sentään antoi peliin mukavat jouluiset mausteet toimimalla kilttien ja tuhmien erottajina, tosin siinä usein aivan epäonnistuen.
"Kiltti Pukki, anna Ässien tehdä edes yksi maali" hoin mielessäni kolmannen erän alussa. Yrittämistä ei nyt puuttunut, mutta lahjat jäivät saamatta. Itse sain kuitenkin yhden aikaisen joululahjan. Kuin kutsuni kuulleena Olegs näytti minulle muutaman tanssiaskeleen ja pyörähdyksen. Olin suorastaan läkähtyä onnesta. Ainakin minä olen ollut kiltti tyttö. Oulussa taitaa olla kilttejä poikia, sillä jälleen heille suotiin lahja. Hienoa, että kilttejä poikia on edes siellä. Mutta, kun toiset saavat lahjoja ja toiset jäävät ilman, iskee aina kateus: "Miksi mä en saanu tollasta?" Ehkäpä tämä kirvoitti Korpinkin ottamaan pienen tappelunpoikasen. Yrittänyttä ei laiteta ja niinpä Korppi yritti kaikkensa vielä aitiomatkalla. Vain kulkusten kilinä puuttui.
Joulua oli selvästi ilmassa tänään. Lanttulaatikon tuoksu leijui kaukalon yllä ja houkutteli pelaajia johonkin muuhun kuin pelaamiseen. Toivottavasti oikea Pukki on kaikille mukavampi kuin tämän päivän pukki. Mieleni teki kysyä yhdeltä Kärppä-fanilta: "Ookko nää Oulusta?", mutta en sentään viitsinyt. Ehkäpä sitä kuulee aika usein.
Vaikka peli oli mitä oli, askarruttaa mieltäni muutama seikka. Jos Pukki on Korvatunturilta, suosiko hän Kärppiä, koska nämä asuvat lähempänä häntä kuin Ässät? Sattuiko Pasin kinkkuihin taklaus? Onko Pasilla paidan alla mitään? Saako Olegs Joulupukilta tanssimusiikkia? Miksi mä en osaa tanssia?
Hyvää joulua kaikille!!!!