Jälleen kerran jäällä sattui ja tapahtui enemmän kuin silmät ehti välillä havaitsemaan Ässien ja HIFK:n ollessa jäällä. Paljon minuutteja, kun Rönn yritti pitää ohjaksia käsissään. Eniten loppupuolen tapahtumista jäi harmittamaan Uusikartanon 10min, joka rikkoi 1.ketjun pelin lopun ajaksi. Sukellusjäähy ei ollut juurikaan sen kummallisempi kuin Murphyn "jousto" Kuparisen huikeassa laitataklauksessa.
Turusen ja Kiilholman tilannetta en huomannut ennen kuin Turunen keräsi kamojaan jäältä. Pelikatkolla linjuri sitten kertoi näkemyksensä tilanteesta ja Kiilholma lähti boksiin. Ainakaan Turunen ei tilanteen jälkeen peliin osallistunut, joten jotain varmasti sattui tilanteessa.
Lostedt-Nickerson kohtaaminen oli odotettavissa jo etukäteen ajateltuna, mutta harmittavan alussa se kuitenkin tapahtui Ässien kannalta. Nickerson on osoittanut olevansa pelimies ja sellaisenaan tärkeä kaveri Ässille. Siinä mielessä Matt saisi niellä hieman ylpeyttään, koska SM-liigan rangaistuskäytäntö ei paljon tue hänen tappelijan rooliaan ja muita manööverejä. Tappelu oli kuitenkin ajan kysymys, koska HIFK:n aitiosta ja kentällä sateli kokoajan haasteita, joihin Matt vastasi omilla eleillään. Runsaan viiden minuutin pelin jälkeen väistämätön tapahtui. Matt oli lämmitelty HIFK:n toimesta ja hulluus pääsi irti. Heti aloituksen jälkeen kiinnitin huomion Nickersoniin, joka seurasi katseellaan jotain aivan muuta kuin itse peliä. Sen jälkeen tippuivat hanskat niin HIFK:n kaverilta kuin Nickersoniltakin. Tappelun alussa Nickerson sai ehkä pari osumaa Lostedtin päähän, jonka jälkeen käytiin vuoro perään polvi asennossa. Sen jälkeen Lostedt kaatui jäähän ja homma oli ohi linjureiden väliintulon myötä. Ei mikään kummoinen nyrkkitappelu. Nähdäkseni Nickeltä pari iskua perille, jonka jälkeen väännettiin ja käännettiin. Lopun tuuletukset olisivat saaneet todellakin jäädä väliin, koska niistä tulee mitä todennäköisimmin lisää bonuksia Mattille eikä Matt kuitenkin mitään ylivoimaista pistevoittoa tapahtuneesta kerännyt. Sinällään sääli, että näistä reiluista mies miestä vastaan taisteluista rangaistaan näin rankalla kädellä samaan aikaan kuin pelaajan loukkaantumiseen johtavasta tilanteesta selviää paljon kevyemmin.
Herra Schnabel oli koominen ilmestys HIFK:n takalinjoilla. Tämä "suuri jätti" oli olevinaan niin äijää takalinjoilla ja huuteli jos kenellekin kaiken näköistä. Provosi Nickersoniakin alkuvaihtojen aikana, mutta suurimmat saavutukset olivat koukkausjäähyt ja kamojen kerääminen Nielikäisen ja Forsbackan taklauksien jäljiltä. Ainiin, antoi ratkaisusyötön pleksin kautta Petrellin tyhjiin tekemään osumaan. Heppu toi kuitenkin väriä kaukaloon omalta osaltaan ja tärkeintä on osallistuminen, jos ei muuta osaa. Toivottavasti kaikki Forsbackan mollaajat olivat nyt katsomassa peliä. Voiko häneltä enempää vaatia? Täytti ruutunsa sataprosenttisesti. Repi, raastoi, haastoi, taklasi ja tekipä jopa maalin. Aivan ideaalipelaaja 3-4 ketjuun.
Murphyn ja Whiten vauhti ei alkuunkaan riittänyt kahden ensimmäisen erän hulabaloossa, mutta pelin lopussa kaksikko oli värkkäämässä kaaosta Ässien maalille, josta pelimies Laakkonen toimitti kiekon taitavasti ja onnekkaasti rysään. Shedden antoi järkevästi kokeneille Murphylle ja Whitelle enemmän peliaikaa lopussa, kun vauhti oli hieman laantunut ja sen he käyttivät loppuviimein hyödyksi.
Jääkiekko on kuitenkin peli, jossa maalit ratkaisee ja HIFK ansaitsi näin ollen voiton vaikka Ässät tapahtumia hallitsikin. Harmittavaa, että kotipeleissä on tullut trendi hävitä pelit johtoaseman jälkeen pelin ollessa omassa hallinnassa. Jäähyminuuteissa otettiin selkeä pistevoitto, mutta turpaan tuli lopputuloksen muodossa. Viihdettä odotettiin ja sitä HIFK tarjosi. Lundellin olisi mielestäni kyllä kuulunut saada tähtiä palkintoraadilta, mutta niitä ei vain jostain syystä kuulunut.