Kysyessäni 3-vuotiaalta kummitytöltäni että maistuuko suklaadonitsi, tämä vastasi: tää on liian hyvää!
Ihan tällaisiin ylisanoihin ei silti ole aihetta. Kuten viime kaudellakin, tämä menestys ja voittoputki tuntuu pitkäaikaisen korpivaelluksen jälkeen...ristiriitaisen oudolta. Ja helvetin makealta! Joskus muinoin ( 92-95 ) putoaminen ennen finaaleja oli karvas pettymys. Nyt pienistäkin iloista osaa nauttia enemään. Jos uskaltaa. Meneeköhän tää sittenkin liian hyvin?
Ennakkoon illan ottelusta oli odotettavissa melkein mitä vaan. Jotenkin pelko aina hiipii puseroon kun hyvän putken ja isojen päänahkojen jälkeen pelataan hienoisena ennakkosuosikkina kotihallissa. Lisäksi Bluesin ahdinkollekin oli odotettavissa päätös jossain vaiheessa. Eläimethän ovat tunnetusti vaarallisimmillaan nurkkaan ahdistettuina.
Ekat neljä minsaa oli lupauksia antavia. Luistin liikku ja syötöt osu suht mukavasti kohdilleen. Nuorempi Elmo joutui istunnolle. Ei tulosta. Sitten tasakentällisin jostain oman siniviivan/keskialueen kiekonmenetyksestä Blues pääsi ylivoimahyökkäykseen ja Kohn passasi Teemulle takatolpalle: 0-1. AUK istui yhden jäähyn ja sitten herra Aleksi Rantala aloitti pasmojen sekoittamisen: Ässille kolme 2 minuuttista vajaaseen neljään minuuttiin, kuitenkin vain 20 s 3 vs. 5.
Kuin ihmeen kaupalla ja kovalla tsempaamisella onnistuttiin nuo jäähyt tappamaan.
Tuntu että nuo jäähyt tulivat jostain tyhjästä eivätkä oikein olleet pelin hengen mukaisia. No, ehkä seepra näki jotain mitä minä en. Kolmasti! Näätänen joutui välittömästi Ässien jäähyputken katkettua jäähylle, aika selkeä huutojäähy. Ja Ässät sai vielä erän loppuun joukkuerankun, tuliko vaihtopenkillä viljeltyä sellaista huumoria mitä Rantalan pieni pää ei käsittänyt?
Marttyyrikuolema kävi jo mielessä. Mikään ei sytytä niin hyvin yleisöä kuin päin helvettiä puhaltava päätuomari. Valitettavasti herra Rantala päätti vaihtaa erätauolla toisenvahvuiset linssit ja alkoi vuorostaan viheltää Bluesille jäähyjä. Eka väärästä vaihdosta tullut oli paikallaan mutta sitten vajaaseen kolmeen minsaan puhalletut kolme 2 minuuttista tuntuivat aika kovilta ratkaisuilta. Voi tietysti olla että jälleen missasin tilanteet, Malone esmes kävi koko pelin kuumana että saattoi jenkkipoika viljelläkin raukkamaisia poikittaisia niskaan.
Ässät pääsi pelaamaan toista minsaa kahden miehen ylivoimalla. Vanhat hyvät ajat tuli jo mieleen: kiekko poltti lavassa, syötöt meni minne sattuu, ajoitus sekä ajatus oli ihan metsässä. Viimein kuvio saatiin kuntoon, Heino syötti poikittain Sorokinsille, tämä tälläsi suoraan syötöstä ja Tuominen ohjasi kiekon verkkoon! Tosin en nähnyt mistä meni, saatto mennä munareistakin, häliäkö vällä. Ylivoiman aikana sattui myös pieni loukkaantuminen, uhria en huomannut. Blues karvaaja tuikkasi mailan Ässämiehen jalkoihin ja tämä kaatui päin laitaa. No penalty.
Kaksi minuuttia tasotuksesta Mika Niemi äkkäsi sinisellä kyttäävän Virkkusen, pitkä pystysyöttö ohi Bluesin karvaajien, Virkkunen painoi vasenta laitaa ja heitti pakin ohi poikittaissyötön. Kiilhoma kiitti ja kuittasi. Sekä pamautti kiekon hanskan kautta reppuun. Nopeaa, kaunista ja tehokasta!
Viisi minuuttia edellisestä ja Ässien ykkönen painoi päälle. Tuominen lähti ajamaan pian laidassa kiekon haltuunsa saavaa pakkia kohti, tämä pelasi jotenkin pehmeästi/ylivarovaisesti. Harmittoman oloinen karvaustilanne muuttui äkkiä huippuvaaralliseksi kun Kivenmäki nappasi Tuomisen voittaman kiekon, näki takaviistosta nousevan pakin, heitti makoisan poikittaissyötön Pentikäiselle ja tämä -kaikkien yllätykseksi- löysi aukon Oksan suojista:3-1.
Erän loppuun saatiin vielä pientä lisälämpöä kun Atte P. ajeli sillai mukavasti nuoren Pihlströmin plekseihin puolustusalueella. Antti-poika ei puhtaasta niitistä kiitellyt vaan takertui Aten jalkoihin. Siinä sitten muutaman sekunnin väänsivät, olisi ollut jännä nähdä kunnon mättöä. Pihlsröm tiputti hanskat 10 min arvoisasti (vai tippuko vahingossa?), Atte fiksuna miehenä ei. Levokari loukkaantumisen ja Rontti esikoisen syntymän (onnea täältäkin) takia sivussa, että mielellään jatkettiin jäljellä olevilla pakeilla.
Ennen kolmannen erän puoliväliä Rantala yritti vielä viimeisen kerran nousta ottelun suureksi sankariksi ja vislasi Ässille kaksi jäähyä, 3-5 peliä yli minuutti. Yleisö heräsi jälleen kannustamaan patoja. Lopputulos: Kohnin tarkka skode(?) etualanurkkaan. Heti perään neljällä pelattaessa Blues oli lähellä toista ylivoimamaalia mutta luojan kiitos ei uponnut. Muutama sekunti Ässien jäähyn päättymisen jälkeen TÖ PASI lähti yksin haastamaan viittäkymmentä Blues-pakkia, henkensä kaupalla ja vaaroja uhaten syöksyi pää edellä puolustuksen läpi ja harhautti rystylle...olisi tehnyt kauden maalin mutta kammettiin kumoon. Rantalan ratkaisu: nyrkit ristiin pään yläpuolella.
Ai niin, kolmannessa erässä se Ässien ensimmäinen jäähy oli ihan selkeä: jääkaappipakastin-Toivonen oli kusessa vaikka sai viiden metrin etumatkan vastustajaan nähden. Silti Blues-mies paineli keskialuulle puretun irtokiekon kimppuun ja pyrki karkuun. Make fiksuna miehenä tarttu kurkusta kiinni ja esti moisen. Tästä tuli vaan 2 min. Estettiinhän tässä kyllä läpiajo mutta ei maalintekoyritystä. Aika ristiriitaista.
Anyway, Nielikäinen hankki Ässille rankkarin. Sitä odotellessa yleisö alkoi mylvinnän. Jonka keskeytti Blues-maalin kunnostus jonka aikana virisivät ilmoille puolestaan Seula!-huudot. Tuominen astui kehiin. Lähti vauhtiin. Otti kiekon A-pisteestä. Lähestyi Oksaa. Veti pienen vivun, harhautti oikealla ja veti kämmenellä alanurkkaan? EIII! vaan veti kylmän viileästi längistä, liruihan se sinne, perkele! Vaikka muuta jo luulinkin.
Vain 41 s eteenpäin, erän puolivälissä, saatanan hienoa alkukautta pelaava Mave Kivenmäki näki jälleen nousevan pakin, poikittaissyöttö Peltoselle ja tämä painaa yksin kohti Oksaa ja lataa...ei vaan syöttää maalivahdin eteen josta porilaisen kiekkoilun tuote, duunari/rankkarispesialisti-maalintekijä Pasi Tuominen tyrkkää kiekon reppuun! Kypärätemppu, en itse sitä hokannut ennen kuin kuuluttaja asian ilmoille toi. Yhtään hattua ei tainnut jäälle lentää. Me ollaan niin köyhä seura.
Aika naatiskelua. Nielikäisen koukkausjäähyn yhteydessä Niemi onnistuu vielä hankkimaan käytöskympin sekä loogiseksi jatkoksi pelirangaistuksen käytöksestä. On se Rantala, saatana, huumorintajuton mies! Viidennen maalin jälkeen joku iloinen huuliveikko saa yleisöä mukaan huutoon jonka tärkein sisältö taisi olla jotain siihen suuntaan jotta Hantta, tais olla sun vika peli.
Jos nyt vielä jotain hakemalla haetaan niin olihan Ässät ennen tasoitusmaalia hieman jäässä. Pitäiskö tuota pelätä jatkossakin? Ei, jumalauta, pelko lisää tuskaa! Kotona on kuitenkin pientä painetilaa tiedossa jos vastustaja avaa maalinteon ja padan maalinteko on yhtä tervanjuontia.
Bluesista ei jäänyt kyllä pelaajia mieleen, tsori. Ajoitellen vaarallista meininkiä, välillä halutonta pyristelyä. Mutta ei ole häpeä hävitä liigan kuumimmalle joukkueelle. Et lauka pystyyn, kai.
Maalivahti Oksaan ei homma kaadu. Syöpäläisistä selvittyään jälleen kova tekijä, tänään ei voinut maaleille mitään, hyviä perustorjuntoja sekä ainakin kaksi haamuluokan pelastusta.
Täältä tähän, kohti uusia seikkailuja. Pata on valttia mutta uudet kortit jaetaan jo lauantaina Tampereella. Olkoon Tappara hyvä lämmittely tiistain otteluun Lukkoa vastaan, kävi Mansessa miten vaan. Edelleen kiroan noita syksyn kahta tiistaista Lukko-matsia, syö Isostamäestä valtavasti katsojia. Ellei sitten puusilmäporilaiset tajua tulla sankoin joukoin viikkopeliinkin. Vittu 5000 rikki tai päitä putoilee! Monelta täältä maalta pitää saapua että varmasti saa seisomalipun. Ei kai ne aikusten oikeesti lopu koskaan?