Ässien tilanne on hyvä. Budjetissa on paljon tilaa, koska ei lähdetty keväällä hulluttelemaan keskikertaisten kotimaisten pelaajien kanssa. Rautee ja Kaipainen saatin huomattavasti halvemalla kuin moni vastaavan tasoinen tai heikompi olisi maksanut pari kuukautta aiemmin. Lisäksi omille junnuille on taattava enemmän mahdollisuuksia kuin aiemmin ja esimerkiksi Jesse tullaan näkemään ajoittain jopa ykkös/kakkoskentässä, joka on ennen kuulumatonta liigatasolla kun puhutaan kuitenkin alle 18-vuotiaasta pelurista.
Nimiä liikkuu paljon, koska kukaan ei tiedä ihan tarkkaan missä mennään. Ei siis sen paremmin seurat kuin pelaajatkaan. Pelaajapuolella alkaa olla liikettä tietynlaisessa väliinputoajaryhmässä, jotka eivät tule saamaan NHL-paikkaa ja toisaalta eivät tule olemaan myöskään Euroopassa kaikkien kuumimpia tapauksia. Tyylin Lukon Wright tai HIFK uusi tsekkipakki. Ässät neuvottelee edelleen noin kymmenen pelaajan kanssa ykkössentterin paikasta. Mukana olleita tai edelleen olevia nimiä ovat Eric Perrin, Chris Taylor, Cory Larose, Kris Beech, eli taso on huomattavan korkea. Greg Classenkin olisi ollut kuitenkin halukas pelaamaan toisenkin kauden Ässissä ja saattaa olla, että hänelle tarjotaan try-out tyyppistä mahdollisuutta tai lyhyttä sopparia pariksi kuukaudeksi. Joka tapauksessa yksi ulkomaalaispaikka jää tyhjäksi aina marraskuulle asti, jolloin haetaan täsmävahvistusta tai pyritään poimimaan helmi tyyliin Williams.
Kaiken kaikkiaan Ässillä ei ole hätää. Ammattimiehet ovat asialla ja Ässien arvostus on nousussa sekä kotimaisissa että ulkomaalaisissa pelaaja- että agenttipiireissä. Päin vastainen esimerkki on rakas naapuri Lukko, joka on lyhyessä ajassa ollut niin monta kertaa norsuna kahvikuppikaupassa, että tulevissa neuvotteluissa tämä näkyy varmasti.