Todennäköinen vaihtoehto on sekin, että Nissinen ei yksinkertaisesti suostunut sitomaan itseään Ässiin tässä vaiheessa kuin vuodeksi. Se on myönnettävä, että nuorelle ja kehityshaluiselle pelaajalle Ässät on tällä hetkellä pienoinen riskikortti, kuten näistä eräistäkin lopulta muualle "karanneista" värväysyrityksistä voidaan päätellä. Nissinenkin haluaa varmasti ensin katsoa mitä tämä touhu täällä todellisuudessa on ja siksi vuotta pidempään pestiin ei ehkä ollut tässä vaiheessa kiinnostusta. Ja varmasti Nissinen haluaa nähdä ensi keväänä senkin, että se ykkösvahdin paikka on seuraavalle kaudelle otettavissa, eikä hän ole taas vain jonkun kanukkiveskarin varamies.
Ja jospa kausi meneekin niin hyvin, että ensi keväänä tarjotaan ykkösvahdin paikkaa jostain muualta, niin onhan se ikävää olla sidottuna Poriin. Tai yhtä hyvin, jos se ykkösvahdin paikka on tarjolla juuri Ässissä, niin onhan se ikävää olla ykkösvahtina kakkosvahdin palkalla, olettaen, että hänet tosiaan saatiin nyt varsin halvalla. Todennäköisesti Nissisen pyynti ensi kauttakin ajatellen oli kovempi kaksivuotisessa mallissa kuin nyt tehdyssä yksivuotisessa kontrahdissa, ja voitaneen jopa olettaa, että Ässien varat eivät olisi siihen kaksivuotiseen paperiin riittäneet. Ja jos Nissinen olisi jostain syystä tullut kahdeksikin vuodeksi halvalla, niin samalla hän olisi antanut Ässille mahdollisuuden hankkia seuraavaksikin kaudeksi kenties jonkun liian kovan kilpailijan. Näillä realiteeteilla ei lopulta olekaan suuri yllätys, että hänen sopimuksensa on vain yksivuotinen, ja luultavasti tahto siihen oli nimenomaan Nissisen puolella. Vaikka ei sekään mahdoton yllätys olisi jos sopimus jonkinlaisen optionkin sisältäisi siitäkin huolimatta, että tuo pelkkänä vuoden paperina on ilmoitettu.
Ässät tarvitsisi sitä pitkäjänteisyyttä, se on fakta, mutta se on myös tämän hetkisessä tilanteessa aika mahdoton tilanne. Tässä kysymyksessä tullaan siihen Ässien todelliseen vetovoimaan. Periaatteessa Ässienkin vetovoimalla lienee mahdollisuus kalastaa Nissisen tyylisiä potentiaalisia pelaajia, vaikkakin pesoset ja kauppiset heti kättelyssä näyttävät toisenlaista esimerkkiä, mutta ei ole välttämättä realistista ajatella, että tuollaiset pelaajat sitoutuisivat pitkäjänteiseen projektiin usean vuoden sopimuksella. Jos nämä pesoset ja kauppiset olisivat haaviin tarttuneet, niin väittäisinpä, että maksimissaan heidänkin sopimuksensa olisivat olleet mallia 1+1. Ässät toki todennäköisesti tuollaisten kanssa vääntäisi pidemmätkin pestit. Saattaa olla jopa mahdollista, että kiista sopimusten pituuksista on yksi syy siihen miksi edellämainitutkaan herrat eivät patapaitaa ensi kaudella päälleen pue.
Otetaan esimerkkitapauksiksi vielä vaikka Tapparan kaappaukset Mika Viinanen ja Teemu Laine, joillaisiin Ässilläkin olisi ollut mahdollisuus jos seurajohto olisi joulun alla ollut yhteistyökykyinen sekä keskittynyt todelliseen työhönsä ja seuraavan kauden rakentamiseen 100 prosenttisesti. Tuollainen Tappara-temppu olisi nimenomaan ollut Ässille ensiarvoisen tärkeä. Oikeasti potentiaaliset ja lahjakkaat kaverit kolmen vuoden kiinnityksellä hakemaan nostetta omalle uralleen ja ennen kaikkea tuomaan nostetta sekä uskottavuutta Ässille. Siinä sitä olisi ollut hyvä jatkaa Ässienkin rakennusta jonkinlaisen ison kuvan mukaan, jossa olisi helppo nähdä, että käyrä on nouseva tai ainakin sillä on mahdollisuus olla nouseva. Tuollainen Viinanen&Laine-kaksikko olisi ollut helposti jo ensi kaudella kakkoskentän ratkaisuihin kykenevää kamaa ja kolmen vuoden sisällä mahdollisesti paljon enemmänkin. Mutta eihän Ässät olisi tuollaisia pelimiehiä saanut kolmeksi vuodeksi, vaikka seurajohto olisi välttänytkin 95 prosentin keskittymisestä seuranneen 50 prosentin suorituksen. Voi olla, että ensi kaudeksi olisi ollut saumat, mutta kolmeksi vuodeksi ei. (Toki kun joukkueen kokoamista seuraa niin jo nyt on helppo sanoa, että olisivat ne vuodenkin sopimukset olleet loistojuttu). Kukaan pelaaja ei ota sitä riskiä, että pilaa pitkällä sopimuksella uransa sen takia, että ei se Ässien touhu juhlapuheista huolimatta mennytkään eteenpäin vaan seura jatkoi rämpimistään vieden yksilöt yhä edelleen mukanaan.
Eli yhtälö on pirun vaikea, kun rämpimisensä päättääkseen Ässät nimenomaan tarvitsisi tuollaisia uskottavia pitkien sopimusten värväyksiä, mutta samalla sellaisia on lähes mahdoton saada aikaiseksi. Mikaniemien ja markotoivosten kanssa pitkät sopimukset varmasti syntyisivätkin, mutta sellaisten kanssahan niitä ei ole mitään järkeä tehdä.
Tällä hetkellä on melkein pakko tyytyä tähän vallitsevaan tilanteeseen, että on otettava näitä jämämiehiä yhdeksi kaudeksi kerrallaan. Se uskottavuus on kyettävä rakentamaan näistä jämämiehistä. Mutta miten, se onkin jo vaikeampi pala purtavaksi. Aika vaikeaa, kun siitäkin huolimatta, että valmennus pysyy nyt jo kolmatta kautta samana, kokoonpanon linjavedot sekä jossain määrin pelitapakin jatkaa aina vain myllerrystään. Kahina vain käy, kun takit noista asioista puhuttaessa kääntyvät jatkuvalla syötöllä.
Joistain jämämiehistä sekä omista kasvateista Jesse Joensuun johdolla on kasvatettava niitä pelimiehiä. Sellaisia, jotka vievät Ässät playoffsiin. Sellaisia, jotka vievät Ässät sinne toisenkin kerran. Sellaisia, jotka vähintäänkin kolkuttelevat maajoukkueenkin portteja. Eli onnea ja pelisilmää jämämiesten hankinnoissa, ammattitaitoa näiden sekä omien kasvattien kehittämisessä, tarkasti scoutatut ulkomaalaisvahvistukset sekä siinä määrin hereillä oleva johto, että se pystyy tekemään Ässät näiden breikkaavien pelaajien silmissä hyväksi jatkovaihtoehdoksi, vaikka joku isompikin kosiskelisi korvan juuressa. Muutama jatkosopimus näiden läpimurtonsa Ässissä tehneiden kanssa ja nimenomaan omien kasvattien johdolla, mahdollisesti muutama Porin poika, joka haluaa takaisin kotiin, muutama play off-paikka ja muutama kausi ilman minkäänlaisia talous- tai muita taustasotku-uutisia, niin sen jälkeen Ässien uskottavuus on sellaisissa kantimissa, että voidaan oikeasti haaveilla, että Ässiin tulisi oikein ulkopuoleltakin joku helmi ja vieläpä pitkällä sopimuksella. Jonkun on ensin näytettävä esimerkkiä ja sen jonkun on tultava Ässien sisältä. Siksi tarvittaisiin Masi Marjamäkeä, Jesse Joensuuta ja näiden läpimurtoja, sekä pitkiä sopimuksia sikäli mikäli Euroopassa pelaavat.
Nythän hommassa on aika vahvasti pelkkä tekohengityksen maku. Katsotaan vain se vuosi eteenpäin ja toivotaan, että jos sitten vuoden päästä olisi paremmat edellytykset katsoa oikeasti pidemmällekin kuin taas vain vuoden päähän. Ja oravanpyörä se vain jatkaa pyörimistään, vaikka pyörittäjätkin välillä vaihtuvat.
Ehkä jollain tapaa ensi kauden joukkueen rakennustalkoissa on havaittavissa, että Toivolalla on vain vuosi sopimuksestaan jäljellä. Ja Toivola tarvitsee tuloksen tai muuten vuoden päästä voi olla aika hiljaista. Ja enemmän tai vähemmän myös sekä Hirsimäki että Aholakin tarvitsevat tuloksen. Siksi ei juurikaan oteta mitään raakileita tai riskejä, vaan pelataan varman päälle ottamalla edes jossain määrin valmiita pelaajia. Ne valmiit pelimiehet nyt sitten vain ovat akiuusikartanoita, koska huonosta vetovoimasta johtuen parempiakaan ei saada ja koska rakennustyö alkoi niin myöhään, että todellista valinnanvaraakaan ei lopulta liiemmin ole ollut.
Ihan tarkkaan en muista mitä Pentti Aholan muutama vuosi sitten lanseeraama viisivuotissuunnitelma piti sisällään, mutta sen perusteella mitä muistan, voi melkeinpä näin puolivälissä jo sanoa projektin karahtaneen karille, siitäkin huolimatta, että eteenkinpäin on menty. Tärkeimmällä osa-alueella eli urheilullisella puolella se meno on vain ollut kovin karikkoista. Ainakin kirittävää on niin pirusti, että ihmettä tarvittaisiin. Tällä hetkellä on vaikea nähdä, että Ässät olisi vuonna 2007 juuri sen paremmassa tilanteessa kuin nyt. Mutta toivottavasti voin kyseisenä vuonna hävetä kolmen vuoden takaista pessimistisyyttäni ja sokeuttani.