Pekoni ja Patarouva tuossa jo hyvin kirjoittivatkin Ässien pelityylistä ja sen puutteista sekä menneisyyden haikailusta. Siihen voisi vain lisätä ihmettelyn siitä, että onko Ässillä muka viime vuosina ollut joku pelityyli? Mielestäni ei, sillä eihän joukkue ole missään vaiheessa ehtinyt mitään tyyliä oppimaan, kun valmentajat ovat vaihtuneet kohtalaisen tiheään tahtiin. Ja varsinkin kun osa näistä valmentajista on ollut miehiä jotka eivät ole edes pyrkineet mitään vakituisempaa tyyliä ajamaan sisään. Päämäärätöntä kohellustahan Ässät on vain esittänyt, välillä on jätetty se kohelluskin sivuun ja ollaan vain tyydytty pelailemaan päämäärättömästi.
Tokihan räiskyvä ja hyökkäysvoittoinen pelityyli olisi hienoa nähdä, ja tokihan Ässät on sellaistakin peliä kotonaan esittänyt ja sillä tyylillä on menestynytkin. Mutta se oli silloin kun materiaali antoi siihen mahdollisuudet. Eipä kai millään elämän osa-alueella menestytä samoilla aseilla kuin parikymmentä vuotta sitten, aina välillä pitää pystyä uudistumaankin sen mukaan mitä olosuhteet vaativat. Ja mieluiten vielä olla se suuri uudistaja, eikä pelkkä perässä hiihtäjä. Vuosikausiin Ässien materiaali ei ole mahdollistanut menestymistä räiskyvällä eikä varsinkaan hyökkäysvoittoisella pelillä. Taitotaso ei ole yksinkertaisesti riittänyt. Vaikka puolustuskalusto on pääosin ollut vieläkin kehnompaa niin uskon, että oman pään kautta pelaamalla ja omia vahvuuksia käyttämällä Ässät olisi voinut olla edes hieman parempi kuin se on parina viime kautena ollut. Ehkä se sitten olisi ollut jotain anti-jääkiekkoa.
Jos Toivola nyt jollain ilveellä ehtisi ennen potkujaan uudistamaan Ässien ilmettä vaikka sitten JYPin hajuton, mauton, väritön -linjalle, niin kaiketi me kestäisimme senkin jos sen jälkeen olisi tarjolla pari voittoakin. Kieltämättä Toivola yhdistettynä Ässien nykymateriaalilla saattaa tarkoittaa juuri JYPin ja SaiPan näköistä tylsähköä nippua, mutta turha kai tuolla materiaalilla on edes yrittää pelata kuin joku HPK tai mahdollisesti ensi kauden HIFK. Realiteetitkin on tunnustettava, ei Ässien rahkeet kovin näyttävään tyyliin riitä.
Kuitenkin uskon myös, että tietty hurmoshenkisyys syntyy niin joukkueeseen kuin Isomäkeenkin lähes automaattisesti kunhan joukkue oppii ensin pelaamaan ja sen jälkeen myös voittamaan, oli tyyli sitten mikä tahansa. Sitä kautta voi olla ajoittain mahdollista nähdä myös hyökkäysvoittoista peli-iloa ja räiskettä. Mutta ensin pitäisi oppia pelaamisen perusasiat.
Shaptakiin voisi oikeastaan tiivistää Ässien viime kausien ilmeen. Muutamia ihan mukavia ominaisuuksia, mutta pelatahan mies ei osannut, ei lainkaan. Hyökkääjäksi miehestä ei ollut ja puolustaa hän ei osannut. Ei peliälyä, ei pelisilmää, ei käsiä. Paljon tyhmiä jäähyjä, muutamia turhia kohtauksia. Toihan hän pari kertaa väriä kentälle ja iloa yleisön joukkoon, mutta tuskinpa kukaan kuitenkaan sen takia hallille saapui, että jos vaikka näkisi Sheptakin sekoavan. Niin, jos herra nyt sattui mahtumaan pelaavaan kokoonpanoon. Voi tietysti olla, että tilalle rahdataan säkissä joku sika, joka osoittautuu vielä huonommaksi, mutta sitäkin kannattaa kokeilla sillä ainakaan millään Sheptakilla ei Ässät koskaan mitään voita. Sheptakin ja kovuuden haikailu kuuluu mielestäni taas vähän siihen kastiin, että kakkua aletaan leipomaan aivan väärässä järjestyksessä. Värkätään ensin pohja kasaan ennen kuin aletaan kermaa vatkaamaan.
Tokihan räiskyvä ja hyökkäysvoittoinen pelityyli olisi hienoa nähdä, ja tokihan Ässät on sellaistakin peliä kotonaan esittänyt ja sillä tyylillä on menestynytkin. Mutta se oli silloin kun materiaali antoi siihen mahdollisuudet. Eipä kai millään elämän osa-alueella menestytä samoilla aseilla kuin parikymmentä vuotta sitten, aina välillä pitää pystyä uudistumaankin sen mukaan mitä olosuhteet vaativat. Ja mieluiten vielä olla se suuri uudistaja, eikä pelkkä perässä hiihtäjä. Vuosikausiin Ässien materiaali ei ole mahdollistanut menestymistä räiskyvällä eikä varsinkaan hyökkäysvoittoisella pelillä. Taitotaso ei ole yksinkertaisesti riittänyt. Vaikka puolustuskalusto on pääosin ollut vieläkin kehnompaa niin uskon, että oman pään kautta pelaamalla ja omia vahvuuksia käyttämällä Ässät olisi voinut olla edes hieman parempi kuin se on parina viime kautena ollut. Ehkä se sitten olisi ollut jotain anti-jääkiekkoa.
Jos Toivola nyt jollain ilveellä ehtisi ennen potkujaan uudistamaan Ässien ilmettä vaikka sitten JYPin hajuton, mauton, väritön -linjalle, niin kaiketi me kestäisimme senkin jos sen jälkeen olisi tarjolla pari voittoakin. Kieltämättä Toivola yhdistettynä Ässien nykymateriaalilla saattaa tarkoittaa juuri JYPin ja SaiPan näköistä tylsähköä nippua, mutta turha kai tuolla materiaalilla on edes yrittää pelata kuin joku HPK tai mahdollisesti ensi kauden HIFK. Realiteetitkin on tunnustettava, ei Ässien rahkeet kovin näyttävään tyyliin riitä.
Kuitenkin uskon myös, että tietty hurmoshenkisyys syntyy niin joukkueeseen kuin Isomäkeenkin lähes automaattisesti kunhan joukkue oppii ensin pelaamaan ja sen jälkeen myös voittamaan, oli tyyli sitten mikä tahansa. Sitä kautta voi olla ajoittain mahdollista nähdä myös hyökkäysvoittoista peli-iloa ja räiskettä. Mutta ensin pitäisi oppia pelaamisen perusasiat.
Shaptakiin voisi oikeastaan tiivistää Ässien viime kausien ilmeen. Muutamia ihan mukavia ominaisuuksia, mutta pelatahan mies ei osannut, ei lainkaan. Hyökkääjäksi miehestä ei ollut ja puolustaa hän ei osannut. Ei peliälyä, ei pelisilmää, ei käsiä. Paljon tyhmiä jäähyjä, muutamia turhia kohtauksia. Toihan hän pari kertaa väriä kentälle ja iloa yleisön joukkoon, mutta tuskinpa kukaan kuitenkaan sen takia hallille saapui, että jos vaikka näkisi Sheptakin sekoavan. Niin, jos herra nyt sattui mahtumaan pelaavaan kokoonpanoon. Voi tietysti olla, että tilalle rahdataan säkissä joku sika, joka osoittautuu vielä huonommaksi, mutta sitäkin kannattaa kokeilla sillä ainakaan millään Sheptakilla ei Ässät koskaan mitään voita. Sheptakin ja kovuuden haikailu kuuluu mielestäni taas vähän siihen kastiin, että kakkua aletaan leipomaan aivan väärässä järjestyksessä. Värkätään ensin pohja kasaan ennen kuin aletaan kermaa vatkaamaan.