Avaan oman ketjun Ässien tämän kauden joukkueen roolittamisesta, koska aika monessa ketjussa sitä sivutaan ja luullakseni roolittaminen tai itse asiassa sen puutteet ovat iso syy nykyiseen sarjasijoitukseen. Viime kauden menestys mielestäni perustui hyvin pitkälti siihen, että Toivola löysi eri pelitilannerooleihin juuri ne pelaajat, joilla oli tuohon rooliin eniten annettavaa. Osa pelaajista ei lainkaan ollut mielissään saamastaan roolista, mutta kyllähän Kinu ja Ronttikin hoitivat omat hommansa joukkueen edun nimissä ja kyräilivät sitten pelien ulkopuolella omaa huonoa sisäistä tilannetta joukkueessa.
Tällä kaudella roolit ovatkin olleet aivan sekaisin ja illan kuntoon ei ole juuri huomiota kiinnitetty, vaan peliaikaa on tullut kuin arpajaisissa. Ensinnä täytyy tietenkin käsitellä joukkueen kapteeni Pele. Pele pelaa kaikkia mahdollisia rooleja mitä puolustajalle voidaan kuvitella. Ylivoimaa, alivoimaa, tasakenttää ja kaikissa versioissa vielä paljon kiekollista peliä. Varmaankin kaikkia, jotka ovat Ässiä vähänkin seuranneet viimeisten vuosien aikana, ovat kuitenkin huomanneet Pelen parhaiden avujen olevan peruspelaamisessa. Erityisesti ylivoimapelissä laukausten panttaus vammojen ynnä muiden syiden takia sekä yleinen pelinopeuden puute, aiheuttavat liigan seisovimman ylivoiman, joka kuitenkin Kivenmäen ja Kuuselan henkilökohtaisten taitojen takia on tuottanut numeroiden valossa aika lailla keskimääräistä tulosta SM-liigajoukkueiden vertailussa. Mutta mitä olisi mahtanutkaan tapahtua, jos ylivoiman päärooli olisi sälytetty vaikka kaksikolle Konttinen-Aston, toiseen pariin pienempään yv-rooliin Toivonen-Sammalkangas. Näistä edellä mainituista yv-pakeista Aston saisikin sitten rauhassa purra tuppea penkillä ja saapua jäälle vain silloin kun oman alan töitä tarjolla. Alivoimaan aloittajaksi asettaisin aina Pelen, jos vain mahdollista ja pariksi ehkäpä Sammalkangas. Toiseen av-pariin Toivonen ja Tieranta. 5-5 pelissä mahdollisimman tasainen kuorma joukolle Pele, Konttinen, Heikkinen. Toivonen, Sammalkangas ja Kesä/Tieranta.
Hyökkäyspäässä kaksikko Kivenmäki-Kuusela tulisi säästää pelkästään maalintekoon. YV:tä ja tasakenttää, alivoimaa sen sijaan ei näille miehille. Kaksikon sentterin on oltava luonnollisesti puolustava ja tähänhän Kuparinen jossain vaiheessa löytyikin. Merkittävä huomio on myös se, että ilman Kivenmäkeä Kuusela on aivan tavallinen kuolevainen ja Maven poissaollessa Kuuselan roolia tulee muuttaa pienemmäksi.
Maven ohella toinen hyökkääjä, joka pystyy tällä hetkellä pelejä ratkaseman ja nostamaan ketjukavereitaan on Jesse Joensuu. Siinä missä Kuusela pörrää sektorien ulkopuolella, Jesse menee maalille ja survoo kiekkoja sisään. Ei niin kaunista, mutta tehokasta. Eli Jessen saatava lisää vastuuta ja ennen kaikkea paljon lisää peliaikaa sekä tasakentillä että yv:llä.
Alivoimapareja voidaan muodostaa esimerkiksi kaksikoista Crombeen-Takala, Tasku-Huhtanen tai Wandell-Häppölä. Tällöin kuormitus jakaantuu tasaisesti ja kiekkollisen pelin avainmiehet saavat huiliaikaa.
Kaikkiaan ykkösketjun ja Jessen ympärille rakentuvan tutkaparin ulkopuolella olevien hyökkääjien ensisijainen rooli tulisi olla jäähyttömästi pitää oma pää puhtaana.
Roolitukseen voidaa lisätä huomattavasti lisää ajatuksia, mutta jo näiden perusjuttujen toteutus kurinalaisesti tuottaisi huomattavasti parempaa jälkeä kuin on tähän asti nähty.
Tällä kaudella roolit ovatkin olleet aivan sekaisin ja illan kuntoon ei ole juuri huomiota kiinnitetty, vaan peliaikaa on tullut kuin arpajaisissa. Ensinnä täytyy tietenkin käsitellä joukkueen kapteeni Pele. Pele pelaa kaikkia mahdollisia rooleja mitä puolustajalle voidaan kuvitella. Ylivoimaa, alivoimaa, tasakenttää ja kaikissa versioissa vielä paljon kiekollista peliä. Varmaankin kaikkia, jotka ovat Ässiä vähänkin seuranneet viimeisten vuosien aikana, ovat kuitenkin huomanneet Pelen parhaiden avujen olevan peruspelaamisessa. Erityisesti ylivoimapelissä laukausten panttaus vammojen ynnä muiden syiden takia sekä yleinen pelinopeuden puute, aiheuttavat liigan seisovimman ylivoiman, joka kuitenkin Kivenmäen ja Kuuselan henkilökohtaisten taitojen takia on tuottanut numeroiden valossa aika lailla keskimääräistä tulosta SM-liigajoukkueiden vertailussa. Mutta mitä olisi mahtanutkaan tapahtua, jos ylivoiman päärooli olisi sälytetty vaikka kaksikolle Konttinen-Aston, toiseen pariin pienempään yv-rooliin Toivonen-Sammalkangas. Näistä edellä mainituista yv-pakeista Aston saisikin sitten rauhassa purra tuppea penkillä ja saapua jäälle vain silloin kun oman alan töitä tarjolla. Alivoimaan aloittajaksi asettaisin aina Pelen, jos vain mahdollista ja pariksi ehkäpä Sammalkangas. Toiseen av-pariin Toivonen ja Tieranta. 5-5 pelissä mahdollisimman tasainen kuorma joukolle Pele, Konttinen, Heikkinen. Toivonen, Sammalkangas ja Kesä/Tieranta.
Hyökkäyspäässä kaksikko Kivenmäki-Kuusela tulisi säästää pelkästään maalintekoon. YV:tä ja tasakenttää, alivoimaa sen sijaan ei näille miehille. Kaksikon sentterin on oltava luonnollisesti puolustava ja tähänhän Kuparinen jossain vaiheessa löytyikin. Merkittävä huomio on myös se, että ilman Kivenmäkeä Kuusela on aivan tavallinen kuolevainen ja Maven poissaollessa Kuuselan roolia tulee muuttaa pienemmäksi.
Maven ohella toinen hyökkääjä, joka pystyy tällä hetkellä pelejä ratkaseman ja nostamaan ketjukavereitaan on Jesse Joensuu. Siinä missä Kuusela pörrää sektorien ulkopuolella, Jesse menee maalille ja survoo kiekkoja sisään. Ei niin kaunista, mutta tehokasta. Eli Jessen saatava lisää vastuuta ja ennen kaikkea paljon lisää peliaikaa sekä tasakentillä että yv:llä.
Alivoimapareja voidaan muodostaa esimerkiksi kaksikoista Crombeen-Takala, Tasku-Huhtanen tai Wandell-Häppölä. Tällöin kuormitus jakaantuu tasaisesti ja kiekkollisen pelin avainmiehet saavat huiliaikaa.
Kaikkiaan ykkösketjun ja Jessen ympärille rakentuvan tutkaparin ulkopuolella olevien hyökkääjien ensisijainen rooli tulisi olla jäähyttömästi pitää oma pää puhtaana.
Roolitukseen voidaa lisätä huomattavasti lisää ajatuksia, mutta jo näiden perusjuttujen toteutus kurinalaisesti tuottaisi huomattavasti parempaa jälkeä kuin on tähän asti nähty.