Mainos

Ässäosion väkivaltaosaston kokoontumisketju

  • 79 385
  • 598

ruoto

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, Real Madrid,Skellefteå AIK
Seurantaan tämä ketju! Kyllähän peliin kuuluu naamanhieromiset ja maalinedustalla tapahtuvat hässäkät. Tunnetta peliin perkele!

Timo Pumpuli Willman puuttuu Arskan listasta!

Kaapistani löytyt mm. Sheptakin ja Nickersonin GW paidat joten ilmoittaudun mukaan kokoukseen.
 
Viimeksi muokattu:

Kuningas#50

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Pukama kuin perä mukana. Mikä joukkue uskaltaa ensimmäisen ottaa askeleen taaksepäin, takaisin kohti kiekkoviihdettä jossa myös tunteille on tilaa pelkän rahan ahneuden sijasta, ja hankkia joukkueeseen fyysisiä "pelotteita". Ennen oli paremmin.
Toivottavasti Ässät ottaa tämän askeleen heti kun päästää Kerttulista eroon. Kerttula on tuhonnut Porilaisen hulluuden ja Porilaisten rakastaman pelityylin totaalisesti.
 

Blackie

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Ihan hyvä nostalgiaketju kyllä tämä. Paljon särmikkäitä pelaajia ollut Ässissä historian aikana ja 05-06 joukkue ehkä paras esimerkki tästä, ellei ihan Vellun ja Rockyn aikoihin asti mennä.

Aika vähän tekemistä loppujen lopuksi kuitenkaan tämän päivän jääkiekon kanssa. Jos Ässät kokoaisi joukkueen 05-06 malliin, niin ei olisi mitään palaa liigassa. Toki ei ole tälläkään hetkellä :D
 

Arnold

Jäsen
Suosikkijoukkue
SM2013
Jos Ässät kokoaisi joukkueen 05-06 malliin, niin ei olisi mitään palaa liigassa. Toki ei ole tälläkään hetkellä :D

Ainakin olisi väriä!

Edelleen voimassa oleva joukkue-ennätys minuuteissa myös tuo kausi.

Suora lainaus Wikipediasta:

Ässät keräsi runkosarjan 56 ottelussa yhteensä 1 698 rangaistusminuuttia, mikä oli ja on edelleen liigahistorian ennätys. Edellinen ennätys oli ollut HIFK:n 1 304 minuuttia kaudelta 2001–2002. Ässille vihellettiin ottelussa keskimäärin 30,3 rangaistusminuuttia. Kahden minuutin rangaistuksia tuomittiin 444, käytöskymppejä 26, peli- tai ottelurangaistuksia 23 ja viisiminuuttisia 18. Kuusi pelaajaa keräsi yli sata jäähyminuuttia: Matt Nickerson 236, Pasi Peltonen 129, Marko Toivonen 119, Patrik Forsbacka 110, Leo Komarov 106 ja Rob Hisey 101. He kaikki mahtuivat 25 eniten keränneen joukkoon. Lisäksi Atte Pentikäinen otti 87 minuuttia. Jäähypörssin kahdeksanneksi sijoittunut Pasi Nielikäinen ehti kerätä 30 ottelussa 74 minuuttia kunnes siirtyi HPK:hon, jossa otti vielä 19 ottelussa 69 minuuttia.

Ah, autuaita aikoja.
 

Zeta03

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, sympatiat KooKoo
HC-Toivosella on varmaan Liigan ennätys tuijotuksesta otetuilla minuuteilla.

Komarov taisi ottaa ison osan minuuteistaan ensimmäisen 10-12 Liigapelinsä aikana. Siinä taisi olla ainakin 3 isoa penalttia jos en ihan väärin muista... tuli ryminällä Liigaympyröihin.
 
Suosikkijoukkue
Broadstreet Bullies, Scott Stevens, Wendel Clark
Kiitos puheenjohtaja Arnoldille kokouksen avaamisesta.

Murheellisena olen seurannut Ässien viime kausien taklaus- ja tappelukulttuurin kehittymistä. Tämän kauden joukkueeseen isolla hypellä hommatulle Lalondelle erikseen todettiin mediassa, että liian kovaa ei saa pelata. Onko miehellä Dufvan luoma tappelukielto päällä? Toinen ison profiilin mies Pihlajamäki ei puolestaan kroppansa puolesta kestä enää taklauksia ja menohalut myös tappelemisen osalta ovat rauhoittuneet. Moutreyn piti myös olla kova kaveri tähän kategoriaan mutta tähän mennessä hän on ollut valtava pettymys. Onko Moutreyn tuliset nyrkit sammutettu Kerttulan arvojen toimesta?

Junnuosastolla on ihan potentiaalista pöhinää esim. Valtteri Viirret. Toivottavasti tämä kaveri välttyy suuremmilta arvokeskusteluilta ja saa jatkaa pelaamista omilla vaistoillaan. Myös Jami Virtanen on osoittanut yllättävää tulisuutta kentällä. Hänen toimintaan olen ollut tyytyväinen. Samuli Aaltonen lienee parhaillaan Kerttulan arvokoulussa eikä tästä syystä ole saanut mahdollisuutta edustuksen puolella. Paikka lienee taattu vasta, kun tuliset taklaukset ja raivokkaat nyrkit loistavat poissaoloaan.

Ensi kaudelle toivoisin ehkä kovien nyrkkien sijasta enemmän tulisia sieluja. Jos olet iso karhu ala Gratton, Blood, Lalonde tai Moutrey mutta sinut on teljetty häkkiin, muutut hetkessä pehmeäksi kiltiksi nallekarhuksi. Jos taas olet tulinen sielu ala Barach, Spink tai Zaborsky, olet kuin Daavid taistelussa Goljatia vastaan. Myös pieni mies voi pärjätä, jos elät tunteella.

Seurantaan tämä ketju! Kyllähän peliin kuuluu naamanhieromiset ja maalinedustalla tapahtuvat hässäkät. Tunnetta peliin perkele!

Timo Pumpuli Willman puuttuu Arskan listasta!

Kaapistani löytyt mm. Sheptakin ja Nickersonin GW paidat joten ilmoittaudun mukaan kokukseen.
Rispect noista pelipaidoista !
 

Naurava Sika

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Pyydän saada liittyä tämän osaston kannattajajäseneksi! :)

Meillä on tälläkin kaudella rosterissa pelaajia, joiden tarvittaessa pitäisi pystyä tiettyihin asioihin jäällä, kun tilanne niin vaatii. Jostain syystä teot ovat kuitenkin jääneet olemattomiksi.

Otetaan esimerkiksi Nick Moutrey. Miehen puolustukseksi täytyy sanoa, että hän sinällään hoitaa homman. Mutta ei kuitenkaan ihan. Onhan se monta kertaa nähty, että kun tulee maalineduskähinä, Moutrey liukuu paikalle, ottaa riitapukaria "raiveleista kiinni" ja katsoo silmiin kuin kysyen "Mitä sulla oli asiaa?", ja painihalut loppuvat vastustajalta siihen. Se on sinällään ihan oikein tehty, mutta kun se jää aina siihen, eikä mene pidemmälle. Pelkkä "markotoivosmainen" tuima tuijotus kun ei riitä loputtomiin, vaan toisinaan tulisi viedä asia loppuun, jotta viesti menee perille.

Hän on varmasti joukkueelle, varsinkin nuorille jätkille tietynlainen isähahmo, joka tuo turvaa kentälle. Näyttääkin vähän Nielikäisen Pasilta :D Tekeminen on kuitenkin laiskanpulskeaa ja hieman välinpitämätöntä.

Sama juttu Shawn Lalondea koskien. Kaikesta näkee, että mies on vahva kuin härkä, mutta ei kuitenkaan pelaa kuin vahvan äijän pitäisi. Joku yksittäinen raumalaisen selättäminen ei paina vielä mitään, kun samanlaisia esityksiä tulisi esittää joka pelissä, joka ilta.

Jostain syystä miehet eivät halua pelata, tai heidän ei anneta pelata käyttäen näitä fyysisen puolen kykyjään ja vahvuuksiaan.

Näin pitkän linjan patasydämenä on suorastaan hävettävää, että Ässät, joka on kautta historian tiedetty kovaa työtä tekeväksi ja periksiantamattomaksi jätkälaumaksi, on viimeisten vuosien aikana muuttunut hengettömäksi neppailijajengiksi, joka ei pärjää taidolla ja nopeudella, ei uskalla asenteella ja kovuudella, eikä riitä voimalla ja lihaksella.

Ja kun joku ensimmäisenä tulee kertomaan että "pelejä ei voiteta jäähyaitiosta" tai jotain muuta yhtä dorkaa, niin tässä teille vastaus: pelejä ei voiteta muutenkaan. Ei tavalla eikä toisella. Ainakaan neppailemalla niitä ei näytetä voittavan, se on nähty viime vuosien aikana. Sitäpaitsi kova ja aggressiivinen pelaaminen ei tietenkään tarkoita sitä, että tarkoitus olisi tehdä jäähyennätyksiä. Miksi ihmeessä se sitä tarkoittaisi? Tarkoitus on voittaa pelejä ja mielellään palauttaa porilainen identiteetti Isomäkeen. Siihen identiteettiin kuuluu tietty aggressiivisuus ja se, että jos joku tulee hyppimään nenille, sitä paukautetaan kuonoon oikein kunnolla. Uskon että pitkässä juoksussa siitä olisi hyötyä, vaikka sitten tulisikin joitain yksittäisiä rankkuja tai vaikka pelikieltoja.

Katsokaa nyt itse miten häpeälliseltä se näyttää, kun jotkut vitun Hakuliset ja muut luuserit ovat olevinaan ihan kingejä Isomäen kaukalossa. Voi hitto miten naurattaa :D Kuulen miten vanhat Ässäkapteenit voihkivat masentuneena haudoissaan, kun kuulevat mikä nynnyporukka Ässät nykyään on ja miten he antavat tuollaisten velttojen kurahousujen kävellä ylitseen, edes yrittämättä laittaa näille hanttiin.

Ja kertokaapa, te "ei pelejä jäähyltä voiteta"-ihmiset, miten vaikkapa tuo Lukon viime aikojen kiistaton fyysinen ylivoima Ässiä vastaan on mielestänne realisoitunut? Ovatko lukkopelaajat istuneet urakalla jäähyboksissa ja katselleet kun Ässät naputtaa maalin toisensa jälkeen ylivoimalla, vai ovatko he tuon fyysisen ylivoimansa myötä voittaneet lähes kaikki pelit alistunutta Ässälaumaa vastaan? Miten on?

Meille tulee ensi kaudeksi nuorten pelaajien esiinmarssi. Ne nuoret jotka nyt totuttelevat liigavauhtiin, tehden hyvää työtä, tulevat pelaamaan joukkueessa ensi kaudellakin. Ja vielä ensi kaudellakin he tulevat olemaan nuoria ja heiveröisiä poikia. Toki nuoret ottavat isojakin kehitysaskeleita nopeasti, mutta sanoisin että olisi todella suuri virhe kasata ensi kauden joukkue ilman, että joukkueeseen otetaan myös joitakin fyysisempään peliin kykeneviä pelaajia. Sellaisia kokeneempia kolmekymppisia, fyysisesti ja henkisesti vahvoja karvaperseosaston heppuja, jotka eivät luimi häntä koipien välissä vaihtoon, kun joku olmin näköinen suippokorvainen runkkari aloittaa isottelunsa, vaan kylmän rauhallisesti pistävät tämän voimalla jään pintaan näyttäen kuka on isäntä talossa. Ja mikä tärkeintä, näiden pelaajien on annettava pelata kovaa. Mitä hyötyä on kovan pelin ekspertistä, jonka ei anneta pelata vahvuuksillaan? Saman kysymyksen voisi kysyä niinkin päin, että mitä hyötyä joukkueelle olisi vaikkapa Patrik Laineesta, jos häntä ei peluutettaisi kuin nelosen laidalla sekä alivoimissa? Niinpä.

Jos nämä nuoret heiveröiset pojat jätetään ilman perään katsojia, tulee kyyti olemaan kylmää. Ja toki joukkueeseen tarvitaan myös niitä pisteiden valossakin vastuuta kantavia pelaajia.

Ylipäätään kaipaan sitä vanhaa, taistelevaa, periksiantamatonta, ajoittain hieman sääntöjen rajamailla ja kurittomastikin, mutta silti aina suurella sydämellä pelaavaa Ässäjoukkuetta. Sitä jätkälaumaa, joka on kotikylänsä näköinen, hieman rosoinen, arvaamatonkin, toisinaan ailahteleva, mutta aina tunteella pelissä oleva romuluinen ja riidan- sekä tappelunhaluinen jengi, jonka jäsenet eivät jätä kaveria, vaikka henki menisi.
 
Viimeksi muokattu:

aceman81

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät. Pesäkarhut.
Näin pitkän linjan patasydämenä on suorastaan hävettävää, että Ässät, joka on kautta historian tiedetty kovaa työtä tekeväksi ja periksiantamattomaksi jätkälaumaksi, on viimeisten vuosien aikana muuttunut hengettömäksi neppailijajengiksi, joka ei pärjää taidolla ja nopeudella, ei uskalla asenteella ja kovuudella, eikä riitä voimalla ja lihaksella.

Katsokaa nyt itse miten häpeälliseltä se näyttää, kun jotkut vitun Hakuliset ja muut luuserit ovat olevinaan ihan kingejä Isomäen kaukalossa. Voi hitto miten naurattaa :D Kuulen miten vanhat Ässäkapteenit voihkivat masentuneena haudoissaan, kun kuulevat mikä nynnyporukka Ässät nykyään on ja miten he antavat tuollaisten velttojen kurahousujen kävellä ylitseen, edes yrittämättä laittaa näille hanttiin.

Ja kertokaapa, te "ei pelejä jäähyltä voiteta"-ihmiset, miten vaikkapa tuo Lukon viime aikojen kiistaton fyysinen ylivoima Ässiä vastaan on mielestänne realisoitunut? Ovatko lukkopelaajat istuneet urakalla jäähyboksissa ja katselleet kun Ässät naputtaa maalin toisensa jälkeen ylivoimalla, vai ovatko he tuon fyysisen ylivoimansa myötä voittaneet lähes kaikki pelit alistunutta Ässälaumaa vastaan? Miten on?
Pitääköhän mennä johonkin hopeakauteen 2006 kun Ässät dominoi paikallisia niin tuloksellisesti kuin jossain määrin fyysisestikin. Hetken aikaa. Lukko on sitten taasen sieltä helmikuun 2020 ensimmäisestä Isomäen nöyryytyksestä alkaen vienyt keskinäisiä vikat pari vuotta kaikilla mittareilla. Sen matsin lopuksi sentäs vähän haettiin tilien tasoitusta, siitä eteenpäin parisen vuotta Ässät ollut kastroitu vastaantulija joka kerta, jopa Isomäessä! Tuo viimisin keskinäinen alko jo pikkasen näyttää joukkuekovuutta kotijoukkueeltakin.

Joukkuekovuus, team toughness. Särmillä ja/tai laatujoukkueilla se on dna:ssa. Ässät on osoittanut sitä takavuosina vaikka taso olis ollut jossain sääliviivan tuntumassa, nyt ollut vähän hakusessa. 2019-20 alku oli melkosta toisen posken kääntelyä ja hissuttelua, siellä jotkut Mäkiset kävi vähän agitoimassa, kunnes vastus näki kuvion läpi, naureskeli ensin ja seuraavaksi eivät vaivaantuneet edes naureskelemaan vaan poistuivat paikalta välinpitämättömän tylsistyneinä.

Ja kyllä, joku vitun Hakulinen ja sitten se hymyilevä Hannes pitäneet Ässiä ja Isomäkeä ihan pilkkanaan, käytännössä koskemattomina. Nolo ja häpeällinen ajanjakso paikallispelejä Isomäessä noin helmikuu 2020-tammikuu 2022. Joko oltais pohja nähty ja suunta vain ylöspäin. Ok ennusmerkit viime pelissä, siittä sitten jatkumoa ja terävämpänä kauteen 2022-23.
 

Arnold

Jäsen
Suosikkijoukkue
SM2013
Kiitos @Naurava Sika . Koko viesti täyttä asiaa. Kiekkoromantikkona aivan liikuttuu.

Kaukana on ajat, kun joka joukkue varustautui möröllä tai useammalla. Enkä tarkoita markoanttiloita, vaan oikeita alan miehiä.

Kaukana on myös ajat, kun "aja"-huuto aiheutti euforiaa.
 

Phaneuf#3

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, Tampa Bay Lightning
En muista Foppan jääneet kertaakaan tappelussa alakynteen. Hän ei laistanut koskaan kun piti näyttää isännän otteita. Plussana vielä se, ettei sortunut ylilyönteihin. Foppa on mielestäni kovista kovin ässäkasvatti, jota myös pelättiin ja arvostettiin.
Niko Palosesta olisi pitänyt saada enemmän irti Liigajoukkueessa. A junnuissa olisi tapellut Virtasen kanssa heti ekasta aloituksesta mutta jonnelta puuttui kaulasuoja ja joutui vaihtoon. Ika Lehkonen käytti Palosta mestiksessä aina kun oli aika kaivaa kuittivihko esiin.
 

apkarhu

Jäsen
Suosikkijoukkue
ÄSSÄT , Leijonat, Liverpool, Real Madrid
Tappelut kuuluu lätkään ( esim. NHL), mutta se ei saa olla tavoite. Sen sijaan pelikovuus ja taklaukset puuttuu nyky Padalta täysin, joten ei sitä tunnettakaan synny ja se näkyy peleissä. Missä syy? Kerttulan arvot?
 

Naurava Sika

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Kiitos @Naurava Sika . Koko viesti täyttä asiaa. Kiekkoromantikkona aivan liikuttuu.

Kaukana on ajat, kun joka joukkue varustautui möröllä tai useammalla. Enkä tarkoita markoanttiloita, vaan oikeita alan miehiä.

Kaukana on myös ajat, kun "aja"-huuto aiheutti euforiaa.
Kiitän.

Haluan vielä painottaa, että en todellakaan kaipaa mitään "rikurahikaisia" tai "pasi-joka-vastaa-puhelimeen-kun-se-soi"-tyyppejä kentälle. Vaan kuten @aceman81 edellä mainitsee, joukkuekovuus on se juttu. Yksipuoliset kiekkopugilistit ovat turhakkeita. Vaan työteliäät ja fyysisesti sekä henkisesti kovat pelaajat ovat niitä mitä kaipaan.

Pihlajamäki on esimerkki pelaajasta, josta voisi tulla vielä vaikka mitä: on työteliäs, tekee mitä valmennus käskee, nauttii joka hetkestä jäällä, puolustaa-raastaa-taistelee-bloggaa vetoja... Kaikki hyvällä asenteella ja hymy huulilla. Ja tarpeen vaatiessa luonnetta löytyy myös paineihin ja vaikka kintaiden pudottamiseen asti. Kunhan vain pysyisi terveenä.
 

Raimoton

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, Philadelphia Flyers, La Albiceleste
Kaukana on myös ajat, kun "aja"-huuto aiheutti euforiaa.
Lauantaina menen hallille. Lupaan ottaa vähän ilolientä ja huutaa ainakin kerran "AJAAAaa!"
 
Suosikkijoukkue
Broadstreet Bullies, Scott Stevens, Wendel Clark
Pitääköhän mennä johonkin hopeakauteen 2006 kun Ässät dominoi paikallisia niin tuloksellisesti kuin jossain määrin fyysisestikin. Hetken aikaa. Lukko on sitten taasen sieltä helmikuun 2020 ensimmäisestä Isomäen nöyryytyksestä alkaen vienyt keskinäisiä vikat pari vuotta kaikilla mittareilla. Sen matsin lopuksi sentäs vähän haettiin tilien tasoitusta, siitä eteenpäin parisen vuotta Ässät ollut kastroitu vastaantulija joka kerta, jopa Isomäessä! Tuo viimisin keskinäinen alko jo pikkasen näyttää joukkuekovuutta kotijoukkueeltakin.

Joukkuekovuus, team toughness. Särmillä ja/tai laatujoukkueilla se on dna:ssa. Ässät on osoittanut sitä takavuosina vaikka taso olis ollut jossain sääliviivan tuntumassa, nyt ollut vähän hakusessa. 2019-20 alku oli melkosta toisen posken kääntelyä ja hissuttelua, siellä jotkut Mäkiset kävi vähän agitoimassa, kunnes vastus näki kuvion läpi, naureskeli ensin ja seuraavaksi eivät vaivaantuneet edes naureskelemaan vaan poistuivat paikalta välinpitämättömän tylsistyneinä.

Ja kyllä, joku vitun Hakulinen ja sitten se hymyilevä Hannes pitäneet Ässiä ja Isomäkeä ihan pilkkanaan, käytännössä koskemattomina. Nolo ja häpeällinen ajanjakso paikallispelejä Isomäessä noin helmikuu 2020-tammikuu 2022. Joko oltais pohja nähty ja suunta vain ylöspäin. Ok ennusmerkit viime pelissä, siittä sitten jatkumoa ja terävämpänä kauteen 2022-23.
En nyt ihan tarkaan hiffannut kehen viittasit, mutta kyllähän Marko Mäkinen edust urallaan liigassa sitä kovempaa osastoa, siinä kuin Hurja Hannes tai Raju Erkki tai Mäkkärikin. Jos taas puhuit veljeksistä Miro & Atte, niin heistä ja kovuudesta ei kannata puhua samassa asiayhteydessä. Ihan viime vuosina Ässien kovuus on henkiöitynyt lähinnä Tommi Niemelään ja Jyssy Marttiseen eikä hekään mitään varsinaisia pelotteita olleet. Sitten saadankin mennä jo kauteen 17/18 ja veri Penaan. Pena on viimeinen 200 minuutin karsintarajan ylittänyt ässä-pelaaja.
 

Arnold

Jäsen
Suosikkijoukkue
SM2013
Ihan viime vuosina Ässien kovuus on henkiöitynyt lähinnä Tommi Niemelään ja Jyssy Marttiseen eikä hekään mitään varsinaisia pelotteita olleet. Sitten saadankin mennä jo kauteen 17/18 ja veri Penaan. Pena on viimeinen 200 minuutin karsintarajan ylittänyt ässä-pelaaja.
Markus Niemeläinen?

Marttisella oli kovuutta, pelikovuutta. Tarjosi mielellään poikkaria maalin edessä. Ei kääntänyt poskea.
 

Vahva tunne

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Pyydän saada liittyä tämän osaston kannattajajäseneksi! :)

Meillä on tälläkin kaudella rosterissa pelaajia, joiden tarvittaessa pitäisi pystyä tiettyihin asioihin jäällä, kun tilanne niin vaatii. Jostain syystä teot ovat kuitenkin jääneet olemattomiksi.

Otetaan esimerkiksi Nick Moutrey. Miehen puolustukseksi täytyy sanoa, että hän sinällään hoitaa homman. Mutta ei kuitenkaan ihan. Onhan se monta kertaa nähty, että kun tulee maalineduskähinä, Moutrey liukuu paikalle, ottaa riitapukaria "raiveleista kiinni" ja katsoo silmiin kuin kysyen "Mitä sulla oli asiaa?", ja painihalut loppuvat vastustajalta siihen. Se on sinällään ihan oikein tehty, mutta kun se jää aina siihen, eikä mene pidemmälle. Pelkkä "markotoivosmainen" tuima tuijotus kun ei riitä loputtomiin, vaan toisinaan tulisi viedä asia loppuun, jotta viesti menee perille.

Hän on varmasti joukkueelle, varsinkin nuorille jätkille tietynlainen isähahmo, joka tuo turvaa kentälle. Näyttääkin vähän Nielikäisen Pasilta :D Tekeminen on kuitenkin laiskanpulskeaa ja hieman välinpitämätöntä.

Sama juttu Shawn Lalondea koskien. Kaikesta näkee, että mies on vahva kuin härkä, mutta ei kuitenkaan pelaa kuin vahvan äijän pitäisi. Joku yksittäinen raumalaisen selättäminen ei paina vielä mitään, kun samanlaisia esityksiä tulisi esittää joka pelissä, joka ilta.

Jostain syystä miehet eivät halua pelata, tai heidän ei anneta pelata käyttäen näitä fyysisen puolen kykyjään ja vahvuuksiaan.

Näin pitkän linjan patasydämenä on suorastaan hävettävää, että Ässät, joka on kautta historian tiedetty kovaa työtä tekeväksi ja periksiantamattomaksi jätkälaumaksi, on viimeisten vuosien aikana muuttunut hengettömäksi neppailijajengiksi, joka ei pärjää taidolla ja nopeudella, ei uskalla asenteella ja kovuudella, eikä riitä voimalla ja lihaksella.

Ja kun joku ensimmäisenä tulee kertomaan että "pelejä ei voiteta jäähyaitiosta" tai jotain muuta yhtä dorkaa, niin tässä teille vastaus: pelejä ei voiteta muutenkaan. Ei tavalla eikä toisella. Ainakaan neppailemalla niitä ei näytetä voittavan, se on nähty viime vuosien aikana. Sitäpaitsi kova ja aggressiivinen pelaaminen ei tietenkään tarkoita sitä, että tarkoitus olisi tehdä jäähyennätyksiä. Miksi ihmeessä se sitä tarkoittaisi? Tarkoitus on voittaa pelejä ja mielellään palauttaa porilainen identiteetti Isomäkeen. Siihen identiteettiin kuuluu tietty aggressiivisuus ja se, että jos joku tulee hyppimään nenille, sitä paukautetaan kuonoon oikein kunnolla. Uskon että pitkässä juoksussa siitä olisi hyötyä, vaikka sitten tulisikin joitain yksittäisiä rankkuja tai vaikka pelikieltoja.

Katsokaa nyt itse miten häpeälliseltä se näyttää, kun jotkut vitun Hakuliset ja muut luuserit ovat olevinaan ihan kingejä Isomäen kaukalossa. Voi hitto miten naurattaa :D Kuulen miten vanhat Ässäkapteenit voihkivat masentuneena haudoissaan, kun kuulevat mikä nynnyporukka Ässät nykyään on ja miten he antavat tuollaisten velttojen kurahousujen kävellä ylitseen, edes yrittämättä laittaa näille hanttiin.

Ja kertokaapa, te "ei pelejä jäähyltä voiteta"-ihmiset, miten vaikkapa tuo Lukon viime aikojen kiistaton fyysinen ylivoima Ässiä vastaan on mielestänne realisoitunut? Ovatko lukkopelaajat istuneet urakalla jäähyboksissa ja katselleet kun Ässät naputtaa maalin toisensa jälkeen ylivoimalla, vai ovatko he tuon fyysisen ylivoimansa myötä voittaneet lähes kaikki pelit alistunutta Ässälaumaa vastaan? Miten on?

Meille tulee ensi kaudeksi nuorten pelaajien esiinmarssi. Ne nuoret jotka nyt totuttelevat liigavauhtiin, tehden hyvää työtä, tulevat pelaamaan joukkueessa ensi kaudellakin. Ja vielä ensi kaudellakin he tulevat olemaan nuoria ja heiveröisiä poikia. Toki nuoret ottavat isojakin kehitysaskeleita nopeasti, mutta sanoisin että olisi todella suuri virhe kasata ensi kauden joukkue ilman, että joukkueeseen otetaan myös joitakin fyysisempään peliin kykeneviä pelaajia. Sellaisia kokeneempia kolmekymppisia, fyysisesti ja henkisesti vahvoja karvaperseosaston heppuja, jotka eivät luimi häntä koipien välissä vaihtoon, kun joku olmin näköinen suippokorvainen runkkari aloittaa isottelunsa, vaan kylmän rauhallisesti pistävät tämän voimalla jään pintaan näyttäen kuka on isäntä talossa. Ja mikä tärkeintä, näiden pelaajien on annettava pelata kovaa. Mitä hyötyä on kovan pelin ekspertistä, jonka ei anneta pelata vahvuuksillaan? Saman kysymyksen voisi kysyä niinkin päin, että mitä hyötyä joukkueelle olisi vaikkapa Patrik Laineesta, jos häntä ei peluutettaisi kuin nelosen laidalla sekä alivoimissa? Niinpä.

Jos nämä nuoret heiveröiset pojat jätetään ilman perään katsojia, tulee kyyti olemaan kylmää. Ja toki joukkueeseen tarvitaan myös niitä pisteiden valossakin vastuuta kantavia pelaajia.

Ylipäätään kaipaan sitä vanhaa, taistelevaa, periksiantamatonta, ajoittain hieman sääntöjen rajamailla ja kurittomastikin, mutta silti aina suurella sydämellä pelaavaa Ässäjoukkuetta. Sitä jätkälaumaa, joka on kotikylänsä näköinen, hieman rosoinen, arvaamatonkin, toisinaan ailahteleva, mutta aina tunteella pelissä oleva romuluinen ja riidan- sekä tappelunhaluinen jengi, jonka jäsenet eivät jätä kaveria, vaikka henki menisi.
No nyt saatana, siinä tuli kaikki maailman asiat, jotka jotain merkkaa. Nimittäin Ässissä se on juuri noin. Ja pitääkin olla. Loppuun asti. Ja päätyyn asti, aina.
Mistä niitä ukkoja saisi, jotka taas nostattaisi Isomäen katon ilmaan?
 
Suosikkijoukkue
Broadstreet Bullies, Scott Stevens, Wendel Clark
No nyt saatana, siinä tuli kaikki maailman asiat, jotka jotain merkkaa. Nimittäin Ässissä se on juuri noin. Ja pitääkin olla. Loppuun asti. Ja päätyyn asti, aina.
Mistä niitä ukkoja saisi, jotka taas nostattaisi Isomäen katon ilmaan?
Aivan aluksi tarvitaan koutsi, jonka pelikirjaan nää enforcerit vielä kuuluu. Sit vois kysellä vaikka Forsbackaa tekemään paluun.
 

Jysky #13

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Allekirjoitan kanssa tuo nauravan sian viestin 100%. Juuri tuon takia minultakin jää yhä useammin lähtemättä hallille. Monta kertaa nykyään huomaa hallin baarissa, kun sinne eksyy juttelevansa kaverin kanssa tuoppi kädessä, unohtaen et siellä on peli. Kentällä ei vaan yksinkertaisesti tapahdu mitään, mikä saisi tempautumaan mukaan.
 

PataJaska

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, sympatiat HPK ja Kiekko-Espoo
Näin pitkän linjan patasydämenä on suorastaan hävettävää, että Ässät, joka on kautta historian tiedetty kovaa työtä tekeväksi ja periksiantamattomaksi jätkälaumaksi, on viimeisten vuosien aikana muuttunut hengettömäksi neppailijajengiksi, joka ei pärjää taidolla ja nopeudella, ei uskalla asenteella ja kovuudella, eikä riitä voimalla ja lihaksella.

Meille tulee ensi kaudeksi nuorten pelaajien esiinmarssi. Ne nuoret jotka nyt totuttelevat liigavauhtiin, tehden hyvää työtä, tulevat pelaamaan joukkueessa ensi kaudellakin. Ja vielä ensi kaudellakin he tulevat olemaan nuoria ja heiveröisiä poikia. Toki nuoret ottavat isojakin kehitysaskeleita nopeasti, mutta sanoisin että olisi todella suuri virhe kasata ensi kauden joukkue ilman, että joukkueeseen otetaan myös joitakin fyysisempään peliin kykeneviä pelaajia. Sellaisia kokeneempia kolmekymppisia, fyysisesti ja henkisesti vahvoja karvaperseosaston heppuja, jotka eivät luimi häntä koipien välissä vaihtoon, kun joku olmin näköinen suippokorvainen runkkari aloittaa isottelunsa, vaan kylmän rauhallisesti pistävät tämän voimalla jään pintaan näyttäen kuka on isäntä talossa. Ja mikä tärkeintä, näiden pelaajien on annettava pelata kovaa. Mitä hyötyä on kovan pelin ekspertistä, jonka ei anneta pelata vahvuuksillaan?
Lyhensin ansiokkaan viestin tähän muotoon. Ensinnäkin on äärimmäisen hyvä ja tärkeä huomio, että oikeastaan mestaruuden jälkeen Ässät ei ole tosiaankaan ole pärjännyt kentällä millään osa-alueella niin, että se kantaisi pelien ja kausien suhteen. Ei pärjätä fysiikassa, ei taidossa, ei tunteessa, ei liikkeessä.. ei missään. Mikään edes yksittäinen osa-alue ei vain riitä. Ja nyt ollaan tultu pisteeseen, jossa pelikovuus on kadonnut kokonaan. Tosiaan enää mikään liigajoukkue ei enää nykyään varustaudu minkäänlaisilla "enforcereilla", koska ei sellaisilla tee nykyliigassa enää mitään. Ja ne eivät tule koskaan enää palaamaan, ja piste. Mutta todellakin sivutuotteena se joukkuekovuus on kadonnut kokonaan. Ja se on kyllä valitettava ilmiö..

Pelikovuushan ei yksilötasolla ole koosta kiinni. Mestaruuden jälkeisinä vuosina patapaidassa on nähty esimerkiksi jonkinlaisia taitopelaajan ja tietynlaisen pelikovuuden sekoittavia moderneja hybridipelaajia, jotka ovat pelikovia nimenomaan siitä näkökulmasta, että tekevät hommansa sellaisella vimmaisella asenteella jossa ei taka-askelia tunneta. Mutta eivät kuitenkaan ole sellaisia klassisen fyysisen kovia poliiseja tms. Spinkin veljekset nyt tietysti helppona esimerkkinä, ja nykyhetkestä tietysti Barach. Liiga on muuttunut kiihtyvällä tahdilla sellaiseksi, että itse asiassa pienemmän kokoiset pelaajat ovat koko ajan vahvemmilla, nytkin pistepörssiä johtaa 168cm kaveri (Palmu on toki juuri edellä kuvaamani kaltainen hybridi, ja habitukseltaankin sellainen pieni tankki). Itse tunnistan 2000-luvulta vaikka Rob Hiseyn yhdeksi ensimmäisistä tällaisista hybridipelaajista

Itsekin tässä sanonut, että tulevan nuorten massiivisen esiinmarssin ansiosta joukkue porilaistuu (vai pitääkö sanoa ässäläistyy) hurjalla voimalla ensi kaudeksi. Mutta tosiaan ei porilaistu sillä kliseisellä tavalla, koska poikaset eivät siellä keskenään vielä pärjää. Sen joukkuekovuuden on tultava jostain muualta, sitä tässä jokainen kaipaa. Näin 30 vuotta Ässiä kannattaneena ja seuranneena sitä todellakin kaipaa, ja hengetön neppailu on likimain pahinta mitä olla.. se on aivan sama kuin olisi koomikko jonka ongelma olisi se, että hän ei vain ole hauska
 
Viimeksi muokattu:

Phaneuf#3

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, Tampa Bay Lightning
No nyt saatana, siinä tuli kaikki maailman asiat, jotka jotain merkkaa. Nimittäin Ässissä se on juuri noin. Ja pitääkin olla. Loppuun asti. Ja päätyyn asti, aina.
Mistä niitä ukkoja saisi, jotka taas nostattaisi Isomäen katon ilmaan?
Pitää nyt muistaa että nykyliiga on aivan jumalauta kaukalopalloa ja jos tappeluista saa 2 peliä pelikieltoa niin kuka viitsii edes lähteä?! Aivan vitsi on tämä kurinpito ja nämä arvalla heitetyt pelikiellot. Nykypäivänä kun heittäisi Nickerson moodin päälle niin 10 peliä välittömästi. Lalonde on sen verran jo iällä ja kausi mennyt aivan vihkoon niin tuskin jaksaa kovin paljoa lähteä painimaan plus Kerttulan kukkahattu kommentit siihen päälle, mutta jos tässä pelattaisiin playoffeissa niin silloin uskoisin Moutreyn ja Lalonden syttyvän ja olisi vanhaa meininkiä. Valitettavasti se jää arvoitukseksi tapahtuisiko näin. Itse hyppään playoffeissa ehdottomasti IFK:n kelkkaan koska siellä näitä vanhan tyylin karvaperseitä on ja siellä haetaan asetelmia aivan varmasti hävityn playoff pelin jälkeen/aikana.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös