Vastataan nyt kysymykseen ensiksi ja palataan siihen, miksi juuri Roomassa käyneenä voi taas ihmetellä niitä satoja miinuspuolia mitä suomalaisessa pt-kaupassa mättää.
Eli pääosin S-ryhmän kaupoissa ihan vain hintojen ja sijainnin vuoksi. S-kortin käyttäminen, vaikka se ogliopolia edistääkin on kuitenkin taloudellisista syistä yksittäiselle kuluttajalle järkevää. Joskus tulee käytyä duunin vieressä olevassa K-marketissa, joka on valikoimiensa puolesta aika vaatimaton ja kallis. Lidliä en käytä juuri koskaan, vaikka hintataso on aika hyvä ja valikoimassa on loistavia tuotteita, kuten makkarat, juustot ja muut maitotuotteet, joiden tekemisestä suomessa ei tiedetä hevon helvettiä.
No sitten niitä, mikä koko systeemissä mättää. Suomalaisessa elintarviketeollisuudessa rahat menee niin monelle välikädelle, että hinnat nousee väkisin ihan päättömiksi. Samalla tapaa S:n ja K:n kartellitouhu nostaa perustuotteiden hintoja, koska kilpailua ei vain ole tarpeeksi. Lidl tosiaan suomessa toimii aika eri tavalla kuin alkuaikoinaan, koska suomalaiset ovat niin brandiuskovaisia, ettei voi ostaa kotimaista maitoa kuin valion tai ingmanin tölkistä.
Tässä on useasti mainittu se, että ketjujen omat tukut määrittelee niin vahvasti tuotevalikoimaa, ettei hyllyyn asti eksy kuin muutamia paikallisia tuotteita.
Aivan käsittämätöntä on se, kuinka kauppojen toimintaa ohjataan aukioloista lähtien. Vielä 90-luvun loppupuolella kaupat olivat arkisin illalla 20 asti auki, launataisin klo 14 asti ja sunnuntaina ei ollenkaan. Nykyäänhän touhu on jo vapaampaa, mutta silti klo 22 jälkeen auki olevia kauppoja ei hirveän tiheään ole.
Ja alkoholin myynti, tuskin meidän elinaikanamme saadaan viinejä alkon hyllyltä päivittäistavarakauppaan, kirkkaista puhumattakaan. Ja tällä menolla bissetkin menee alkoihin josta sitä saa vain 6 pulloa viikossa. Muuallahan olut ja viini, kuten Scholl on joskus sanonut ovat elintarvikkeita.
Käsittämätöntä on kuitenkin se paskan laadun määrä suomalaisissa elintarvikkeissa, syynä on tietysti se, ettei suomalaiset osaa enää tehdä ruokaa ja se, että tuottajat pakottavat ostamaan yhä jalostetumpaa paskaa kuin aiemmin. Lompakollaan voisi äänestää, mutta se on mahdotonta, jos siihen ei ole varaa.
Lähiruokabuumi on kyllä yksi terveimmistä asioista, mitä suomalaiselle ruokatuotannolle on tapahtunut sitten luomun ja reilun kaupan tuotteiden jälkeen. Tosin fair trade ja luomu on mennyt jo vituiksi, koska näköjään fair traden hinnoittelussa kukaan ei valvo sitä kuinka paljon kauppias voi siitä kupata. Luomussa taas näytti ainakin jossain vaiheessa siltä, että tuottajilta loppuu usko kesken.
Schollin kanssa olen aivan samaa mieltä, että kilpailuviraston tulisi pilkkoa kesko ja SOK.
Suomalaisen kuluttajan tulisi tehdä valintoja enemmän, millä vaikuttaa koko teollisuuteen, sen monipuolisuuteen, ekologisuuteen ja laatuun.
Tässä muutama pointti:
-Opettele tekemään ruokaa
-Vältä ketjuja jos mahdollista
-Älä osta eineksiä tai jalosteita
-Osta luomua, reilua kauppaa ja lähiruokaa aina kun mahdollista
-Älä osta mitään hämärästä alkuperästä olevaa tuotetta, vaikkapa (chiquita banaanit tai jaffa-appelsiinit)
-Älä osta kotimaisia kurkkuja, salaatteja tai tomaatteja talvella
-Käy useammin ravintoloissa, ei siis ketjujen rafloissa
-Käy kauppahalleissa ja toreilla, etnosafkakaupoissa jne.
-Tuo aina ulkomailla käydessässi viinaa ja safkaa
Jos edes muutamaan pointtiin pystyy, niin sitä parempi.
Jännä juttu, nykyään ihmisillä on enemmän vapaa-aikaa kuin koskaan ja esim. ruuanlaittotaito on aivan hukassa suurilta osilta ihmisistä. Eli valintojen tekeminen on taloudellinen, jaksamisen ja viitsimisen, sekä osaamisen kysymys.