Asiakasrajapinnasta tuli mieleen tuo intin johtajakoulutuksessa kovastikin viljelty "syväjohtaminen", josta ei ainakaan meillä yksikään kouluttaja osannut mitään esimerkkiä antaa. Hataria muistikuvia on kyllä siitä, että tuohon liittyi paljon muutakin sanahelinää.
Piti ihan Wikipediasta käydä tarkistamassa, ja siellä on asia
tiivistetty (linkki Wikipediaan) seuraavasti:
"Syväjohtaminen® on everstiluutnantti evp, kasvatustieteen tohtori Vesa Nissisen kehittämä johtamismalli, joka antaa johtajalle perusteet kehittyä ja kasvaa johtajana. Syväjohtamisen viitekehys käsittää johtajan valmiuden johtaa alaisiaan, itse johtamiskäyttäytymisen ja käytöksen aikaansaaman vaikutuksen. Syväjohtamisen mukaisen johtamiskäyttäytymisen peruskulmakivet ovat:
-luottamuksen rakentaminen (luottamus),
-inspiroiva tapa motivoida (innostus),
-älyllinen stimulointi (oppiminen) sekä
-ihmisen yksilöllinen kohtaaminen (arvostus)
Tavoitteena syväjohtamisessa on saada nämä neljä johtamisominaisuutta tasapainoon keskenään siten, ettei mikään niistä korostu yli muiden eikä myöskään jää muiden varjoon. Syväjohtaja pyrkii koko ajan kehittämään itseään johtajana. Neljän kulmakiven lisäksi syväjohtamisessa on kuusi muuta ulottuvuutta: kontrolloiva ja passiivinen johtaminen, ammattitaito, tehokkuus, tyytyväisyys ja yrittämisen halu."
On kyllä sellaista diibadaabaa ettei paremmasta väliä. Syväjohtamista sitten toteutettiinkin ihan helvetisti käytännössä. Mulla ainakin oli kovin "inspiroiva tapa motivoida". Vittu.
