Maailmassa on varmasti paljon asioita, jotka ärsyttävt toisia ihmisiä. Esim. kaikki edellä mainitut sekä nyhvääminen pankkiautomaatilla, työpaikan kahvihuoneessa tyhjän mehupurkin laittaminen jääkaappiin samaten kuin tyhjän suolakurkkupurkin, wc- paperirullan tyhjentyessä toista ei panna tilalle jne.
Kuitenkin nämä asiat ovat ihmisen elämän kokonaisuuden kannalta niin pieniä ja mitättömiä juttuja, että välillä ihmetyttää miksi niistä yleensä pitää valittaa. Onko siis niin, että elintasomme on saanut aikaan sellaisen hyvinvoinnin, että muusta ei enää ole valittamista? Aletaan valittaa tyhjänpäiväisistä asioista kun isoja asioita ei enää ole?
Kun olin nuori, olisi minulla ollut aihetta valittaa monistakin asioista. Kasvoin perheessä, jossa ei materiaali ollut tärkein asia elämässä. Varmasti myös sillä, että vanhempieni hankittua oman ok-talon kovalla työllä, meillä ei ollut varaa makkaraan ja juustoon kuin viikonloppuisin ja isäni teki kahta työtä maksaakseen taloa, on jokin vaikutus ajatusmaailmaani. Nykyään vain kaikki halutaan saada heti ja helposti. Elämän laatu on varmasti tärkeämpää kuin materia.
Tämä sama ilmiö on havaittavissa nykyajan nuorissa, siis teissäkin. Itse olen kasvattanut kaksi upeaa sälliä aikuiseksi tiukalla mutta reilulla tyylillä. En ole koskaan kehuja kerjännyt, mutta tuntuu hienolta kun sivusta kuulee miten hienoja miehiä heistä on kasvanut. Koko ansio ei tietysti ole minun, mutta periaate että mitään et voi saavuttaa ilman kovaa työtä, näkyy myös heidän toimissaan.
Ymmärrän toki, että näillä sivuilla suurin osa jutuista on täyttä tuubaa, mutta joskus on hyvä palauttaa mieliin mistä elämässä oikein on kysymys. Tai ihan miten vaan.
