Huh huh hellettä, tai no ei hellettä, mutta huh huh kuitenkin...
Kävin tossa Malmilta hakemassa kaksi lippua lauantaille (perjantain liput lunastin aikaisemmin jo veikkaajan oston yhteydessä), eikä olisi ollut turha reissu vaikkei lippuja olisikaan saanut.
Ovelta jo kattelin, että ai ai, mikä kissa pöydän takana kehrää. Oli (lähes) vastaava kissa, mikä ärrä-mainoksessa aina keikistelee, meinaa se blondi. No, kävelin tutisevin polvin kyselemään Årrå cup-lippuja ja taisin olla ensimmäinen tälle myyjälle, joka niitä kyselee, sen verran aikaa meni etsimiseen (mikä ei minua haitannu).
Tämä hunajainen aloitti lippujen etsimisen eri laatikoista tiskin syövereistä ja silloin aukeni työn rasittamalle kulkurillemme ihanaiset näkymät. Tällä pupulla ei ollut työessunsa allla rintaliivejä ollenkaan ja tuo essuhan kumartuessa antoi noin 30 cm periksi alaspäin ja koko rintavarustus (c-kuppi) kallistui eteeni kuin tarjottimelle.Vilasin nopeasti ympärilleni, ei ketään muita kiskassa, ja palasin takaisin näköalapaikalle. Luultavasti noin minuutin kuluttua (ajantaju meni) muru nousi tiskin takaa iloisesti hymyillen, kädessään kaksi pilettiä ja tokaisi vielä päälle hunajaisella äänellä: ole hyvä. Meikäpoika oli myyty.
Toivottavasti kukaan huonolla päällä oleva ei joutunut todistamaan ärrän ulkopuolella vittumaisen tyytyväistä virnistystäni kun piletit kädessä kävelin auringonlaskuun...
Edit: en siis ostanut veikkausta vaan veikkaajan sekä typoo