En käsitä tota. Että on olemassa ihmisiä, jotka käy kaupassa, ostaa sieltä lihapullia tai vaikka nakkeja, ja sitten ne käy jostain Hong Kongista tai vastaavasta ostamassa ongenkoukkuja, jonkun oikein ison paketin. Rotanmyrkkyäkin vähän katseltiin, mutta päätös kääntyi sitten lopulta ongenkoukkuihin, koska niissä on sitä jotain. Sitten ne menee ostoksiensa kanssa himaan, laittaa ehkä radion päälle, laittaa työpöydän valon päälle, ja tuovat siihen nakkipaketin, leikkuulaudan, veitsen, ja ongenkoukkuja. Sitten ne alkaa siinä Radio Suomipopin soidessa kieli keskellä suuta leikkelemään niitä nakkeja pieniksi, ja ujuttaa jokaiseen nakinpalaan yhden ongenkoukun, täytyy varovasti painaa ettei vaan vahingossa itseään tökkää sormeen. Nakkeja kun on leikelty tarpeeksi, ja koukut on loppu, nämä käsityötekeleet pakataan ehkä johonkin pakasterasiaan. Sitten laitetaan ulkoiluvaatteet päälle, laitetaan pakasterasia taskuun, ja lähdetään jonnekin ulkoilualueelle vähän salaa hiipparoimaan. Sitten kun löytyy sopivalta näyttävä paikka, muka huomaamattomasti pysähdytään, ja kohta pää pyörii kuin pöllöllä, kun nämä jekkumestarit varmistavat ettei kukaan vaan näe. Kun hetki on sopiva, kaivetaan taskusta se pakasterasia, avataan kansi, ja asetellaan sieltä jonnekin nurmimättään viereen tai lumihankeen muutama kotona pöydän ääressä askarreltu koukkunakinpala, ehkä vähän lunta tuprautetaan vielä päälle, ja sitten poistutaan kenties pikkasen vihellellen paikalta. Sitten mennään tyytyväisenä kotiin, laitetaan tyhjä pakasterasia tiskialtaaseen, ja mennään ehkä sohvalle katsomaan vähän Uutisvuotoa, ja ollaan kovin tyytyväisiä itseensä että tänään minä tein elämälläni jotain todella hyödyllistä, kyllä minä sitten olenkin hieno ihminen!
Kaikenlaista vatipäätä sitä on. Valitettavasti.