Ilmoitukset

Nimimerkin RiverDog vähäinen tuotanto on sisältänyt henkilökohtaisuuksia, offtopicia ja itsemoderointia. Häntä on jo aiemmin huomautettu käytöksestään, mutta kun huomautus ei auttanut, on raati laittanut hänet viikon rauhoittumislomalle.

Lisäksi päätimme viikonloppuna, ettei nimimerkki Bawdy enää jatkossa avaa ketjuja. Meille ei ole väliä, milloin "valmentajalle X kenkää!"-ketju avataan, mutta myös näiden ketjujen avauksiin odotamme edes jonkinlaista panostusta. Tähän Bawdy ei ole kyennyt, sillä hänen ketjunavauksensa sekä Merikiven että Tirkkosen potkuille ovat olleet aivan luokattomia.

Sulje ilmoitus

Nimimerkin Hatchetman tuotanto Jokerit-osiossa on ollut silkkaa flametusta ja ohi aiheen huutelua. Koska aiemmat huomautukset ja viikon pelikiellot eivät ole tepsineet, kyseinen nimimerkki päätyy tällä kertaa kahdeksi viikoksi jäähyaition puolelle.

Sulje ilmoitus

Nimimerkin ja oikean henkilöllisyyden yhdistäminen (myös huumorilla) tuottaa edelleen yleensä kuukauden pelikiellon. Tällä kertaa kuukauden tauolle jäi NakkiFakiiri.

Nimimerkki kausi pääsee kuukauden rauhoittumislomalle. Katsotaan, jos sen jälkeen TPS-keskustelu onnistuisi ilman viimeisiin lauseisiin pesiytynyttä raivoamista. Aiempi rikehistoria vaikutti loman pituuteen korottavasti.

Sulje ilmoitus

Äänestys: Vuosikymmenen parhaat elokuvat 1960–1969

Viestiketju osiossa 'Kierrätyskeskus' , aloittajana Vintsukka, 21.04.2015 klo 17.07.

  1. Vintsukka Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Tappara, Suomi, Panthers
    Mitä, tehtiinkö elokuvia jo 1960-luvulla? No niistähän täytyy sitten pykätä äänestys!

    Jälleen kerran palstalaisia pyydetään listaamaan kymmenen mielestään parasta elokuvaa, tällä kertaa vuosilta 1960-1969. Parhaaksi nimetty elokuva saa kymmenen pistettä, toinen yhdeksän jne.

    Listausta helpottamaan alla on linkit IMDb:n listaukseen jokaisen vuoden elokuvista järjestyksessä, joka mittaa elokuvan suosiota IMDb:n sivuilla, sekä lista vuosikymmenen suosituimmista kotimaisista elokuvista. Ei kannata rajoittua vain jokaisen listan ensimmäiselle sivulle, vaan pidemmälle selaamalla löytyy lisää ehdokkaita. Jos jonkin elokuvan tekovuodesta on epäselvyyksiä, määrittävä tekijä on IMDb:n kertoma vuosiluku.

    Mitä tätä selittää, kyllä te tiiätte.

    Sen vajaa pari viikkoa annetaan taas aikaa, joten äänestys päättyy keskiyöllä sunnuntaina 3.5. Äänet pyritään laskemaan pikimmiten tämän jälkeen ja tulokset julkistetaan todennäköisesti seuraavana päivänä.

    Nykyään kun omaa viestiä ei voi jälkikäteen muuttaa, kannattaa olla varma listastaan ennen kuin sen ketjuun laittaa. Jos kuitenkin jälkikäteen haluaa listaansa vielä muuttaa, sen voi tehdä äänestysajan puitteissa. Tehkää tässä tapauksessa selväksi että kyseessä on korvaava lista ja laskennan helpottamiseksi mielellään lainatkaa uuteen viestiin se vanha lista.


    IMDb: Vuoden 1960 elokuvat
    IMDb: Vuoden 1961 elokuvat
    IMDb: Vuoden 1962 elokuvat
    IMDb: Vuoden 1963 elokuvat
    IMDb: Vuoden 1964 elokuvat
    IMDb: Vuoden 1965 elokuvat
    IMDb: Vuoden 1966 elokuvat
    IMDb: Vuoden 1967 elokuvat
    IMDb: Vuoden 1968 elokuvat
    IMDb: Vuoden 1969 elokuvat
    IMDb: Suomalaiset elokuvat 1960-1969
     
  2. Hauptmann Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Jokerit, saksalaiset joukkueet (1. BVB), ManU
    1. Lannistumaton Luke
    2. Vain muutaman dollarin tähden
    3. Suurkaupungin hait
    4. Butch ja Kid – auringonlaskun ratsastajat
    5. Suuri pakoretki
    6. Hyvät, pahat ja rumat
    7. Pojat
    8. Easy Rider - matkalla
    9. Likainen tusina
    10. Taistelu Englannista

    1960-luvulta listalleni pääsi muutama Paul Newmanin elokuva, kaksi Clint Eastwoodin klassikkoelokuvaa ja muutama sotaelokuva. Suomalaisista listalleni pääsi Pojat ja kyllähän Easy Rider on huikea elokuva. Mutta ykköseksi nousi Lannistumaton Luke, joka on yksi kaikkien aikojen suosikkielokuvistani. Siinä on paljon legendaarisia ja kuolemattomia lausahduksia ja huippukohtauksia, mm. 50 kananmunan syöminen, nyrkkeilyottelu ja elokuvan loppukohtaukset. Minulle se elokuva kertoo periksiantamattomuudesta ja pitääkin taas lähiaikoina katsoa se.

    Suurkaupungin hait pääsi listalleni, koska biljardi kiinnostaa. Minnesota Fats oli oikeasti olemassa ja taisi tosielämässä lyödä vetoa jonkun kanssa kalkkunan syömisestä jossain tietyssä ajassa. Ja kun Fats pääsi kalkkunan kimppuun, niin se oli sitten menoa. Hetkessä oli kokonainen kalkkuna syöty. Ja itse elokuvassa Eddie Felson ja Minnesota Fats pelasivat straight poolia. Kaverin kanssa olen joskus yrittänyt pelata sitä, mutta ihan eivät kaikki säännöt siitä pelistä avautuneet, vaikka kuinka yritti netistä tutkia.

    Näistä elokuvista dvd-hyllystäni löytyvät kaikki muut paitsi Pojat, Easy Rider ja Likainen tusina. Sen sijaan löytyy Likainen tusina 2, 3, ja 4, mutta ne olivat aika huonoja elokuvia.
     
    Viimeksi muokattu: 21.04.2015 klo 18.01
  3. Aunt Wang Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Brommapojkarna, John Eichel
    1. Huuliharppukostaja
    2. Hyvät. pahat ja rumat
    3. 2001: Avaruusseikkailu
    4. Vain muutaman dollarin tähden
    5. Tohtori Outolempi jne...
    6. Butch ja Kid - Auringonlaskun ratsastajat
    7. The Hustler
    8. Kourallinen dollareita
    9. Kuin surmaisi satakielen
    10. The Great Escape

    60-luvulla tehtiin hyviä länkkäreitä. 1940-59 onkin sitten Bogartin heiniä.
     
  4. Barcelona Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat
    Kiitoksia taas Vintsukalle äänestyksen järkkäämisestä.

    1. Per qualche dollaro in più (1965)
    2. Il buono, il brutto, il cattivo (1966)
    3. The Great Race (1965)
    4. On Her Majesty's Secret Service (1969)
    5. Butch Cassidy and the Sundance Kid (1969)
    6. Thunderball (1965)
    7. Alfie (1966)
    8. The Graduate (1967)
    9. Planet of the Apes (1968)
    10. The Pink Panther (1963)
    -----------
    The Apartment (1960)
    Dr. No (1962)
    Lolita (1962)
    It's a Mad, Mad, Mad, Mad World (1963)
    From Russia With Love (1963)
    Cleopatra (1963)
    Dr. Strangelove or: How I Learned to Stop Worrying and Love the Bomb (1964)
    Goldfinger (1964)
    A Shot in the Dark (1964)
    Those Magnificent Men in Their Flying Machines (1965)
    Bonnie and Clyde (1967)
    Cool Hand Luke (1967)
    C'era una volta il West (1968)

    Kommentoida nyt vähän omia valintoja:

    Ykkösenä on siis Vain muutaman dollarin tähden. Olen aina pitänyt jostain kumman syystä tästä spagetti weterinistä pikkasen enemmän kuin kakkosijalla olevasta Hyvä, paha ja ruma:sta. En tiedä onko syynä sitten se että Vain muutaman dollarin tähdessä Lee Van Clef on hyvä tyyppi. Legendaariset länkkärit jossa Clint Eeastwood on parhemilliaan "Man without no name":na.

    Kolmosena onkin sitten The Great Race. Leffa oli muksuna hyvä sen takia että se kertoi autokilpailusta ja vanhempana taas Jack Lemmonin ja Peter Falkin suoritukset jaksoi vielä naurattaa.

    Neloseksi päätyi sitten Bond-leffa On Her Majesty's Secret Service. Olen kova Bond fani ja olen lukenut melkeen kaikki Flemingin kirjoittamat kirjat. Toi kirja on taas meikäläisen suosikki joten diggaan leffasta koska siinä aika uskollisesti seurataan kirjan juonta. Aina kun katson ton leffan niin sen jälkeen itken itseni uneen kun Moore taikka Connery ei ole pääosassa. Onneksi Telly Savalas on nyt pahiksena sen verran hyvä että vähän paikkaa yhden ilmeen Lazenbyn karismattomuuden.

    Viitosena Butch Cassidy and the Sundance Kid. "Who are those guys?". No kaksi legendaarista näyttelijää Paul Newman ja Robert Redford. Mitäpä tästä leffasta voi muuta sanoa kuin että yksi parhaista länkkäreistä mitä on koskaan tehty.

    Jos olisin listauksessa ihan rehellinen niin sijat 6-8 kaikki Conneryn Bondeille. Tässä kohtaa olisi ihan hyvin voinut olla joko From Russia With Love taikka Dr. No, mutta edustuspaikan nyt sai Thunderball.

    Seiskapaikka meni sitten Michale Cainin leffalle Alfie josta Jud Law teki uuden version vuonna 2004. Luonnolisesti tää 60-luvulla tehty leffa on paljon parempi paremman pääosanäyttelijän ansiosta jonka varaan koko leffa rakentuu.

    Kasipaikalla onkin sitten The Graduate joka nyt on jonkin sortin leffaklasikko. Voisi kuvitella että niille jotka ovat tottuneet nyky leffojen tempoon niin leffan juonen etenemistahti tuntuisi liian hitaalta.

    Ysipaikalla on Planet of the Apes. Tää leffa pääsi nyt top 10 ihan sen takia kun katsoin leffan ekaa kertaa niin se loppukohtaus vaan teki niin suuren vaikutuksen. Olin siitä onnelisessa asemassa että kukaan ei ollut sitä mulle spoilannut/keronut joten se tuli täysin puskista.

    Kymmpipaikka olikin taas vaikea valinta. Ongelmaksi muodostui se että joitain noita harkintajoukossa olleita leffoja ei ole nähnyt pitkään aikaan. Päätin sitten antaa sen vikan pisteen The Pink Panther leffalle koska sen verran paljon naurua on Peter Sellersin näyttelemä Chief Insp. Jacques Clouseau elämääni tuonut.
     
  5. Swearengen Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Fortress Europe
    Erinomaisen tasokas elokuvavuosikymmen ja varsinkin viihteellisten genreleffojen suhteen helmiä täynnä. 60-luku oli myös suurella budjetilla valmistuneiden historiallisten pönötyseeposten vuosikymmen, mutta en niitä top-kymppiin tällä kertaa saanut mahtumaan. Oikein hyviä monet niistäkin ovat.

    Rupesin kirjoittamaan perusteluja, mutta saa jäädä pelkkään listaan, koska suurin osa on kuitenkin useimmille umpituttuja, eikä nyt huvita kliseitä toistella.

    Keskinäinen järjestys lähinnä muodon vuoksi kun se äänestykseen kuuluu. Järjestyskriteerinä tämän hetkinen mieltymys, eikä niinkään "objektiivinen" arvio kunkin leffan taiteellisesta tasosta. Esim. Lion in Winter ei sisällä elokuvallisesti mitään erikoista, mutta puhtaana näytelmäleffana kuitenkin yksi suosikkejani. Loput ovat kyllä vähintään genrensä mestariteoksia ja muutama sitten millä mittarilla tahansa elokuvien parhaimmistoa.


    1. The Good, the Bad and the Ugly (Sergio Leone)

    2. Dr. Strangelove... (Stanley Kubrick)

    3. The Wild Bunch (Sam Peckinpah)

    4. Once Upon a Time in the West (Leone)

    5. 2001 - A Space Odyssey (Kubrick)

    6. Rosemary's Baby (Roman Polanski)

    7. For A Few Dollars More (Leone)

    8. Psycho (Alfred Hitchcock)

    9. The Lion in Winter (Anthony Harvey)

    10. The Haunting (Robert Wise)
     
    Viimeksi muokattu: 22.04.2015 klo 00.27
  6. nikozwan Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    HIFK, Bruins, Pats
    1. The Good, the Bad and the Ugly (1966) - Tästä ei kilpailua. Voi hyvin olla kaikkien aikojen paras leffa omasta mielestäni.

    2. Dr. Strangelove (1964) - Loppukohtaus ei unohdu. Hauska, mutta viiltävä satiiri.

    3. Psycho (1960) - Kylmät väreet pelkästä ajatuksesta.

    4. 2001 - A Space Odyssey (1968) - Eeppinen. Pitkään pitänyt katsoa uudestaan. En muista paljoa, muuta kuin, että oli hyvä.

    5. Rosemary's Baby (1968) - Polanskin tapaan psykologisesti hyvin ahdistava leffa.

    6. The Guns of Navarone (1961) - Klassinen sotajännäri. Aikansa kovimpia nimiä pääosissa.

    7. The Dirty Dozen (1967) - Lapsuuden suosikkeja. Entisaikojen Inglorious Basterds.

    8. Lolita (1962) - Alkaa olla jo liikaa Kubrickia listalla, kertoo ehkä siitä, etten kuitenkaan ole 60-luvulta niin paljoa leffoja nähnyt.

    9. The Magnificent Seven (1960) - Yksi kaikkien aikojen länkkäri. Tekee aidosti kunnia Kurosawan alkuperäiselle.

    10. The Birds (1963) - Jotain perhanan kuumottavaa niissä linnuissa oli...

    Jep. Sen verran vaikeaa näitä oli kaivaa esiin, että tämä riittää meikäläiselle. Innolla jään kyllä lueskelemaan jos ketjua jatketaan pidemmälle menneisyyteen, mutta oma leffatietämys ei enää tämän kauemmas kanna. Vintsukalle kiitokset hienoista ketjuista!
     
  7. Klose16 Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Die Deutsche Nationalmannschaft
    1960-luvun parhaat leffat

    1. The Good, The Bad, The Ugly (1968)
    2. For a Few Dollars More (1965)
    3. One-Eyed Jacks (1961)
    4. The Girl Who Knew Too Much (1963)
    5. Diabolik (1968)
    6. 2001 Space Odyssey (1968)
    7. Butch Cassidy and the Sundance Kid (1969)
    8. Peeping Tom (1960)
    9. Spartacus (1960)
    10. One Million Years B.C. (1966)


    Länkkärien kulta-aikaa selkeästi.

    Lähellä listaa:

    Psycho
    Once Upon a Time in the West
    Blow-Up


    Lisäksi harkinnassa ainakin nämä:

    Planet of the Apes
    Goldfinger
    Fistful of Dollars
    Night of the Living Dead
    Cape Fear
    Marnie
    Hang` em High
     
  8. TomiP Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Jyp, Suomi
    Lainaus:
    Nuo Leonen länkkärit voi tulkita parodioksi perinteisistä länkkäreistä. Tämä näkökulma antaa uudenlaisen katselukokemuksen.
     
  9. Musta Nuoli Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
    Aloin taas laatimaan aiempien vuosikymmenäänestyksien tapaan ns. pitkää listaa eli jokaiselta 1960-luvun vuodelta omaa listaansa sen vuoden kohokohdista, joista sitten valitsisin top-kympin. Aiemmin nämä listat ovat tuottaneet kymmeniä elokuvia, yleensä vähintään puolensataa elokuvaa.

    Tällä kertaa totesin tehtävän mahdottomaksi. Ei tietenkään siksi, etteikö elokuvia pitkälle listalle tulisi eikä siksi, etteikö taso riittäisi vaan aivan päinvastaisesta syystä. 1960-luku on yksi elokuvan mahtivuosikymmenistä, ja jo yksistään kotimaisen elokuvan tason suhteen niin vahva, ettei kotimaisen elokuvan vuosikymmeniä ole kovin monta johon tasoa edes verrata.

    Siitä syystä päätinkin, että vähintään sadan elokuvan pitkän listan laatimisen sijasta laitan suoraan top-listani enemmän tai vähemmän lonkalta, ottaen mukaan sekä kotimaisen elokuvan huiput, eniten ja useimmin katsomani viihdeklassikot sekä pari muusta syystä unohtumatonta ja laaja-alaisesti vaikuttanutta ilmiötä.

    1. From Russia With Love (1963) - paras Bond, aikakautensa paras ja toimivin seikkailutoimintaviihde-elokuva. Lajinsa valio.
    2. Vain muutaman dollarin tähden (1965) - dollaritrilogian mieleenpainuvin ja intensiivisin osa, siksi myös dollaritrilogian paras osa - mitenkään muiden osien ansioita väheksymättä, päin vastoin.
    3. Psyko (1960) - Hitchcockin mestariteos, joka aikoinaan räjäytti kaikki konventiot kauhuelokuvista ja joka nykyään on vaikuttanut loppumattomaan määrään elokuvia. Suihkukohtaus hyytää yhä, samoin Anthony Perkinsin häiritsevä roolityöskentely.
    4. Komisario Palmun erehdys (1960) - Kassilan mestariteos valittiin pari vuotta sitten parhaaksi suomalaiseksi elokuvaksi, joten kumma se olisi, jos sitä ei minun listaltani löytyisi. Waltarin teksti on mestarillinen, Kassilan ohjaus samoin.
    5. Maija Poppanen (1964) - kerta kaikkiaan ihastuttava lastenelokuva, jossa alkuperäisromaanin taika yhdistettynä Disney-koneistoon ja Julie Andrewsin näyttelijäsuoritukseen tuottaa elokuvamagiaa. Supercalifragilisticexpialidocious!
    6. The Producers - Kevät koittaa Hitlerille (1967) - Mel Brooksin varhaistuotanto on hänen parhaimpiaan, edelleen pistämätön satiiri sekä Hollywoodin koneistosta, juutalaisista ja myös itse Aatusta siinä sivussa.
    7. Seitsemän rohkeaa miestä (1960) - toki uusintaversio Kurosawan teoksesta, mutta yhtä kaikki ikoninen lännenelokuva ja viimeisiä vanhan liiton Hollywood-westernejä, jossa oli jo ripaus uuden ajan synkempiä sävyjä.
    8. Rosemaryn painajainen (1968) - toinen olennainen 1960-luvun kauhuelokuva, jossa uskonnollis-psykologiset kauhuelementit vietiin uusiin ulottuvuuksiin. Jo tunnari on hyytävä kaikessa lapsenomaisessa tuutulauluhyräilyssään, samoin kuin tavallisen naapurien takana piilevä arkipäivän pahuus ja pimeys.
    9. Apinoiden planeetta (1968) - syystäkin kestänyt aikaa ja poikinut useita jatko-osia ja uusintaversioita, yksikään ei ole alkuperäistä ylittänyt. Loppukohtaus hätkähdyttää yhä, ja Charles Hestonin väkivahva näyttelijäntyö tuntuu tulevan ruudusta ulos. "Take your stinking paws off me, you damn dirty ape" on myös kuolematon repliikki, tosin sitä ei kannata ehkä muistella ääneen missään Harlemissa tai Tikkurilan lähijunissa väärinkäsityksien välttämiseksi.
    10. Batman: The Movie (1966) - jos nykyään moni asia on olevinaan franchise tai ilmiö, niin 1960-luvun Batman-elokuva on sitä aidosti. Käsittämätön ilmiö ja kokonaisen sukupolven kulttuurisesti kattava populaari-ikoni, ja Bat-elokuvana edelleen paljon hauskempi, viihdyttävämpi ja toimivampi kuin vaikkapa Joel Schumacherin näkemykset aiheesta. Nykyään Batman on oletusarvoisesti hymytön yrmy, mutta sellainen hän ei ollut moneen vuosikymmeneen vaan letkeän satiirinen hahmo jolla oli lyhyet kalsarit pitkiksiensä päällä. Minäkin pidän enemmän esim. Nolanin tulkinnoista (ja Burtonin), mutta nautin siitä huolimatta 60-luvun Batmanin letkeästä menosta ja lainattavien repliikkien sumasta.

    Kyllä top-listalle olisivat kuuluneet myös Yojimbo, loput dollari-trilogiasta, Kultasormi, Pekka ja Pätkä neekereinä, X-Paroni, Kaasua Komisario Palmu, Django (se ainoa oikea eli alkuperäinen), Likainen tusina sekä Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa muiden muassa, mutta näillä mennään tällä erää.

    Listalleni ei olisi kuulunut yhtään Godardia tai muutakaan ranskalaisen uuden aallon yliarvostettua ja ylikanonisoitua skeidaa, joiden elokuvalliset ansiot ovat monesti sattumanvaraiset ja joiden yletön arvonnousu johtunee siitä, että niiden tekijät olivat tulipunaisia marxilaisia ja täten eurooppalaisen "älymystön" suosiossa, sillä Yhdysvallathan oli se suuri saatana vasuri"älymystölle" kuten se tuntuu olevan edelleenkin. Euroopasta on tullut ja tulee paljon loistavia elokuvia, mutta se ei tee eikä ole koskaan tehnyt mistään teoksesta yhdysvaltalaista elokuvaa tasokkaampaa, että se on tehty ideologisen palon saattelemana.
     
  10. regularflex Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Ässät
    60-luvun leffat:

    Tämä oli kova vuosikymmen ja päällimmäisinä mieleen nousevat sanat tai nimet Clint Eastwood, James Bond, Western, Ennio Morricone… 1960-luku on minun mieleeni jäänyt erittäin maskuliinisena vuosikymmenenä, kun valkokankaita hallitsivat erittäin karismaattiset miestähdet. Pidemmittä puheitta, tässä on minun listani.

    Huuliharppukostaja (Once upon a time in west) – Tämä Charles Bronsonin tähdittämä kostotarina mystisestä sankarista huuliharppunsa kera kiilaa koko vuosikymmenen ykköspaikalle. Elokuvamusiikki on aivan huikeaa Ennio Morriconen käsialaa ja elokuvan jaksaa katsoa vaikka kolme kertaa putkeen saman vuorokauden sisällä terveisin nimimerkki ”kokemusta löytyy”. Claudia Cardinale on hehkeimmillään tämän elokuvan aikoihin, joten siinäkään ei valittamista. Hipoo täydellistä elokuvaa.

    Hyvät pahat ja rumat – Myös kakkospaikalta löytyy Western, kun Clint Eastwoodin sekä Lee Van Cleefin tähdittämä spaghettiwestern onnistui myös erinomaisesti. Eastwoodin jopa lähes kuolematon maine juontaa perustansa 60-luvulle ja tämä leffa ei suinkaan ole ollut maineen rakentamisessa se vähäisin tekijä. Jälleen maininta elokuvamusiikille, joka on tässäkin leffassa Ennio Morriconen käsialaa.

    Goldfinger – Tähän väliin nousee Bond leffa. Sean Connery, Gert Fröbe sekä Shirley Basseyn mahtipontisesti laulama tunnari. Juoni on toimiva, leffassa on sopivasti huumoria ja kuka nyt voisi unohtaa Pussy Galoren nimeä sen kuullessaan.

    Breakfast at Tiffany’s – Vaikka vuosikymmen olikin melko maskuliinisten elokuvien vuosikymmen, niin kyllä joukkoon mahtuu hempeämpiäkin teoksia. Tämä Hepburnin tähdittämä elokuva nousee myös listalle.

    Kuin Surmaisi Satakielen – Gregory Peck osaa työnsä näytellessään tässä rotuerottelua ja rasisimia käsittelevässä huippuleffassa.

    Kuka Pelkää Virginia Woolfia – Vanhapariskunta Elizabeth Taylor sekä Richard Burton laittavat tuulemaan, kun nuorempi pariskunta on visiitillä. Olivatko nämä ne unelmien appivanhemmat?

    Elät vain kahdesti – Toinen listalle nouseva Bond. Tämä ohittaa tunnesyistä From Russia with Loven. Japaniin sijoittuva Conneryn tähdittämä Bond, jonka piti jäädä Conneryn viimeiseksi Bondiksi.

    The Guns Of Navarone – Huippunäyttelijät oli saatu tähän sotaelokuvaan ja lopputulos on vakuuttava.

    Bullitt – Elokuvahistorian paras takaa-ajokohtaus löytyy tästä elokuvasta, kun Mustang 1968 ja Charger 1968 kaahailevat läpi San Fanciscon katujen. Steve McQueen esittää Bullittia ja on kyllä hyvä roolissaan.

    Komisario Palmun erehdys – Joel Rinne, Leo Jokela sekä Matti Ranin muodostivat suomalaisille tutun kolmikon tässä murhamysteerissä. Lopun kohtaus on kyllä uskomattoman intensiivinen ja siitä pisteet Matti Kassilalle. ”Butler – tuo kermaa kissalle… Luuletko että minä sen juon”
     
  11. Buster Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Jokerit, Brian O'Neill
    Vaikea karsia kymmenen listalle, todella vaikea saattaa ne järjestykseen ja kunniamainintojen määrästä meinasi tulla loputon. Kolmen kärjessä on oikeat elokuvat, mutta järjestys.... Samaten melko varma, että jos nykypäivänä katselisin kaikki nämä viestissäni mainitsemani leffat, niin sijoitukset vaihtuisivat. Loppua kohti piti vähän karsia perusteluja, että ehtii töihin. Tuskin mitään tärkeää jäi satuilematta.

    1. Hyvät, pahat ja rumat (1966)
    - Olen kaikkiruokainen ja ennakkoluuloton leffojen suhteen, mutta jos pitäisi yksi yleisluontoinen genre nimetä, jonka tuotoksia en aina välittäisi katsoa, niin se on western. Niitä on tullut nähtyä liikaa ja ne muistuttavat yleensä liikaa toisiaan. Lisäksi ei ihan tahdo iskeä hyvä vs. paha ja miehet on (herras)Miehiä. Juoppo sivuhahmo ja kersat, jotka ovat yli-innokaita, mutta hieman naiiveja isänsä poikia jne. Harvoin on mielenkiintoisia ja valtavirrasta poikkeavia henkilöhahmoja, teknisesti ei ole mitään ihmeempiä tarjolla ja dialogikin on "suoraa". Yleensä sitä on vieläpä liikaa. Mutta sitten on Sergio Leone ja spagettiwestern, josta homma ei mielestäni enää muutu paremmaksi. Sori John Ford. Leonen länkkäreissä mysteeriset, hiljaiset ja likaiset, hikiset Miehet painavat pölyisessä, likaisessa ja kuumassa lännessä rahan perässä. Et voi luottaa keneenkään. Enemmän (ja väkivaltaisempaa) toimintaa ja vähemmän puhetta. Hahmot sanoivat intensiivisten lähikuvien myötä enemmän ollessaan hiljaa kuin puhuessaan. Ja toiminnankin paras, sekä jännittävin osa on se hetki ennen varsinaista toimintaa. Hiljaisuus, katseet jne. Voisinpa itseasiassa katsella tämän helmen uudestaan, koska olen sen vain kertaalleen nähnyt kokonaan alusta loppuun saakka. Silloin oli iho kananlihalla huomattavasti useammin kuin kerran.

    2. Huuliharppukostaja (1968)
    - Leonen hieman amerikkalaisempi western, jossa itse Leonen villin lännen tunnelma näyttäytyy kaikkein parhaimmin. Eeppinen/myyttinen, laaja ja kaunis, mutta samalla petollinen ja julma. Ja tunnelmaa vahvistaa entisestään Ennio Morriconen kaunis ja tunteikas musiikki. Tämä onkin jo kulutettu useamman kerran läpi.

    3. Psyko (1960)
    - Varmasti yksi kaikkein kuuluisimpia elokuvia kenties maailman tunnistettavimmalta ohjaajalta. Halvalla ja b-tason leffoja mukaillen tehty. Takana on niin rautainen ja hioutunut ammattitaito, että lopputulos on historiaa. Mukaan on vieläpä saatu väännettyä sensuurin ohi vessa, joka vieläpä huuhdotaan elokuvassa. Oli ne Haysn koodin ajat hienoja kun tuollaisista asioista väännettiin. Valitettavasti leffa on tosiaan sen verran ikoninen, että itselläkin oli ydintapahtumat hyvin jo hallussa ennen kuin elokuvan katselin. Mutta olihan silti itse kokemus jännä, vaikka osasi tietää mitä oli tulossa. Onneksi ei tarvitse alkaa Hitchcockin leffoja säätää parhausjärjestykseen, ei tulisi yhtään mitään.

    4. Rosemary's Baby (1968)
    - Sain Netflixiin tässä kuussa kuukauden ilmaisaikaa ja olen katsellut sieltä näissä äänestyksessä ilmi tulleita leffoja, joita on näkemättä. Mutta katsoin sieltä myös tämän klassikon. Hieman välttelin tätä, koska IMDB:ssä seisoo tyyppinä kauhu ja muistaakseni kun viimeksi tule töllöstä, niin ohjelmakuvauksessa mainittiin kauhuelokuvaksi. Mutta ei tässä mitään halpoja säikyttelyjä ole. Sen sijaan läsnä on erittäin taidokkaasti ylläpidetty tunne siitä, että kaikki ei ole kohdallaan ja kiusoittelevasti koko leffan odottaa sitä säikäytyksen hetkeä. Vähän sama fiilis tuli hiljattain tuoreemman elokuvan kohdalla, nimittäin Dennis Villeneuven Enemyn. Tosin sen kohdalla taas tuli lopulta kohtalainen freakout, mutta ei siitä aiheesta sen enempää. Palatakseni taas Polanskin Rosemaryyn, niin helvetin hyvin tehty ja rautaiset näyttelijäsuoritukset läpikotaisin. Pitää katsojan jatkuvasti varpaillaan ja arvailemassa.

    5. To Kill a Mockingbird (1962)
    - Pohjautuu Harper Leen samannimiseen jenkkikirjallisuuden klassikkoon, joka on omalla lukulistalla, mutta kun olen hieman hitaahko lukija. Pidän oikeussalidraamoista, Gregory Peckistä ja sosiaalista epätasaarvoa, tai tässä tapauksessa rasisimia, käsittelevistä leffoista. En yleensä pidä lapsista elokuvissa, koska ne ovat harvoin luonnollisia tai uskottavia. Johtui se sitten mistä tahansa. Poikkeuksia toki löytyy ja tässä on yksi. Suosittelen todellakin.

    6. Tystnaden (1963)
    - Nyt kun luin tuolta muualta, niin tosiaankin David Lynchmainen tunnelma. Kaksi siskosta majailee hotellissa, toinen näistä tekee kuolemaa ja toinen on ns. vapaa seksuaalinen sielu. Näillä mukana oli vielä poika (en muista kumman oli...), joka puolestaan vaeltelee yksinäisenä hotellissa leikkien aina vain oudompien hahmojen kanssa. Ajatuksia herättävä, outo ja toisaalta voimakas katsomiskokemus.

    7. Midnight Cowboy (1969)
    - Naiivi Joe Buck lähtee maalta kaupunkiin päätyen miesprostituoiduksi. On huumoria ja on mielenkiintoinen kahden huippunäyttelijäkaksikko Hoffmanin, sekä Voightin muodossa.

    8. Le journal d'une femme de chambre (1964)
    - Luis Bunuel ja ilahduttavan yksinkertainen elokuva. Toki jälleen Bunuel hyökkää yläluokkia vastaan. Pääosassa nätti Jean Moreau. Eli kamarineito Pariisista päätyy uuteen työhön maalle outoon taloon, jossa talon vaimo on frigidi, mies metsästää riistaa ja naisia. Tämän lisäksi saman katon alta löytyy miehen isä, jolla on jonkinlainen kenkäfetissi. Muista talosta työskentelevistä ihmisistä mainittavin on renki-Joseph, joka on fasisti. Oman mausteensa henkilöiden kirjoon tuovat vielä oudot naapurit.

    9. 2001: A Space Odyssey (1969)
    Leffa josta löytyy teknistä taitoa ja mielikuvitusta. Mistä tämä kaikkinensa kertoo? Kuka tietää.

    10. Charade (1963)
    - Iki-ihana Audrey Hepburn kuuluu myöskin niihin omiin suosikkeihini, jotka ovat valkokangasta kuunaan somistaneet. Leffa on ohjaaja Stanley Donenilta hieman hitchcockmainen. Muutenkin kuin pelkästään Cary Grantin osalta. Grantin hahmo tapaa naisen Pariisissa ja pian nainen tarvitsee apua kun selviää, että naisen mies on murhattu. Siitä alkaakin hiljalleen valua vauhtiin tapahtumaketju, josta ei puutu käänteitä, vauhtia, tai pilkettä silmäkulmasta.

    Kunniamaininnat:

    1960: Les Yeux Sans Visage, The Apartment, The Fugitive Kind, Inherit The Wind, La Dolce Vita
    1961: Såsom i en spegel, Breakfast at Tiffanys, The Guns of Navarone
    1962: Noz w wodzie, Cape Fear, Lawrence of Arabia, The Longest Day
    1963: Nattvardsgästerna, Tengoku to jigoku, Le Mepris, 8½, From Russia With Love
    1964: Dr. Strangelove, Goldfinger, A Fistful of Dollars, Fantomas
    1965: For A Few Dollars More, Alphaville, The Spy Who Came In From The Cold, The Sound of Music, Doctor Zhivago
    1966: Seconds, Who's Afraid of Virginia Woolf, A Man for All Seasons
    1967: The Night Of The Generals, Two For The Road, In the Heat of the Night, Belle de jour, The Graduate, Cool Hand Luke, Bonnie And Clyde
    1968: La mariee etait en noir, Night Of The Living Dead, Where Eagles Dare
    1969: Butch Cassidy and the Sundance Kid, The Wild Bunch
     
  12. Everton Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    KooKoo
    Ei tämäkään mikään helppo rasti ole. Mutta tässä suhteellisen konservatiiviset ääneni.

    1. Hyvät, pahat ja rumat
    2. Butch ja Kid - Auringonlaskun ratsastajat
    3. Rosemaryn painajainen
    4. Psyko
    5. Yön kuumuudessa (In the Heat of the Night)
    6. Miehuuskoe
    7. Night of the Living Dead
    8. Likainen tusina
    9. Peeping Tom
    10. Cape Fear

    Hyvät, pahat ja rumat aika selkeästi ykköseksi. On koko elokuvahistorian ehdottomia klassikoita. Tosin
    Kourallinen dollareita, Vain muutaman dollarin tähden tai Huuliharppukostaja ovat hienoja länkkäreitä nekin, mutta tällä mennään.

    Butchin ja Kidin loppukohtaus on puolestaan kaikessa traagisuudessaan mahdotonta ylittää. Huolimatta siitä, että justiinsa katsoin dokumentin parivaljakosta telkusta ja tajusin vasta siitä, kuinka vahvasti romantisoitu versio todellisuudesta leffa oli. Bonnie and Clyde lienee luonteva mainita kehujen kanssa tässä yhteydessä, vaikkei listalleni mahtunutkaan.

    Kauhuklassikoista Rosemaryn beibi pääsee kolmossijalle. Tosi ahdistava ja tosi hyvä. Psykossa on vielä enemmän todellista kauhu-shokki-hui -efektiä, mutta se on sen verran kuluneempi näistä klassikoista, että saa tyytyä nelossijaan.

    Keskimmäiset sijat sitten draamalle. Yön kuumuudessa oli käsittääkseni omana aikanaan hyvin rohkea elokuva. Lolita oli kanssa varsin rohkea, mutta jääköön seksuaalisuus nyt kuitenkin Miehuuskokeen varaan... Keskiyön Cowboy kuuluu kanssa näiden vuosien laadukkaisiin draamaelokuviin.

    Sitten jotain ihan muuta, eli Night of The Living Dead - joka vei kauhugenren ihan uudelle tasolle.

    60-luvulla tehtiin myös paljon hyviä sotaleffoja, etenkin Alistair MacLeanin kirjoista tehdyt pätkät on jäänyt mieleen. Listalle valkkasin Likaisen tusinan, mutta olisi ehkä voinut olla Navaronen tykit tai Kotkat kuuntelevat.

    Loput sijat menevät kuitenkin kauhun - tai psykologisen jännityksen - puolelle. Peeping Tom on outo klassikko ja Cape Fear toimii niin orggis- kuin uusioversionakin.

    Jos tää olisi ollut Top-20 -lista, niin mukaan olisi mahtuneet vielä kiistattomat klassikot 2001: Avaruusseikkailu ja Easy Rider, komediaosastolta Kevät koittaa Hitlerille, kulttipuolen esimerkkinä Faster, Pussycat! Kill! Kill!, ainoana suomalaisena Pojat sekä vielä Kapina laivalla (Mutiny on the Bounty).

    Toivoisin kyllä vielä 50-luvultakin äänestystä, vaikka oman rivin kasaaminenkin saattaa mennä haastelliseksi. Ihan mielenkiintoista olisi kuitenkin kahlata nuokin luettelot läpi ja tsekata, mitä kaikkea siltä vuosikymmeneltä on nähnyt. Sitä vanhemmat menisikin sitten jo mun osalta varmaan silkaksi chapliniksi, eli one more time ja that's it @Vintsukka
     
  13. Hande75 Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Jokerit, LFC, RoPS, NYG, Suomi, Argentiina, ANA
    1. Hyvät, pahat ja rumat
    2. Kourallinen dollareita
    3. Vain muutaman dollarin nähden
    4. 007 - Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa
    5. 007 ja Kultasormi
    6. Tuomitun kosto
    7. Rosemaryn painajainen
    8. Linnut
    9. Likainen tusina
    10. Kova kuin kivi
     
  14. Barcelona Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat
    Lainaus:
    Täytyy sen verran kommentoida että tän leffan näkeminen jonkun listillä oli tavallaan aika yllätys. Muistan kuinka muksuna serkku nauhoteli noita jaksoja mulle joltain taivaskanavalta ja toi sitten mulle niitä katsottavaksi. Toi tv-sarja oli kyllä kova juttu kun olin 10 v. YLE Teemahan eilen julkaisi että alkaa esittämään tota legendaarista sarjaa 1.6. ja toi leffa esitetään 6.6.

    Ja littipeukku myös tolle listasi ykkösvalinalle "From Russia With Love". On kyllä yksi parhaista Bondeista mikä on tehty. Pitkään mietin pistänkö sen vaiko Thunderballin omalle listalle. Ihan jokaista Conneryn Bondia en viitsinyt laittaa listalle kun ois menny tylsäksi. :D
     
  15. Johannes Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    HIFK, jääkiekko.
    Tässä 60-luvun lista ja katsottavuus yhä edelleen pääkriteeri.
    1. Psyko
    2. 2001 avaruusseikkailu
    3. Linnut
    4. Miehuuskoe
    5. Help (Beatles)
    6. Rosemaryn painajainen
    7. Inho (Polanski)
    8. Komisaario Palmun erehdys
    9. Kevät koittaa Hitlerille
    10. Butch ja Kid
     
  16. Hande75 Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Jokerit, LFC, RoPS, NYG, Suomi, Argentiina, ANA
    Lainaus:
    3. Vain muutaman dollarin tähden

    Vain muokkauseston tähden...
     
  17. Yläpesä Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Ilves
    1 2001: A Space Odyssey (Kubrick). Kenties tajuntaani eniten vaikuttaneita elokuvia. Raivostun joka kerta kun joku seuralainen alkaa höpöttää leffan aikana tai lähtee käymään vessassa. Kubrickin ja Clarken yhteistyö tuotti ylittämättömän vertailukohdan scifille.
    2 Belle de jour (Buñuel). Buñuelin kliinisen tarkka ja hypnoottinen kuvaelma rakkaudennälkäisestä kotirouvasta joka tylsistyy kuoliaaksi kunnes löytää paikkansa ja häntä tarvitsevat miehet.
    3 Les parapluies de Cherbourg (Demy). Oopperan tavoin läpilaulettu rakkaustarina joka sulattaa paatuneimmankin persun sydämen. Michel Legrandin musiikki jää ikuisesti väräjämään universumiin senkin jälkeen kun maapallo on vain kärähtänyttä tuhkaa.
    4 Ostre sledované vlaky (Tarkoin vartioidut junat) (Menzel). Intiimi, tarkka ja hyväntuulinen draama junanasemalla työskentelevän nuorukaisen rakastumisesta ja elämästä noin muutenkin. Sisältää yhden elokuvahistorian eroottisimmista kohtauksista jossa jokaisen byrokraatin tärkeimmällä työkalulla on merkittävä rooli. Pieni pätkä ytubesta.
    5 C'era una volta il West (Leone). Lännenooppera, jossa musiikki, lavasteet ja tarina ovat kaikki kohdallaan. Suurempi ja painavampi kuin Mount Rushmore.
    6 One, Two, Three (Wilder). Konekivääridialogilla ryyditetty räävitön komedia muurilla jaetun Berliinin ympärillä juutalaisten, natsien ja kommareiden kustannuksella. Vain fiksuille.
    7 Limonádový Joe aneb Konská opera (Limonadi Joe) (Lipsky). Stetson Cityn laulava pyssysankari, joka taistelee whiskysaatiota vastaan herkkujuomaansa Kola Lokaa lipittäen, on vielä kuvausta uskomattomampikin kokemus. Hykerryttävän hauska parodia ja aikansa itätuulien edustaja.
    8 Playtime (Tati). Taloudelliseen katastrofiin viettänyt elokuva, jossa ei ole juonta vaan mielipuolinen jatkumo erillisiä kohtauksia samaan henkeen kuin Enoni on toista maata-menestyksessä: maalainen törmää moderniin. Youtube-traileri joka saa ihastuksesta soikeaksi.
    9 Yôjinbô (Kurosawa). Onnensoturi veijaritarinassa. Suuren esikuvana lännenfilmeille ja mm. Kouralliselle dollareita joka on 1:1 jenkki-re-make.
    10 Fahrenheit 451 (Truffaut). Teki jo lapsena omituisen mystisen vaikutuksen meikäläiseen kirjatoukkaan. Ajatus kirjoitusvastaisesta yhteiskunnasta on putinistisen looginen ja pelottava.
    -----------------
    Lähelle harkittavaksi pääsivät:

    Rosemary's baby (Polanski)
    Lolita (Kubrick)
    La muerte de un burócrata (Gutiérrez Alea)
    Psycho (Hitchcock)
    Dr. Strangelove or: How I Learned to Stop Worrying and Love the Bomb (Kubrick)
    The Apartment (Wilder)
    -----------------
    Jo selvästi kauempana olivat nämä joka hyllyyn kuuluvat merkkiteokset:

    The Manchurian Candidate (Frankenheimer)
    Bullitt (Yates)
    Tengoku to jigoku (Kurosawa)
    The Great Escape (Sturges)
    Akahige (Kurosawa)
    Cool Hand Luke (Rosenberg)
    Tsubaki Sanjûrô (Kurosawa)
    Butch Cassidy and the Sundance Kid (Hill)
    Z (Costa-Gavras)
    Il buono, il brutto, il cattivo (Leone)
    Per qualche dollaro in più (Leone)
    Per un pugno di dollari (Leone)
    What Ever Happened to Baby Jane? (Aldrich)
    La dolce vita (Fellini)
    The Miracle Worker (Penn)
    The Man Who Shot Liberty Valance (Ford)
    The Hustler (Rossen)

    Kolmekymmentä vielä poistin tästä listauksesta. Huikea vuosikymmen! Arkisia synkkiäkin aiheita, länkkäreiden ja komedian voimakautta. Minulla on Bergmanin kokoinen valtava aukko sivistyksessä - milloin se täytetään? Mihin Godard on kadonnut kartalta? Vain kaksi Deneuvea kymmenikköön - alkaako rouvan magnetismi jo hellittää?
     
    Viimeksi muokattu: 24.04.2015 klo 19.09
  18. Höylis Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    KooKoo
    1. Hyvät, pahat jarumat
    2. 007 ja Kultasormi.
    3. Kourallinen dollareita
    4. Butch ja Kid - Auringonlaskun ratsastajat
    5. Vain muutaman dollarin tähden
    6. Linnut
    7. Psyko
    8. Salainen agentti 007 Istanbulissa
    9. Navaronen tykit
    10. Bullitt
     
  19. Vintsukka Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Tappara, Suomi, Panthers
    Eiköhän se lista tässä ole.

    1. Stanley Kubrick: 2001: A Space Odyssey (1968)
    2. Stanley Kubrick: Dr. Strangelove (1964)
    3. Matti Kassila: Kaasua, komisario Palmu! (1961)
    4. John Frankenheimer: The Manchurian Candidate (1962)
    5. Roman Polanski: Rosemary's Baby (1968)
    6. Alfred Hitchcock: Psycho (1960)
    7. Frank Perry: The Swimmer (1968)
    8. Stanley Kramer: It's a Mad, Mad, Mad, Mad World (1963)
    9. Matti Kassila: Komisario Palmun erehdys (1960)
    10. Terence Young: From Russia with Love (1963)

    2001 on minulle se kaikkien aikojen paras elokuva, johon ei kyllästy ikinä. Strangelove yksi parhaista komedioista ikinä. Palmuista Kaasua on aina iskenyt Erehdystä paremmin, eikä vähiten Pentti Siimeksen roolityön ansiosta. Swimmerin näin vasta muutama viikko sitten ensi kertaa, mutta teki vaikutuksen. Toki saattaisi liikkua mihin suuntaan vaan kun saa vähän etäisyyttä. Ja kyymppipaikalle kiintiö-Bond, vaikea oli valinta From Russian ja Majestyn välillä, mutta tuohon päädyin. En tajua kuinka Thunderball voi olla jonkun listalla, sehän on Conneryn Bondeista ylivoimaisesti huonoin.
     
  20. L. Paraske Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Kärpät, Suomi
    Mä olen vähän sitä mieltä, että itse asiassa 60-luku ei pärjää tasokkuudessaan naapureilleen 50- ja 70-luvuille mitä elokuviin tulee. Toki aimoannos loistavia elokuvia löytyy ja paljon murrosta erityisesti Euroopassa uusine aaltoineen mutta myös Hollywoodissa. Tällaisen listan sain aikaiseksi:

    1. 2001: A Space Odyssey (2001: Avaruusseikkailu)
    2. Dr. Strangelove or: How I Learned to Stop Worrying and Love the Bomb (Tohtori Outolempi jne.)
    3. Playtime
    4. Once Upon a Time in the West (Huuliharppukostaja)
    5. The Manchurian Candidate (Mantsuurian kandidaatti)
    6. Psycho (Psyko)
    7. Les Parapluies de Cherbourg (Cherbourgin sateenvarjot)
    8. Repulsion (Inho)
    9. Lawrence of Arabia (Arabian Lawrence)
    10. In Cold Blood (Kylmäverisesti)

    ---

    Midnight Cowboy
    Nattvardsgästerna
    To Kill a Mockingbird
    The Apartment
    Komisario Palmun erehdys (paras kotimainen)
    The Sound of Music

    Jenkkipää edellä siis edelleen mennään. Sattumalta kärkikaksikko on samalla tavalla yhtä Kubrickia kuin Vintsukalla edellä, mutta eihän tuota kaksikkoa voi mikään sivuuttaa. Tatin Playtime, vaikka melkein tuhosikin ohjaajan itsensä, on aikalailla täydellinen mestariteos, muttei siltikään ohjaajansa paras. Huuliharppukostaja, Psyko, Arabian Lawrence...näiden kohdalla niiden loistokkuutta harvempi kieltää. Mantsuurian kandidaatti on saakelin kylmä ja pohjattoman synkkä kylmän sodan elokuva, mutta löydän siitä myös riipaisevaa huumoria. Cherbourgin sateenvarjot on visuaalisesti kauneimpia elokuvia mitä tiedän (josta toki Catherine Deneuven ansiota on suurin osa), Inhoa pidän Polanskin kauhuelokuvista parhaana ja Kylmäverisesti on upea kylmäverinen kuvaus Capoten romaanista.

    Lainaus:
    Bond-asiantuntija en ole, mutta jokunen vuosi sitten näitä Conneryn Bondeja katselin läpi ja kyllähän niistä ylivoimaisesti huonoin ja naurettavin oli You Only Live Twice. Oikeastaan vain Man with the Golden Gun myöhemmistäkään Bondeista onnistuu tuon alittamaan. Olkoonkin tosin että ainakin se Brosnanin aikainen näkymätön auto -spedeilyleffa on näkemättä.
     
  21. Jupe Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Helsingin IFK
    Äh, tämä on jo vaikeampaa. Perustan siihen että olen nähnyt suurelta osin vain legendoja ja sitten komedioita jotka ovat hauskuuttaneet vuosikaudet kuten Jerry Lewisit jne, huomattavasti vähemmän sitä massaa joka antaisi enemmän perspektiiviä vuosikymmenen tuotantoon. Tiedä sitten vaikka olisin nähnyt tuhat elokuvaa 60-luvulta olisiko kuitenkin samat elokuvat kärjessä. Tästä aiemminkin täällä puhuin, tuosta suunnasta ajateltuna oli reilumpaa rankata tutumpia vuosikymmeniä koska on nähnyt paljon legendaa ja shittiä ja kaikkea siltä väliltä.

    Ja sitten iso pointti mikä oli 70-luvun äänestyksessäkin, olen nähnyt paljon legendaarisia elokuvia kun olen ollut nuori, himassa pyöri elokuvia paljon, joten voi olla hatarat muistikuvat ja toisekseen olen huono katsomaan elokuvia uudestaan kun kuitenkin tiedän mitä siinä lopulta käy.

    Tästä aloitetaan:
    1960: Psycho, Spartacus, La dolce Vita, The Magnificent Seven, Poikamiesboksi, Ocean's Eleven, Komisaario Palmun Erehdys, Pekka ja Pätkä Neekereinä
    1961: Aamiainen Tiffanylla, Suurkaupungin Hait, Yojimbo, La Notte. Kaasua Komisario Palmu
    1962: Arabian Lawrence, Lolita, Dr. No, Manchurian Kandidaatti, Cape Fear, Sanjuro, Kiihotus, Pojat, Tähdet Kertovat- Palmu
    1963: Suuri Pakoretki, Linnut, Kleopatra, The Pink Panther, Bond Istanbulissa, 8½, Tohtori Jekyll & Mr. Hyde, Korppi,
    1964: Tohtori Outolempi, Bond Kultasormi, Kourallinen Dollareita, The Fall Of A Roman Empire, Viva Las Vegas, Chigagon Robin Hood, Jerry Neropattina, Laukaus Pimeässä, Juna, Tappajat,
    1965: Bond Pallosalama, Vain Muutaman Dollarin Tähden, Faster Pussycat Kill! Kill! Jerry- Perheen Musta Lammas,
    1966: Hyvät Pahat Ja Rumat, Django, Grand Prix, Käpy Selän Alla
    1967: Miehuuskoe, Lannistumaton Luke, Bonnie and Clyde, Bond Elät vain kahdesti, Likainen Tusina, Casino Royale, In THe Heat Of The Night, Sormi Liipasimella, The Trip
    1968: Avaruusseikkailu 2001, Huuliharppukostaja, Rosemaryn Painajainen, Apinoiden Planeetta, Bullit, Hirttäkää Heidät, The Party, Vihreät Baretit, Yellow Submarine, Rautainen Coogan, Noin Seitsemän Veljestä
    1969: Butch ja Kid - Auringon laskun Ratsastajat, Easy Rider, Italian Job, Keskiyön Cowboy, Hurja joukko, Satyricon, Winning.

    Huh huh mikä seulominen sadoista elokuvista, paljon saattoi mennä ohi mutta uskoisin että tuosta se kärkikymmenikkö löytyy. Palaan listan kanssa asiaan parin päivän sisällä.

    _
     
  22. Barcelona Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat
    Lainaus:
    Itse diggaan bond-leffoista todella paljon ja omissa listoissa toi "You Only Live Twice" on ehkä se toiseksi paskin bond-leffa. Toi mainitsemasi "Die another day" on se paskin.

    Mutta se mikä itseä tökkii tossa "You Only Live Twice":ssa on se että sitä ensinnäkin ajan hammas mutustellu aika pahasti, joka näkyy erikoistehosteissa. Myös Austin Powers leffojen jälkeen You Only Live Twicen lavastus/puvustus aiheuttaa noihin Powers leffoihin koomisen flashbäkin. Ehkä kuitenkin eniten mua ärsyttää se leffasahan Bond kohtaa Blofeldin ekaa kertaa ja sitten seuraavassa "On Her Majesty's Secret Service" leffassa kun Bond matkustaa Blofeldin päämajaan niin sekä Bond että Blofeld eivät selkeästi muista kohtaamista. Tietenkin Flemining kirjojen ystävänä ärsyttää se että "You Only Live Twice" oli eka Bond-leffa jossa kirjan juoni heitettiin täysin roskakoriin ja kirjasta pidettiin vain muutama henkilöhahmo.

    Edellä mainittujen sydein takia "You Only Live Twice" on niitä harvoja Bond-leffoja josta en pidä ja leffassa ei ole mitään muuta hyvää kuin tunnusbiisi joka on omasta mielestä taas se paras bond-laulu.
     
  23. Mr. Smith Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Ilves, Canucks
    1. Il buono, il brutto, il cattivo
    2. On Her Majesty's Secret Service
    3. Per qualche dollaro in più
    4. Per un pugno di dollari
    5. From Russia with Love
    6. El Dorado
    7. Dr. No
    8. Thunderball
    9. C'era una volta il West
    10. Butch Cassidy and the Sundance Kid
    ----------------------------------
    You Only Live Twice
    Goldfinger
    The Dirty Dozen
    The Magnificent Seven
    Where Eagles Dare
    The Graduate
    Hang 'Em High
    The Man Who Shot Liberty Valance
    The Guns of Navarone
    Bullitt
    The Wild Bunch

    Näköjään 1960-luku oli itselle lähinnä länkkäreitä ja bondeja. Toki paljon muutakin hyvää tuli, mutta noita nyt on vaikea syrjäyttää tuolta TOP10:stä, joten vähän tuli yksipuolinen lista. Mutta pakko myöntää, että pirun hyvä vuosikymmen oli tämäkin ja ainakin nuo leffat mitä tuossa ylhäällä olen maininnut pitäisi katsoa uudestaan.
     
  24. Klose16 Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Die Deutsche Nationalmannschaft
    Lainaus:
    Molemmat ovat erittäin viihdyttäviä Bondeja. Jälkimmäinen Brosnanin paras.

    Vaikka vähän offtopic niin huonoimpia ovat liian vakavat eli lähinnä nämä uudet ja esim. Brosnanin muut on naurettavia.
     
  25. Jupe Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Helsingin IFK
    1960-luvun leffat on mulle paljon ja paljon legendaarisia elokuvia joita katsottiin 1980-luvulla himassa. On sotaleffojen kerma, spaghetti westernit, Bondit, Pink Pantherit, Jerry Lewisit jne. Mutta aikuisiällä sitten löytänyt esimerkiksi Roger Cormanin elokuvat ja tietenkin jo teininä Russ Mayerit mitkä alkoivat Faster Pussycat -elokuvasta. Myös suomi-leffat oli himassa kovassa huudossa, pekka ja pätkät sekä Palmut etunenässä. Myös vakavasti otettavat autoleffat alkoivat yleistyä.

    Naisia en ehkä vielä tuolloin löytänyt näistä 60-luvun elokuvista mutta aikuisiällä olen katsonut monia vain upeiden naisroolien vuoksi toistamiseen Claudia Cardinale, Brigitte Bardot, Audrey Hepburn, Monica Vitti, Janet Leigh, Shirley MacLane jne.

    Nyt pitäisi johonkin järjestykseen laittaa. Jätän Bondit pois koska eivät yksittäisinä elokuvina yllä muiden tasolle, mutta erittäin hyvää popcorn-toimintaa kylläkin.

    1. Hyvät, Pahat ja Rumat

    Spaghetit nousee 60-luvun kärkeen, jotain niin huikeaa tunnelmaa, Clintin vähäeleistä neroutta, Leonen mestarillinen ohjaus ja Morriconen jumalainen musiikki.
    2. Huuliharppukostaja
    Copy paste HPR kommenteista ja Bronson tekee elämänsä roolin.
    3. Vain Muutaman Dollarin Tähden
    Copy paste edellisestä, en lähde näitä enempää purkamaan, maailman kolme parasta westerniä.
    4. Lolita
    Kubrickin pienempiä ohjauksia, hienolla tatsilla tehty ja lohduttaa tieto että Sue Lyon oli 18v kun tätä tehtiin eikä 14v. Vanhoissa leffoissa välillä kalskahtaa korviin tämä nuoriin sekaantuminen mutta se siitä.
    5. Grand Prix

    Maailman paras moottoriurheiluelokuva, huikeaita ajokohtauksia oikeiden kuskien toimesta, huikea äänimaailma, kisojen ulkopuolisetkin tapahtumat täysin uskottavia ja siirrettävissä vaikka nykypäivään, vähän kolmiodraamaa kuskien ja naisten välillä jne. Suosittelen tsekkaamaan dokkarin elokuvan teosta, huikea tarina miten saatiin Enzo Ferrari mukaan ja miten elokuvaa kuvattiin F1-viikonloppujen yhteydessä.
    6. The Pink Panther
    Kautta-aikojen parhaita seikkailukomedioita, tai vaikka ihan puhdasta komediaa, Peter Sellers oli 60-luvun tähti mitä tuli komediaan, huikeaa suorittamista niin sanallisesti kuin fyysisestikin.
    7. Psycho
    Käänteentekevää kauhua vuodelta 1960, tunnelma on hyvä elokuvassa edelleen ja toimii yllättävän hyvin, kestää katsomista ja vuosia.
    8. In The Heat Of The Night
    Jenkkielokuva koki muutoksen 60-luvulla, valtavirtaan alkoi tulla elokuvia joissa mustia pääosia ja nimenomaan laatuelokuviin josta tämä ehkä parhain esimerkki. Upea elokuva ja hieno rooli Sidney Poitierilta.
    9. Kiihotus
    Roger Corman on yksi merkittävimpiä 60-luvun ohjaajia, moni pitää b-luokan elokuvantekijänä mutta hänellä monesti ohjauksissaan nerokasta kapinahenkeä. Tässäkin William Shatnerin tyylikäs rooli pikkukaupungin hämmentäjänä. Elokuvan tekovuoteen nähden tiukkaa tavaraa niin rasismista kuin rotujen välisestä taistelusta.
    10. Faster Pussycat Kill Kill Kill!
    Russ Mayer toi tissit elokuviin, olen niin tissien kuin b-elokuvien ystävä ainakin pienessä kaljapöhnässä, näissä on tekovuosiinsa nähden paljon sanomaa ja kapinahenkeä.

    ------------------
    Dirty Dozen - Tälle kultainen ananas, paras sotaleffa 60-luvulta ja top 5 kaikkien aikojen. En kuitenkaan ole aiheen niin suuri ystävä että nousisi sillä, muulla merkittävyydellään tai sitten näyttelijäsuorituksilla kärkikymppiin

    Space Odyssey 2001
    Butch ja Kid - Auringon laskun Ratsastajat
    Magnificent Seven
    Hurja Joukko
    Linnut
    Cape Fear


    _
     
    Viimeksi muokattu: 30.04.2015 klo 15.51