Ei tässä farmista ja farmiin siirtämisestä ole kukaan puhunut. Antaa poikien pelata ilman muuta. Molemmat ovat tänäänkin vaan ottaneet ne turhat jäähyt pelkästä huolimattomuudesta.
Kyllä se on niin että näillä Innaloilla ja Nikkilöillä ei keväällä pitkälle mennä, puhumattakaan jostain mestaruuksista. Keskitytään me vaan nuorten pelaajien kehittämiseen ja muut nauttikoon auringon paisteesta ja mansikoista. Hieno yleisömäärä kuitenkin.
Taas oli paikat naulata peli jo ekaan erään mutta kun ei maistu niin ei maistu. No kuten Pennanen toteaisi niin joukkue tarvitsee myös tällaisia kokemuksia.
Kysymys ei tietenkään ole höntsästä vanhaa kasvattajaseuraa vastaan vaan pikemminkin päinvastaisesta ylilatautumisesta. Täysin vaarattomassa tilanteessa kaveri luistelee itse maalirautaa päin ja loukkaantuu. Kysymyksessä ei voi olla muu kuin pelaajan tunteen ja järjen sekoittuminen eli...
Noloa. Myötähäpeä on kova. Ensin Nenonen kaatuu jännityksestä maalirautojen kanssa. Taisi pojalle olla liian kova paikka pelata sukulaisten silmien alla. Sitten peli hallinnassa ekassa erässä mutta jälleen homman naulaaminen jäi piippuun. Toinen erä ihan purjeessa. Ja kolmannessa erässä mukamas...
Kyllä se vaan niin on, että nämä Nikkilät ja Innalat eivät pysty vielä otteluja voittamaan. Kovin on ennalta arvattavaa pelaamista. Ehkä sitten ensi kaudella tulee onnistumisiakin.
Kiitos Emil Larmi. Muulla joukkueella peiliin katsomisen paikka. Toivottavasti Nikkilälle valkeni miksi ei tullut valittua viime viikonlopun Helsingin turnaukseen.