Tuskin siinä on sen kummempaa syytä kuin se, että lähempänä ei ollut vapaata vuodepaikkaa. Tuli taksilla kuskailta aika paljonkin tämmöisiä tapauksia aikanaan.
No kun kerran ampumajuttuja kerrotaan niin tuli tehtyä pikku virhe intissä. Toki syyksi paljastui viallinen kalusto, mutta kappareiden ensireaktio oli aika jäätävä. Ammuttiin Rovajärvellä 122 H 63 haupitsilla. Ehdittiin ampua kuuden sarjasta yksi kranaatti yhteislaukauksena kuudella tykillä...
Tuli puhelimeen viesti, mitä ehkä alitajuisesti jo odotin, mutta jota en olisi koskaan halunnut lukea. Vetää hiljaiseksi ja ehkä hieman surulliseksikin. Mutta eteenpäin, sanoi mummo lumessa.
Ps. Kukaan ei ole kuollut, joten kyllä tämä tästä.
Tänään tytön luota kotiin ajellessani tienvarressa paloi jonkun talo. Isot liekit löi yläkerran ikkunoista. Siinä taisi joltakin (perheeltä?) mennä kaikki savuna ilmaan.
Ehkä surulliseksi on liian kova ilmaisu, mutta harmittaa kyllä kun työkokeilupaikkani ei voi työllistää minua työkokeilun jälkeen. Osasyynä Ukrainan sota.
Ikävä tapaus.
Ihmettelen tuon jutun perusteella, mihin nainen oikein oli menossa kun ko. risteyksestä Nummikadun suunnasta suoraan ajaessa päätyy parkkipaikoille...
Luopuminen voi olla tuskallista. Minulla on nyt ensimmäinen äitienpäivä, jolloin äiti on enää vain muistoissa. Yleensä tuli käytyä äitienpäiväkahveilla ja joskus lounaallakin.
En ainakaan muista, että olisit minua puukottanut selkään. Etkä ole tainnut vittuilla päin naamaakaan. Mutta mun itsemoderointi onkin aika korkealla tasolla. Monet viestit olet poistanut ennen postaamista. Ehkä turhaankin. Mutta kun ei ketään halua loukata niin mitä muutakaan sitä voi tehdä...