Joo itsestäni tuntuu, että tuo kolmonen tuollaisella vastuulla on se Jessen paikka.
Tuntunut, että aina toistuu sama kaava jokaisessa joukkueessa. Jesse pelaa ok pienemmällä selkeämmällä roolilla. Sitten tulee siirto hieman isompaan rooliin ja homma menee käsille ja popparit kutsuu.
Ei muuta kuin lihoiksi hyvää vastinetta vastaan, parin kauden soppari jonnekkin, missä sauma nostella pyttyä. Paluu minimisopparilla, luistimet naulaan ja seuraan kravattihommiin.
Mahis nostella pyttyä vielä ja seura saa uuteen alkuun rakennuspalikoita sekä lopetus Penguississa.
Tässä jo hiipi pelko puseroon, että toipuminen lonkkaoperaatiosta on ottanut takapakkia, kun ei ole Jesseä kentällä näkynyt muutamaan peliin. Mutta ei ainakaan mitään isompaa, kun pelaamaan pääsi jälleen.
Myös kärkikolmikon takana tehdään hyvää tulosta. Mahdollisuuksien rajoissa on, että peräti kymmenen pelaajaa tekee tällä kaudella sata pistettä.
Tällä hetkellä pistepörssin sijalla kymmenen Auston Matthews tehoin 55+29=84p, 15-peliä jäljellä.
Nyt Washington pleijareihin ja siellä pari kierrosta eteenpäin. Jokainen pelattu matsi raastaa entisestään AO:n kroppaa ja lyhentää palautumista ennen seuraavaa, jälleen vuotta vanhempana pelattavaa kautta.
Kun tuon Rempen matseja tai ylipäätään noita tappeluita katsoo, niin onhan tuo raakaa peliä ottaa paljasta nyrkkiä naamaan, kun kamppailulajien ystävänä tottunut seuraamaan matseja missä on hanskat kädessä, ihan varmaan syystä.
Minkälainen odotusarvo ylipäätään seuroilla on tuollaiselle 800ke-pelaajille? Kuinka monta pelaajaa pelaa tuommoisella sopimuksella sarjassa kärkikentissä - tai kolmiskentässäkään?