Suomessa on tapana jo rekrytessä kysellä mitä haluaa olla viiden vuoden päästä, kun olisi terveellisempää miettiä miten hyvin sopii siihen hakemaansa tehtävään. Oletusarvo on se, että haluaa aina parempaa ja isompaa, eikä sitä missä on hyvä?
Joka aamu avaan palstan ja toivon, että palstalaiset olisivat saaneet oksentaa pettymystään jo riittävästi. Vaan ei, aivan sama itkumuuri on vastassa kuukaudesta toiseen, on sitten uutinen mikä hyvänsä. Kaikki tietävät täällä paremmin, miten IFK:ta pitäisi johtaa.
Vituttaa, ettei mistään muusta...
Jenkkien U18-joukkueessa pelaa kaveri nimeltä Teddy Stiga. On ilmeisesti sukua meidän stiga-ukoille, joten ajattelin laittaa tähän ketjuun, koska on ihan yhtä todennäköinen on kuin muutkin ketjussa mainitut...
Oikeesti hei, mitä jos pidettäisiin vähän lomaa?
Jäkyn testamenttia lueskellessani päässäni alkoi soida vanha biisi, jonka alussa muistelin olevan säkeen 'goodbye sweetheart, it's time to go'. Vaan ei. Se olikin 'goodnight'.
Biisin esittää kuitenkin lauluryhmä nimeltään The Spaniels, joten sopinee tänne IFK-leiriin kuvaamaan monen tuntoja...
Jospa siellä odotetaan, että SM-kultaa voittanut U16-jengi ehtii kasvaa jonkun vuoden? Sitten radikaali "omat pojat' -projekti kehiin.
Sen verran outoa menoa on.
Kuinka moni tekisi omassa työpaikassaan noin? Sanoisi, että joo, epäonnistuin, jätän sopimuksen mukaisen liksani ottamatta? Kun nk. 'alaiset' kertovat, että meni yliyrittämiseksi ja siksi ei onnistunut.
Enkä sano, että viihdyin katsomossa. Sanon, ettei tämä ole yhden ihmisen vika, että alamäki...
Kestääkö kannattajilla pinna projekteihin? Joka ikinen valmentaja on haukuttu maan rakoon (no ehkä ei Shedden) siihen asti, kunnes lähtee. Ja sen jälkeen kaipailtu takaisin, kun seuraavakaan ei onnistu.
Näytin tänään Kiben peiliä itselleni ja se kysyi tämän kyssärin :)