Suomi toimii mielestäni typerästi, kun vertaa vaikka Ruotsiin tai Tanskaan. Siellä muutokset on tehty jo vuosikausia sitten. Otettu se isku ja jatkettu eteenpäin. Tanskassa tehtiin maakunta- ja kuntauudistus 2007, sekä työelämän reformi Ruotsin tavoin jo aiemmin. Suomi on 20 vuotta molempia...
Ja erityisesti USA:ssa, jossa ihminen on itse vastuussa itsestään eikä nojaa jokaisessa asiassa yhteiskunnan leveään selkään kuten täällä on tapana. Siellä todellakin laulat sen lauluja kenen leipää syöt.
Nykypäivän individualismin ihannointi on ajoittain jyrkässä ristiriidassa ryhmänä toimimisen kanssa. Ryhmässä jos on yhteiset säännöt - oli ne sitten keskenään sovitut tai johdon asettamat, niin ryhmän jäsenen tulee niitä sääntöjä noudattaa. Jos siitä pahoittaa mielensä, niin se on enemmän...
Tähänkin olisi ratkaisuna valinnanvapaus kuten Ruotsissa. Voit valita itse minne haluat hoitoon. Ei se Ruotissakaan täydellinen ratkaisu ole, mutta korjasi monta ongelmaa ja vähensi keskussairaaloiden painetta. Uusia yksityisiä terveydenhuoltoalanpraktiikoita on perustettu uudistuksen jälkeen...
Tämä on Suomessa sitä omaan pesään tuijottelua. Todella paljon resursseja säästyisi jos kuntia olisi vähemmän.
Toinen on Sote-alueet, joita pykättiin pystyy aivan liikaa vain koska Keskusta niitä niin monta vaati. Saatiin monen monta johdon- ja keskijohdon työpaikkaa, vaikka luulisi nykyisellä...
Norjalaisilla on melko usein kaksiosainen sukunimi. Mats Zuccarello on oikeasti Zuccarello Aasen ja Tampan Emil Lilleberg on Martinsen Lilleberg. Ei tarvi kun vilkaista EP:stä Norjan maajoukkueen rosteria, niin melkein puolella pelaajista on kaksi sukunimeä. Jättävät monesti tällaisissa...
Argentiinan uusi "'ääriliberaali" presidentti Javier Milei on pannut tuulemaan urakalla. Ja se on alkanut tuottamaan tulosta. Ensimmäisessä puheessaan presidenttinä Milei mm. sanoi:
"It will not be easy, 100 years of failure cannot be undone in one day, but one day begins and today is that day.”...
Lamoriello näkee tämän joukkueen yhtenäisyyttä edistävänä asiana. Kukaan ei erotu joukkueesta erikoisen isolla pelinumerolla paidan selkämyksessä, tai muhkealla parralla tai takapiiskalla. Ei ne pelaajan otteisiin jäällä tietenkään vaikuta, mutta luovat joukkueeseen kulttuurin, että tässä ollaan...
Kun Lou tuli Islandersiin 2018, niin jo isoilla numeroilla pelanneet veteraanit Dennis Seidenberg (#44), Johnny Boychuk (#55) ja Casey Cizikas (#53) saivat pitää numeronsa. Myös Torontosta Lou'n vanavedessä siirtynyt Leo Komarov sai pelata tutulla numerollaan 47, kuten myös Valtteri Filppula...
Mä luulen, että jos siellä on neuvoteltu, niin Trotz on pyytänyt vaihdossa esim. Johnsonia, Jiricekia, Bridleyta tms. ja Waddel ei ole halunnut luopua yhdestäkään kärkilupauksesta maalivahdin vuoksi, jolla on allaan kolme NHL-ottelua.
Eikös isopomo saakin olla ylempänä kuin muu joukkue? Lou tosin taitaa pysyä pääasiassa taustalla eikä ole mukana joukkueen päivittäisessä toiminnassa - kuten varmaan moni muukin GM johtaa etäältä. Valmentajat ja pelaajat muodostavat joukkueen - pukukopin. Tämä sitten Lou'n antamien sääntöjen...
Lou'n numeropolitiikan voi tiivistää lauseeseen: “the crest on the front is more important than the name on the back”. Vaihtaa vain name-sanan tilalle number. Kun pelaajien numerot ovat kaikki lähellä toisiaan, niin Lou'n ajatusmallin mukaan ryhmä on tiivis. Tuosta poikkeava iso numero erottaa...
Vähän armeijameiningiltähän tämä vaikuttaa, mutta ilmeisesti tuo käydään kerran vuodessa joukkueen kanssa läpi. Lou ehdottaa ja suosittelee että tukat on lyhyet ja parrat pois ja jos suurempi osa pelaajista sitä puoltaa, niin sitten niin toimitaan koko kausi. Kyllähän monessa muussakin...
Kodin- ja viihde-elektoniikka taitavat olla ulkonasyömisen lisäksi se ensimmäinen kohde josta nipistetään kun kukkaronnyörit alkavat kiristymään. Pakolliset pesukoneet, jääkaapit ja kännykät ostetaan, mutta muu voi odottaa parempia aikoja.