Joo, tsemppistä
@Shardik ille. Kyllä siitä lemmikistä perheenjäsen tulee ja vaikeita paikkoja nuo ovat kun kaverista luopumaan joutuu. Kolme vuotta sitten jouduttiin oma kissa viemään piikille. Tuo oli ollut meillä pennusta lähtien ja silloin 17-vuotias ja olihan se todella kova paikka meille molemmille, kun kisu viimeiselle matkalleen vietiin.
No, meidän piti olla jonkin aikaa ilman kotieläintä, mutta eihän siinä pitkää aikaa sitten mennyt, kun molemmat alettiin tsekkailla uutta kissaa ja silloin mietittiin rotukissan ottoa ja oltiin jo pikkuhiljaa päätymässäkin Norjalaiseen Metsäkissään. Kunnes emännän työkaveri pisti viestiä, että olivat läytäneet metsästä pari kissanpentua. Ilmeisemmin emo oli jossain lähistöllä, mutta päättivät tietenkin loukuttaa nuo pois metsästä petojen armoilta.
No, tarjosivat kisuja meille ja mukaanhan nuo lähtivät, kun vilkaisemassa käytiin. Madotukset, sterilaatiot ja tarkastukset eläinlääkärillä. Ja tietysti sisäkissoiksi nuo hankittiin ja nyt on sitten saanut rakennelle kaiken näköisiä hyllyjä ja tasoja, joita pitkin kissat saavat sitten kiipeillä ja joilta käsin saavat pällistellä ikkunasta pihalle.
Pienempi tyttökissa oli aluksi todella arka ja arkahan tuo on vieraita kohtaan vieläkin. Mutta muuten ihan kiva kaksikko tuosta on kasvanut. Kolli se vaan tuppaa herättelemään minua aamuyöstä ja sen verran sitkeä otus on kyseessä, että melkein helpommalla pääsee kun nousee sängystä....